Asuinrakennusten tekninen korjaustarve noin 3,5 miljardia euroa
Kiinteistöliiton teettämän tutkimuksen mukaan vuosina 2016–2025 asuinrakennustenvuotuinen tekninen korjaustarve on keskimäärin 3,5 miljardia euroa. Tilanne ei merkittävästi muutu vuosina 2026–2035.
Korjaustarpeen merkittävin kasvu seuraavan 10 vuoden aikana tulee pääosin kaupunkien kerrostalojen korjaustarpeen lisääntymisestä. Omakotitalojen korjaustarve on ikärakenteen ja poistuman takia jo vähenemässä.
Koko maan tasolla teknisestä korjaustarpeesta noin 92 prosenttia on myös taloudellisesta näkökulmasta perusteltua. Erot alueiden ja talotyyppien välillä ovat kuitenkin merkittävät. Erityisesti maaseutumaisten kuntien kerrostaloasunnot kärsivät kysynnän puutteesta, joten osalle korjauksista ei ole taloudellisia perusteita.
Vuotuisen korjaustarpeen lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan tehtyjen korjausten ja korjaustarpeen välistä suhdetta pitkällä aikavälillä. Tekemättä jääneiden korjausten arvoksi on tutkimuksessa arvioitu yhteensä noin 15 miljardia euroa 25 vuoden ajalta. Tämä summa pitää sisällään ainoastaan kaikkein välttämättömimmät korjaukset.
Tutkimuksen tekoon osallistuneen VTT:n tutkija Terttu Vainio arvioi, että suurin osa tekemättä jätetyistä korjauksista kohdistuisivat julkisivuihin. Tekniset järjestelmät puolestaan on pakko uusia, kun ne lakkaavat toimimasta.
Vastuu omistajilla
Lähes 90.000 asunto-osakeyhtiön osakkaat omistavat n. 1.200.000 asuntoa eli yli 40 prosenttia kaikista asunnoista. Kiinteistöliitosta muistutetaan, että vastuu asuinrakennusten ylläpidosta ja korjaamisesta on omistajilla.
Suunnitelmallisella kiinteistönpidolla ja korjaustoiminnalla asuntojen omistajat varmistavat, että rakennukset toimivat tarkoituksenmukaisesti ja tarjoavat hyvät asuinolosuhteet, säilyttäen myös omistuksien arvon.
Jos rakennuksien annetaan rapistua, vastuu arvon putoamisesta on myös omistajalla. Omistamisen vastuuta ei voi eikä tule siirtää esimerkiksi viranomaisille sääntelyä lisäämällä.
Kiinteistöliitto kannustaa asuntojen omistajia hyödyntämään kaikille tarjolla olevia hyviä kiinteistönpidon käytäntöjä. Näitä käytäntöjä myös kehitetään jatkuvasti kiinteistö- ja rakennusalan asiantuntijoiden, tutkimuslaitosten ja viranomaisten yhteistyönä.
”Omistajan eurot ovat normeja tehokkaampi tapa kohdentaa asuinrakennusten korjaukset ja kiinteistönpito oikeisiin osoitteisiin. Kehitetyt kiinteistönpidon mallit asettavat laatutasovaatimukset hyville toimintatavoille. Uuden rakennuksen ja vanhan rakennuksen peruskorjauksen suunnittelijoiden tulisi sisällyttää suunnitelmiinsa myös valmis huolto- ja korjausohjelma rakennuksen elinkaarelle”, toteaa Kiinteistöliiton toimitusjohtaja Harri Hiltunen.
Kotitalousvähennys taloyhtiöremonteista toisi vakautta korjaamisen tukiin
Mikäli valtion viranomaiset haluavat taloudellisesti tukea asuntojen korjausrakentamista, tulee Kiinteistöliiton mukaan käytettävissä olevien tukien olla ennakoitavissa yhtä budjettivuotta pidemmällä aikavälillä, eikä vaihdella villisti vuodesta toiseen. Yksistään tällä vuosikymmenellä on jo ollut sekä runsaskätisen tuen jaksoja (vuosikymmenen vaihteessa ja 2013–2014) että minimaalisen tuen jaksoja (erityisesti vuosi 2015).
Lyhytaikaiset tukipaketit aiheuttavat Hiltusen mukaan turhaa kirimistä korjaushankkeissa. Kun tärkeintä on saada valmista tiettyyn päivään mennessä, tullaan suunnitelmissa ja toteutuksessa herkästi hosuneeksi niin, ettei lopputulos ole aina paras mahdollinen.
