Kuva: Jukka Vasara
Jorvin sairaalan heräämöä ollaan muuttamassa koronahoitotilaksi.

IV-teknologialla on annettavaa koronan torjuntaan

Terveydenhuollon ammattilaiset ovat luonnollisesti keskeisin ammattiryhmä taisteltaessa COVID-19:n tuhojen torjumiseksi. Ilmanvaihdon asiantuntijat voivat kuitenkin tuoda oman tietotaitonsa lääkärien ja hoitajien työtaakan helpottamiseksi.

Teksti: Vesa Tompuri 

Koko maailman ikävästi yllättänyt koronavirus kuuluu samaan eliöperheeseen kuin Aasiassa 2000-luvun alussa jyllännyt sars ja samoilla seuduilla myöhemmin satoaan niittänyt mers. Niiden rajoittaminen paikalliseksi epidemiaksi tunnetusti onnistui, kun taas koronavirus yltyi pandemiaksi, jonka päättymisajankohtaa kukaan ei tiedä varmasti. Kilpajuoksu ihmishenkien menetyksen minimoimiseksi on kuitenkin käynnissä, ja tässä työssä myös talotekniikan ammattilaisten panos on tarpeellinen.

Ongelmana kuitenkin on, ettei ole vielä tutkittua tietoa siitä, mikä on ilmateitse tapahtuvien tartuntojen osuus kaikista tartunnoista. Lähes varmaa joka tapauksessa on, että koronavirus tarttuu herkimmin pisara- ja kosketustartuntana. Tästä syystä maan poliittisen johdon ja terveydenhuollon asiantuntijoiden alituiseen toistamat ohjeet ja määräykset ihmisten välisten fyysisten kontaktien välttämiseksi ovat varmasti paikallaan.

Ilmanvaihdolla on silläkin merkitystä. Esimerkiksi Kiinassa hoitohenkilökunta sai joukkotartunnan työskenneltyään muutamassa viikossa rakennetussa koronasairaalassa, jonka suunnittelussa ja toteutuksessa ilmanvaihto oli Granlund Oy:n sairaalaliiketoiminnan johtajan Jukka Vasaran mukaan laiminlyöty. Sen sijaan Suomessa hän toteaa vältytyn tartunnoilta potilaista myös vuodeosastoilla, joilla on hoidettu COVID-19 -potilaita yhteensä jo yli kuukauden ajan.

_ Tämä mielestäni osoittaa, että on osattu suojautua oikein ja että ilmanvaihto on ollut riittävän hyvin järjestetty. Silti henkilökunnan sairastumisriski on iso. Leikkaussaleissa, joiden kaltaisia olosuhteita ei luonnollisestikaan ole koronan kannalta likimainkaan tarpeeksi, riski saada mitään infektioita on sen takia olematon, että niissä on ilmanvaihtoteknologian myötävaikutuksella saatu aikaan riittävän puhtaat olosuhteet, kertoo sairaalatekniikasta pitkän kokemuksen hankkinut Vasara.

– Periaatteena on, että huoneen ilmaa laimennetaan puhtaalla tuloilmalla tehokkaasti. Puhtaat olosuhteet on saavutettu, kun kuutiometrissä ilmaa olevien virusten ja bakteerien tarttumapintoina toimivien pesäkkeiden määrä eli CFU-luku saadaan pysymään alle kymmenessä. Esimerkiksi leikkaushaava ei tällöin infektoidu.

Mobiileille ilmalaitteille tarvetta?

Siltä varalta, että samoissa tiloissa on infektoitunut henkilö infektoitumattomien joukossa, paras tapa välttää tartuntaa on tunnetusti etäisyyden pitäminen riittävänä sekä kättelyiden ja muun koskettamisen välttäminen. Tämän perusvarovaisuuden noudattaminen ei välttämättä riitä takaamaan suojautumista tartunnalta, mikäli – mitä ei sataprosenttisen varmasti vielä tiedetä – koronavirus pystyy siirtymään terveeseen ihmiseen ilman välityksellä muutenkin kuin esimerkiksi kohti suuntautuvan yskinnän tai aivastuksen kautta.

Eri tutkimuslähteiden mukaan koronavirus elää ilmassa kolmesta tunnista muutamaan vuorokauteen pituisen ajan. Mitä isompi ilmavirta tiloissa, sitä tehokkaammin taudinaiheuttajat siirtyvät pois ulottuvilta.

– Normaalitoimistossahan ilmamäärät ovat 10–20 litraa sekunnissa henkilöä kohden. Potilashuoneissa suuruusluokka on 20–40 litraa sekunnissa, ja kun puhutaan terveydenhoidon eristystilojen ilmamäärän mitoituksesta, ollaan 200 litrassa sekuntia kohden sanoo Haltonin teknologiajohtaja Kim Hagström.

– WHO:n tuore suositus hoitotiloille, joissa on riski tai epäilys taudin leviämiseen ilmateitse, on 160 litraa sekunnissa yhtä potilasta kohden. Tämän suuruisen raitisilmamäärän järjestäminen olemassa olevaan tai väliaikaisesti järjestettävään hoitotilaan on vaativa ja kallis tehtävä. Vastaavaan ilmamäärään ja tilan ilman puhdistusvaikutukseen on mahdollista päästä tilapäiseen leikkaussalikäyttöön tarkoitetuilla siirrettävillä ilmalaitteilla nopeasti ja kustannustehokkaasti.

Hagström kertoo tällaisia laitteita käytetyn leikkaustoiminnan tarpeisiin jo muutaman vuoden ajan. Nyt, pandemiakriisin keskellä, tällaisille Hagströmin mukaan ”reilun kymppitonnin” maksaville laitteille on nopeasti kasvavaa kysyntää. Laitteilla voi puhdistaa yhden tai useamman potilaan tilan ilmaa ja myös alentamaan mikrobipitoisuuksia suuremmissa tiloissa.

– Pystymme tällaisia laitteita valmistamaan, ja pieniä sarjoja olemme jo ajaneetkin. Nyt on tosin liian aikaista arvioida, kuinka suuri tulee olemaan tällaisten mobiili-ilmalaitteiden pitkäaikaiskysyntä, Hagström sanoo.

Henkilökohtaisilla laitteilla suojaa?

Yksityisten talotekniikka-alan konsulttiyritysten ja valmistavan teollisuuden ponnistelut ovat arvokas osa taistelussa koronapandemiaa vastaan, kuten ovat myös alan tutkijoiden panostukset ja kattojärjestöjen julkilausumat. Eurooppalaisten LVI-järjestöjen liitto REHVA julkaisi hiljattain julkisissa rakennuksissa oleskeluun liittyvän yhteenvedon toimenpidesuosituksineen.

Lisäksi Sisäilmayhdistys julkaisi oman suosituksensa, joka on Aalto-yliopiston LVI-tekniikan professori Risto Kososen mukaan paremmin Suomen olosuhteisiin sopiva. Tuttujen hygieniamääräysten on hänen mukaansa joka tapauksessa suositeltavaa tehostaa ilmanvaihtoa esimerkiksi pidentämällä käyntiaikoja sekä kehottaa välttämään paluuilman käyttöä.

Lisäksi REHVA suosittaa lisäämään ilman vaihtuvuutta kodeissa ja kaikissa paikoissa, missä nyt oleillaan paljon. Luonnollinen on myös kehotus siivouksen tehostamiseen sekä varovaisuuden noudattamiseen esimerkiksi ilmansuodattimia puhdistettaessa ja vaihdettaessa.

Jos kuitenkin on koronapandemiankin aikaan työskenneltävä tai muuten oleiltava sisätiloissa, joissa on muitakin ihmisiä, tartuntariskiä voi mahdollisesti pienentää henkilökohtaisilla ilmalaitteilla.

– ”Mahdollisesti” voi osoittautua paikkansapitäväksi, jos tutkimus tulee osoittamaan, että tartunta voi siirtyä ilmateitse. Esimerkiksi vajaat kymmenen vuotta sitten oli kehitteillä ilmalaite, jonka voi kiinnittää esimerkiksi työpöydän tuntumaan ja jonka avulla pystyy näin luomaan paikallisen ilmavaihdon ja näin eliminoimaan taudinaiheuttajien siirtymisen toisista huoneessa olijoista asianomaiseen henkilöön, Kosonen kertoo.

Tuolloin kehitetystä innovaatiosta ei kuitenkaan tullut kaupallista menestystä. Hieman pidemmälle eteni kotimaisen tupakkalain voimaantulon aikoihin markkinoille esitelty ilmanvaihtoratkaisu, eräänlainen henkilökohtainen tupakkakoppi avoimessa tilassa. Sekään ei kuitenkaan syrjäyttänyt perinteisiä seinillä varustettuja tupakointitiloja.

– Aika harva asia tämän kriisin keskellä on varmaa. Jos jokin sitä talotekniikan näkökulmasta on, niin se, että keskimääräinen ilmanvaihtuvuus ei ainakaan lisää tartuntariskiä – kunhan huolehditaan siitä, ettei poistoilma palaudu tiloihin ja että oikealla ilmanjaolla saadaan puhdasta ilmaa hengitysetäisyydelle, Kosonen kiteyttää.

 

 

Jätä kommentti

*

*