Talotekniikan kiertotalous kaipaa kysynnän ja tarjonnan kohtaamista

Suuri, teholtaan lähes 400-kilowattinen vedenjäähdytyskone purettiin Senaatti-kiinteistöjen hallinnoimasta rakennuksesta. Laitetta ei kuitenkaan poistettu käytöstä, vaan se varastoitiin ja sitten siirrettiin uudelleen käyttöön toimisto- ja laboratoriotiloja sisältävään uudisrakennukseen. Vedenjäähdytyskone sopi teholtaan uuteen kohteeseen, ja sen käyttöhistoria tunnettiin. Vuodelta 2012 peräisin oleva laite oli ollut aiemmin toimistokäytössä.

Elina Ärväs teki hankkeesta Granlundin tilaamana Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu Xamkiin opinnäytetyön Talotekniikan uudelleenkäyttö ja hiilijalanjälki. Ärväs laski uudelleenkäytetyn vedenjäähdytyskoneen hiilijalanjäljen ja vertasi sitä uuden vastaavan laitteen aiheuttamaan hiilijalanjälkeen One Click LCA -ohjelmalla. Arviointijakson pituudeksi hän määritti 50 vuotta. Ajanjakson valinnan perusteena oli ympäristöministeriön Rakennuksen vähähiilisyyden arviointimenetelmä 2021. 

Uudelleenkäytetyllä laitteella on laskennallisesti käyttöikää vielä 10–12 vuotta.

Projektissa lähtö- ja tekniset tiedot löytyivät helposti. Uudelleenkäytettävälle laitteelle oli tehty hyvät purkusuunnitelmat, ja tarvittavat osat olivat tallella. Laite oli myös oikein varastoitu. Ärväksen tutkimushaastatteluissa hankkeen osapuolet pitivät hanketta onnistuneena. Vedenjäähdytyskoneen kylmälaitteistoon uusittiin joitakin osia, mutta laite saatiin melko vähäisillä toimenpiteillä käyttökuntoon. 

– Laitteen lähtötietojen dokumentoinneissa oli joitakin puutteita, mutta sujuvuudeltaan case-kohde oli todella hyvä. Uudelleenkäytetyllä laitteella on laskennallisesti käyttöikää vielä 10–12 vuotta, Ärväs kertoo.

Merkittävät kustannussäästöt

Ärväs käytti hiilijalanjälkilaskennan tuloksen yksikkönä hiilidioksidiekvivalenttikiloa (CO2e) rakennuksen lämmitettyä nettoalaa (3 170 m²) kohden vuodessa. Ohjelma huomioi laitteen materiaalien ja energiankulutuksen aiheuttamat päästöt elinkaaren aikana. Ärväs laski uuden laitteen hiilijalanjäljeksi 1,8 kg CO2e/m²/a ja uudelleenkäytetyn laitteen hiilijalanjäljeksi 1,7 kg CO2e/m²/a. Eroa laitteiden hiilijalanjälkien välillä oli siis 0,1 kg CO2e/m²/a. 

50 vuoden tarkastelujakson ajalle ja rakennuksen koko lämmitetylle nettoalalle laskettuna kokonaishiilidioksidimäärä uudelleenkäytetyllä laitteella on Ärväksen laskelmien mukaan 15 850 kg CO2e vähemmän kuin uudella vastaavan kokoisella vedenjäähdytyskoneella. 

– Kun ajatellaan koko tarkastelujaksoa ja rakennuksen nettoalaa, niin kyllähän se koko 50 vuodelle on aika vähän, hän sanoo.

Vertailun vuoksi: suomalaisen ihmisen keskimääräinen hiilijalanjälki oli Sitran mukaan 9 610 hiilidioksidiekvivalenttia vuonna 2023.

Kylmäaineiden aiheuttamat hiilidioksidipäästöt jäivät vedenjäähdytyskoneiden hiilijalanjälkilaskennan ulkopuolelle. Siihen One Click LCA -ohjelma ei taipunut. Kylmäaineen lisäyksen vaikutus hiilidioksidipäästöihin oli Ärväksen mukaan melko suuri.

– Uudelleenkäytettyyn laitteeseen piti lisätä neljä kiloa kylmäainetta, minkä hiilidioksidivaikutus oli 8 352 kiloa. Kylmäaineena oli R410A. Uudessa laitteessa olisi laitetoimittajan mukaan ollut kylmäaineena mahdollisesti R32 ja kylmäaineen määrä ehkä noin 24 kiloa. Sen lämmitysvaikutus olisi ollut 16 200 kiloa. 

Kustannussäästöt olivat hankkeessa merkittävät. Vedenjäähdytyskoneen uudelleenkäytöllä säästettiin rahaa laitteen hankintamenoissa, uuden vastaavan koneen hinnaksi arvioitiin 160 000 euroa. Uudelleenkäytettävän laitteen haalaamisesta, siirrosta ja varastoinnista sekä laitteen tarkastamisesta ja mahdollisista osien vaihdoista syntyy toki myös kustannuksia. Ärväksen tutkimusraportin mukaan ne ovat kuitenkin vain murto-osa uuden laitteen hankintamenoista. 

– Asiakkaan kanssa on syytä käydä läpi, onko hänen fokuksensa kustannussäästössä vai hiilijalanjäljen pienentämisessä. Ne eivät välttämättä mene käsi kädessä. 

Kysyntä ja tarjonta kohtaamaan

Jotta talotekniset laitteet saadaan paremmin kiertämään, laitteiden täytyy tietysti täyttää uuden kohteen vaatimukset. Usein pitää myös ratkaista välivarastointi, ja mahdolliset pitkät kuljetusmatkat kohteesta toiseen lisäävät kustannuksia. Talotekniikan kiertotalouden vauhdittamiseen tarvitaan Ärväksen mukaan kuitenkin ennen kaikkea kysynnän ja tarjonnan parempaa kohtaamista. 

– Kun puretaan, pitäisi olla tieto siitä, missä purettu laite on, ja mihin sitä voi käyttää. Tahtotilaa rakennusalalla tuntuu uudelleenkäyttöön olevan, hän sanoo. 

Miten kysyntä ja tarjonta nyt kohtaavat? 

– Aika kehnosti. Hankkeessa mukana olleet kritisoivat sitä, että olisi ehkä halua tehdä enemmänkin uudelleenkäyttöä, koska siellä monesti löytyy kustannussäästöjä. Mutta laitteista pitäisi olla tieto.

Ärväs toivoo alalle laitteiden parempaa digitaalista rekisteröintiä. 

– On myös tärkeää, että purkukartoitukset tehdään oikein ja purkaminen lajittelevana. Muiden rakennusmateriaalien kannalta se käsittääkseni toimii jo aika hyvin, mutta tällaiset spesifit laitteet pitäisi bongata sieltä paremmin.

Ärväksen tutkimusraportin mukaan vedenjäähdytyskoneen kaltaisten laitteiden uudelleenkäyttöä on myös mahdollista pohtia varavoiman tuottamisen kannalta. Ärväs haastatteli opinnäytettään varten hankkeen osapuolia. Hän sai kuulla, että rakennushankkeen tilaajalla oli toinen uudelleenkäyttökohde, jossa vedenjäähdytyskone toimi varavoimana lämpöpumppujen jäähdytykselle. Uudelleenkäytettävä laite voi myös soveltua laitteen alkuperäistä mitoitustehoa alemman jäähdytystarpeen tuottamiseen. Silloin laite kävisi osateholla eikä kuormittuisi elinkaarensa loppupuolella lainkaan alkuperäiselle mitoitusteholle.

Ärväs painottaa, että talotekniikkalaitteita on mahdollista käyttää uudelleen. Hänen tutkimuksensa perusteella rakennushankkeiden osapuolet tiedostavat hyvin kiertotalouden tuomat kustannushyödyt, eikä uudelleenkäyttöä välttämättä koeta vaikeaksi.