LVI-professorit kritisoivat asetusluonnosta

Hiljattain lausunnolla ollut ympäristöministeriön asetusluonnoksen vaatimustaso lähes nollaenergiarakennusten energiatehokkuudesta ei edellytä mitään muutosta vuoden 2012 käytäntöihin. Lisäksi vaatimaton vaatimustaso on kaukana kustannusoptimaalisesta tasosta.

Suomi ei halua parantaa uusien rakennusten energiatehokkuutta useiden rakennustyyppien osalta, eikä näin ollen halua siltä osin myöskään osallistua ilmastonmuutoksen torjuntaan. Asia käy ilmi, kun nykyisiä rakennusten energiatehokkuusmääräyksiä verrataan asetusluonnoksen (7.10.2016) ehdotukseen E-luvun vaatimustasoista.

Asetusluonnoksen vaatimustasot näyttävät useiden rakennustyyppien kohdalla erehdyttävästi kiristyneen, mutta väärä vaikutelma johtuu siitä, että energiamuotojen kertoimien lukuarvoja on samalla pienennetty.

Esimerkiksi pien- ja asuinkerrostalojen osalta tilanne on se, että samat suunnitteluratkaisut, jotka täyttävät nykyiset D3 (2012) mukaiset E-lukurajat, täyttävät myös kirkkaasti asetusluonnoksessa ehdotetut E-lukurajat. Tämä tarkoittaa sitä, että nykyisen normitason mukaisesti suunnitellut rakennukset tulevat olemaan lähes nollaenergiarakennuksia tulevaisuudessa, eikä näiden rakennustyyppien energiatehokkuudessa tule tapahtumaan mitään muutoksia, ellei sitä haluta tehdä rakentamismääräyksistä riippumatta vapaaehtoisesti.

Toimisto- ja liikerakennuksen osalta on syytä todeta, että asetusluonnoksessa ehdotettu E-luvun vaatimustaso kiristyy hiukan, jonka ansiosta kaiken heikoimmat nykymääräykset täyttävät suunnitteluratkaisut eivät täytä asetusluonnoksessa ehdotettua E-lukurajaa.

Edellä sanottu perustuu Aalto-yliopiston tekemään vertailuun, jossa käytettiin samoja tyyppirakennuksia ja suunnitteluratkaisuja, joilla Suomi raportoi Euroopan komissiolle energiatehokkuusmääräysten kustannusoptimaalisuudesta vuonna 2012.

Tyyppirakennukset ja tutkitut suunnitteluratkaisut on kuvattu tarkemmin Suomen raportissa, joka on saatavilla esimerkiksi tästä linkistä.

Raportin keskeisin tulos oli kuitenkin se, että kustannusoptimaalinen energiamääräysten vaatimustaso olisi jo vuonna 2012 ollut uudisrakennusten osalta 7 % kireämpi kuin D3 (2012) mukainen vaatimustaso. Tämä tarkoittaa sitä, että energiamääräysten vaatimustasoa kannattaisi jo kustannustenkin näkökulmasta selvästi kiristää viimeistään nyt, kun siirrytään lähes nollaenergiarakentamiseen.

Energiatehokkuuden vaatimustason kiristäminen ohjaisi myös suomalaista rakennusteollisuutta kehittämään energiatehokkaampia ratkaisuja, jotka olisivat myös kilpailukykyisiä vientimarkkinoilla. Esimerkiksi Tanskassa energiatehokkuusmääräyksiä tiukennettiin huomattavasti lähes nollaenergiarakennusten määräyksiin siirryttäessä.

Tanskassa lähes nollaenergiarakennusten primäärienergiankäyttöä kuvaavan energiatehokkuusindikaattorin vaatimustaso on rakennustyypistä riippuen 20–25 kWh/m²a (Suomessa taso esimerkiksi liikerakennukselle on 135 kWh/m²a) ja vaikka vaatimuksissa ei ole mukana huonelaitteiden sähkönkulutusta, eikä lisäksi asuinrakennusten tapauksessa valaistusta, ovat energiatehokkuusvaatimukset huomattavasti tiukemmat kuin Suomessa ehdotetut vaatimustasot.

Tanskassa määräysten mukainen energialaskenta tehdään säätiedoilla, jonka vuoden keskilämpötila on vain 2,2 °C korkeampi kuin Suomen käyttämien säätietojen, joten energialaskennassa käytettyjen säätietojen osalta Suomen ja Tanskan välillä ei ole merkittävää eroa. Mutta, toisaalta Tanskan käyttämät energiamuotojen kertoimet sähkölle (1,8) ja kaukolämmölle (0,6) ovat korkeammat kuin Suomen asetusluonnoksessa (7.10) ehdotetut kertoimet (sähkö: 1,2 ja kaukolämpö: 0,5).

On täysin selvää, että Tanskan tiukat energiatehokkuusmääräykset tulevat toimimaan voimakkaana teknologiadriverina lisäämään tanskalaisten yritysten teknologiapanostusta ja antamaan tanskalaisille rakennus ja cleantech alan yrityksille merkittävän kilpailuedun vientimarkkinoilla esimerkiksi suomalaisiin yrityksiin verrattuna.

Suomella ei ole nyt varaa nukahtaa tässä asiassa. Muuten se merkitsee päästövähennyspaineiden siirtämistä tulevaisuuteen, korkeamman kustannustason vapaaehtoista ylläpitämistä ja kilpailuedun antamista niille maille, jotka nyt määrittelevät omat tavoitteensa kunnianhimoisemmin.

Kirjoittajat:

Juha Jokisalo, erikoistutkija

Risto Kosonen, professori

Kai Sirén, professori

Aalto-yliopisto, LVI-tekniikka

LUE LISÄÄ: Julkinen keskustelu aiheen ympärillä kävi kuumana alkuvuodesta 2016, jolloin Talotekniikka-lehti julkaisi artikkelin Ilmanvaihdon ja energiatehokkuuden mustamaalauskampanja sai vastineen