Uusi vuosi – uusi rakentamismääräyskokoelma

Koko rakentamismääräyskokoelma uudistuu. Uudet asetukset tulevat voimaan 1. päivänä tammikuuta 2018. Edessä olevan muutoksen yhteydessä tullaan heittämään hyvästit monelle tutulle ja turvalliselle asialle. Esimerkiksi rakentamismääräyskokoelman nimitykset, kuten D2 ja D3 jäävät pois käytöstä. Määräysten soveltamiseen jää paljon tulkinnan varaa.

Olennaista uusissa asetuksissa tulee olemaan uusi kielioppi, joka poikkeaa paljon nykyisestä. Niissä siirrytään perinteisetä insinöörikielestä juridiikan kieleen. Säädöksissä ei saa toistaa asioita eri säädöstasoilla. Tekstiä pitää siis opetella lukemaan eri tavalla kuin ennen: jos jotain sanotaan laissa, sitä ei enää toisteta asetuksessa.

Osa vanhoista määräysten osista jää kokonaan historiaan, kuten D5 (Rakennuksen energiankulutuksen ja lämmitystehontarpeen laskenta) ja C4 (Lämmöneristys), jotka tullaan antamaan pelkkänä ohjeena. Mutta esimerkiksi D2 (Rakennusten sisäilmasto ja ilmanvaihto), D3 (Rakennusten energiatehokkuus) ja energiamuotojen kertoimet annetaan jatkossa asetuksina.

Talotekniikkasuunnittelua tekevän on hyvä ymmärtää erilaisten suunnittelua ja rakentamista ohjaavien aineistojen keskinäinen asema. Käsitteiden käyttö on tällä hetkellä vaihtelevaa. Jatkossa ylin auktoriteettiasema on asetuksilla, joista ennen puhuttiin määräyksinä. Ohjeilla tarkoitetaan jatkossa viranomaisten ohjeita, yleisiä ohjeita sekä neuvoja. Nämä eivät miltään osin ole rinnastettavissa asetuksiin. Oppaat ovat nimensä mukaisesti tukimateriaalia, kuten suunnitteluoppaita, mitoitusoppaita tai soveltamisoppaita.

Erona vanhoihin käytänteisiin on jatkossa vastuuhenkilöiden nimeäminen hankkeen eri vaiheissa. Esimerkiksi jatkossa aloituskokouksessa on nimettävä vastuuhenkilö, jonka tehtävä on tehdä merkintä rakennusvaiheen suunnitelmanmukaisuudesta. Suunnitelmien lainmukaisuudesta vastaavat jatkossakin rakennusvalvonta ja vastaava suunnittelija yhdessä.

D1 ja D2 muuttuvat

Uudistuksen yhteydessä sääntelyä vähennetään. Tähän saakka D1 eli Kiinteistöjen vesi- ja viemärilaitteistot on nojannut pitkälti ohjeisiin. Uusissa asetuksissa jotkin ohjeista on nostettu asetuksiin, osa on jäänyt pois käytöstä.

Yksi keskeisimpiä uudistuksia koskee aiempaa D2:ta, joka jatkossa tunnetaan nimellä Rakennusten sisäilmasto ja ilmanvaihto.

Sisäilman laadussa hiilidioksidi on keskeinen indikaattori. Huomattavaa on, että sisäilman laadun raja-arvoksi asetettu 800 ppm hiilidioksidipitoisuus verrataan ulkoilman pitoisuuteen, se ei ole absoluuttinen raja-arvo.

Asetuksessa säilyy edelleen vähimmäisulkoilmavirta 6 dm3/s, mutta asuinhuoneiston ulkoilmavirraksi on mitoitettava vähintään 18 dm3/s. Se vastaa pienissä asunnoissa juuri kylpyhuoneen (10 dm3/s) ja keittiön (8 dm3/s) vaatimia ilmamääriä.

Uusi asetus antaa liikkumatilaa Ilmavirtojen ohjaukseen. Ilmavirtoja on voitava ohjata kuormituksen tai ilman laadun mukaan käyttötilannetta vastaavasti. Asunnoissa on voitava tehostaa tulo- ja poistoilmavirtoja vähintään 30 prosenttia suuremmaksi kuin suunnitellun käyttöajan ilmavirrat. Jos ilmanvaihtoa voi ohjata asuntokohtaisesti, tulo- ja poistoilmavirtoja voidaan pienentää enintään 60 prosenttia suunnitellun käyttöajan ilmavirroista

Muun kuin asuinrakennuksen ulkoilmavirran on oltava vähintään 0,15 (dm3/s)/m2 suunnitellun käyttöajan ulkopuolella ja ilman on vaihduttava kaikissa huonetiloissa. Tämä ei koske sellaista laajennusta eikä kerrosalaan laskettavan tilan lisäämistä, missä ilmanvaihdon järjestämisessä voi käyttää olemassa olevaa ilmanvaihtojärjestelmää.

Aiemmin myös ilmansuodatukselle oli ohje, nyt ilmansuodatuksen taso on suunniteltava ulkoilman laadun ja sisäilman laadulle asetettujen tavoitteiden perusteella. Myös ilmanvaihtokoneen suunnittelussa on otettava huomioon järjestelmän soveltuvuus tarvittavaan suodatuksen tasoon.

Asetusten valmistelussa erityisen paljon peistä on väännetty painovoimaisen ilmanvaihdon parissa. Siihen on hankalampaa järjestää suodatus, jos se saadaan muutoin toimimaan.

Ulkoilmalaitteiden ja ulospuhallusilmalaitteiden sijoittamisesta todetaan, että ulkoilmaa ei saa ottaa ilman laatua heikentävän rakenteen tai rakennusosan kautta tai ulkoilman laatua pilaavien lähteiden läheisyydestä.

Ulospuhallusilman johtaminen ulos rakennuksesta on toteutettava siten, ettei rakennukselle tai muille rakennuksille, ympäristölle tai niiden käyttäjille aiheudu terveydellistä tai muuta haittaa. ”Seinäpuhallus on siis mahdollista, jos edellämainitut vaatimukset täytetään. Ja se on ollut aiemminkin mahdollista, vaikka se on koettu kielletyksi”, täsmentää ympäristöministeriön rakennusneuvos Pekka Kalliomäki.

Ei paniikkia, oppaita tulossa!

Erityisen paljon huolta – ja aivan hyvästä syystä – on herättänyt luopuminen nykyisten kaltaisista, asetuksella annetuista ohjeista.

”Ohjeet ovat tähän saakka olleet tietynlainen ”semi-määräys”, eli ne ovat olleet varmasti hyväksyttävä tapa tehdä asia, vaikka toki on muitakin tapoja voinut olla. Meillä on edelleen mahdollisuus antaa ohjeita, mutta ne eivät ole enää asetuksella annettuja”, Kalliomäki sanoo.

Ohjeet eivät ole olleet aina vain ja ainoastaan positiivinen asia, etenkään silloin, kun niitä on tulkittu rakennusvalvonnoissa määräyksen osana ja niiden varjolla ohjeesta poikkeavat ratkaisut on hylätty, vaikka ne olisivat voineet toimia yhtä hyvin kuin ohjeessa esitetty ratkaisu. Tulevat asetukset antavat nykymääräyksiä suuremmat vapaudet erilaisille vaihtoehdoille. Samalla lisääntyy suunnittelijan vastuu.

Ohjeita ja oppaita tarvitaan senkin takia, että säädöstasolla ei pystytä mainitsemaan likimainkaan kaikkia tarvittavia asioita esimerkiksi energiatehokkuuteen liittyen. Niiden tavoitteena on yhtenäinen tulkinta määräyksistä. On tärkeää, että samaa asiaa ei tulkita eri tavalla Hangossa ja Utsjoella. Tarvetta on myös laadunvarmistukselle: halutaan tuoda esiin ratkaisuja, jotka varmasti toimivat myös käytännössä.

Niin uusien kuin vanhojenkin ohjeiden ajatus on tuoda suunnittelijalle malliratkaisuja, jotka ovat hyväksi havaittuja ja ongelmattomia. Erona vanhaan on se, että ohjeet enää eivät ole millään tavalla osa asetusta, vaan selkeästi puhtaita suosituksia.

Oppaiden teko hyvässä mallissa

Ohjeita suunnitteluun tarjoavat jatkossa ympäristöministeriö ja muut viranomaiset. Lisäksi talotekniikka-alan toimijat ovat tiiviissä yhteistyössä viranomaisten kanssa laatineet oppaita, joiden ohjeet antavat tukevan selkänojan suunnittelutyöhön.

Oppaista pyritään tekemään mahdollisimman käyttäjäystävälliset. Jokaista asetuksen pykälää varten löytyy oppaan ohje ja siitä esimerkkejä. Asetus kertoo tavoitteen, oppaan puolelta voi katsoa esimerkkejä, miten tavoitteeseen voi päästä.

Esimerkkinäkymä oppaan käytöstä.

Ideana oppaiden laadinnassa on, että ne lunastaisivat paikkansa käytännössä. Olennaista on myös avoin ja jatkuva prosessi: kyseessä on ollut periaatteessa avoin hanke, jota on tehty ryhmissä. Ohjeiden tekoon ovat osallistuneet Rakennustuotteiden Laatu Säätiö, joka on hankkeen päärahoittaja, Talotekniikkateollisuus ry, ympäristöministeriö, Rakennustarkastusyhdistys, SKOL, LVI-TU ja yli 20 yritystä.

Oppaista ei ole luvassa painettua versiota. Sähköisten aineistojen etuna on helppo päivitettävyys. Sitä mukaa, kun viisaus kasvaa, ohjeet päivittyvät. Enää ei odotella vuosia, että uudet asiat saadaan käytäntöön. Valmis opasaineisto on julkisesti ladattavissa, luettavissa ja käytettävissä www.talotekniikkainfo.fi-verkkosivuilla.

Opastavan sivun rakenne.

Hyppy tuntemattomaan

Vaikka uudet asetukset astuvat pian voimaan, niistä ei ole kaikin osin olemassa lopullista versiota, ohjetta tai opasta. Miten rakennusalan toimijat ja rakennusvalvonnat voivat jatkaa työtään?

”Niin, tämä tosiaan on aika erikoinen tilanne ja kyllä tässä olisi aihetta kritiikkiinkin. Asetukset koskevat rakennuslupia, joita haetaan vuoden vaihteen jälkeen. Monet näistä kohteista on jo suunniteltu hyvin pitkälle”, toteaa opashankkeen vetäjänä toiminut Talotekniikkateollisuuden johtava asiantuntija Juhani Hyvärinen.

Hyvärinen kuitenkin lohduttaa sanomalla, että luonnosversiot ovat melko lähellä lopullisia asetuksia. Jos suunnittelu on tehty luonnosversioiden mukaan, riski joutua suunnittelemaan kohde uudelleen on aika pieni. Jos uutta oljenkortta ei ole saatavilla, käytetään vanhoja määräyksiä ja ohjeita.

”Rakentaminen ei lakkaa vuodenvaihteen jälkeen, se on ihan varmaa. Rakennuslupia tullaan hakemaan ja saamaan tammikuussakin!”, Hyvärinen korostaa.

Teksti Minna Kärkkäinen

Kuvat: Talotekniikkateollisuus ja Shutterstock

Lähteet: Juhani Hyvärinen (Talotekniikkateollisuus), Heikki Heikkonen (Talotekniikka-lehti)

Lue myös:

E1 jää historiaan

Rakennusten energiamuotokertoimet uudistuvat

Taloteknisten laitteiden äänet uudessa asetuksessa

Rakentamismääräyskokoelma

 

Jätä kommentti

*

*