Vastaus on kokonaisuuden hallinta

Luimme tuoteinnovaatioista kirjan, jossa tuotteen laadun määrittely todettiin mahdottomaksi, jos loppukäyttäjä ja sen tarpeet eivät ole tiedossa. Onko rakentamisessa loppukäyttäjän tarpeet ymmärretty? Ellei, silloin laatukaan ei lähtökohtaisesti toteudu.
Laatua rakentamisessa voi tehdä monella tavalla. Suunnitelmia ei tarvita, kun ammattikirvesmies tekee puuceen omalle mökilleen. Luonnos paperilla, timpurin kynä, vasara ja saha riittävät siirtämään suunnitelman tavoitteet laadukkaasti toteutukseen.
Luottamus omiin kykyihin ja muiden ammattitaitoon ei enää riitä isommissa projekteissa. Tällöin hankkeeseen osallistuu usein epäyhtenäinen joukko eri alojen ammattilaisia, usein ensi kertaa samassa kohteessa. Työtä ohjaamassa ovat rakennusmääräyskokoelma, rakennussuunnitelmat, urakkaohjelmat, hankekohtainen laatusuunnitelma, kosteudenhallintasuunnitelma; riittävätkö nämä dokumentit, onnistutaanko niillä siirtämään alkuperäiset tavoitteet toteutukseen?
Suurin ongelma on kokonaisuuden hallinta ja rajapintojen varmistaminen, niin suunnittelussa kuin toteutuksessakin. Jos sitä ei tehdä nykyistä paremmin alkuvaiheen tavoitemäärittelyssä ja eri suunnittelualueitten yhteistyössä, eivät jo tämän päivän tarpeina olevat laatutavoitteet ja ilmastotavoitteiden mukaiset energiatehokkuudet toteudu.
Tietomallintaminen mahdollistaa laadukkaan suunnittelun, suunnittelukoordinaation ja entistä paremman valmistelun työmaata ja myös kohteen elinkaarta eli loppukäyttäjiä varten. Mallintamisen mahdollisuudet työmaavaiheen materiaaliluetteloiden, varastoinnin, nostojen ja muiden valmistelussa ovat vielä usein hyödyntämätöntä laatupotentiaalia, mikä näkyy myös työturvallisuudessa ja tuottavuudessa. Työmaata palveleva esitystapa vaatii vielä hiomista, jota pitää tehdä niiden kanssa, joilla on työmaakokemusta.
Suunnitelmien laatutavoitteiden siirtyminen toteutukseen kompastuu helposti, mikäli hankintamäärittelyissä ei noudateta niiden toiminnallisia vaatimuksia. Perinteinen rakentamistalous ajattelumalleineen ei tue laadukasta toteutusta, siinä kokonaisuus tyypillisesti pilkotaan osaoptimoituihin osiin ja kokonaiskuva hämärtyy. Tarvitaan uutta ajattelua hankintakokonaisuuksista.
Työmaavaiheessa kaikki osa-alueet kootaan toimivaksi kokonaisuudeksi. Rakentamisesta varsinaista työaikaa on 30 prosenttia, loppu kuluu edelleen odottamiseen, siirtelyyn ja korjaamiseen. Rakentamisen tuottavuus on noussut 80-luvulta tähän päivään vain 30 prosenttia, kun se teollisuudessa on noussut 400 prosenttia. Mitään merkittävää ei siis ole tapahtunut rakentamisen prosessissa tällä aikajaksolla.
Tuottavuudella ja laadulla on yhteys. On selkeä tarve muuttaa koko rakentamisen toimintatapaa entistä paremmin ennakkosuunniteltuun prosessiin, jossa työmaavaiheen asiat suunnitellaan nykyistä pitemmälle. Suomessa ei perinteisesti ole suunniteltu lvi-putkistoa kannakkeineen, jotta urakoitsija voi tulla esivalmistein työmaalle. Tähän suuntaan on mentävä kaikilla osa-alueilla, rakentamisesta on tehtävä entistä enemmän teollisen toiminnan malleja hyödyntävää toimintaa.
Rakentamisen laatu paranee sen prosesseja ja prosessin rajapintojen toimintaa parantamalla. Oleellista on varmistaa, että hankkeelle kriittinen tieto tarvittavine detaljeineen kulkee läpi koko rakentamisen prosessin, alusta käyttöön saakka. Tässä ensimmäinen keino on toiminnan varmistamisen prosessi. Tällä vältetään laatupoikkeamat, kuten sisäympäristö- ja kosteusongelmien syntyminen.

Vahanen-yhtiöt