Tehokkuusvaje kuntateknisissä töissä
Kuntateknisiin töihin sitoutuneiden pääomien tuottavuutta ei kunnissa juuri seurata.
Kuntatekniikkaa ovat energiahuolto, jätehuolto, puistot ja yleiset alueet, liikenneväylät, kiinteistöt ja niiden huolto sekä vesihuolto. Taloustutkimus selvitti kuntien teknisen toimialan laajuutta ja tehokkuutta INFRAn, Rakennusliiton, Koneyrittäjien liiton ja Suomen Yrittäjien toimeksiannosta.
Tulosten tulkinta ei ole tutkimusjohtaja Pasi Holmin mukaan helppoa. Jo palveluntuotantotapoja on liki yhtä monta kuin kuntia. Teknisiä palveluja tuottavat virastot, liikelaitokset, kuntayhtymät, kunnan osakeyhtiöt ja kuntayhtymän osakeyhtiöt. Ostopalvelujakin käytetään. Toimintamallien kirjoa on vaikea vertailla ja pistää paremmuusjärjestykseen.
”Myös poliitikkojen on hankala seurata kuntatekniikan tuottavuutta tai verrata käytäntöjä kuntien välillä. Monimuotoinen vyyhti vaatisi laajaa kaupallista koulutusta”, Holm pohtii.
Oma tuotanto kasvattaa menoja
Ihannetapauksessa kuntakonsernin koneet ja laitteet ovat töissä mahdollisimman paljon, mieluiten 24/7. Tämä toteutuu harvoin.
”Tehokkuusseuranta on kunnissa usein lapsen kengissä. Kun määräraha hankintaan on saatu, seurantaa ei välttämättä ole, jolloin laskentatoimessa tyydytään käyttökateseurantaan pääoman käytön ohjaamisen sijaan”, Pasi Holm sanoo.
Taloustutkimuksen selvitys paljastaa, että etenkin Helsinki, Oulu ja Pori tekevät enemmän infratöitä omalla henkilökunnallaan ja hyödyntävät vähemmän ostopalveluita kuin vertailukunnat. Lappeenrannassa, Hämeenlinnassa ja Vantaalla tilanne on päinvastainen.
”Mitä enemmän kunta tekee infratöitä itse, sitä enemmän täytyy ostaa aineita, tavaroita ja tarvikkeita. Sitä suuremmat ovat myös henkilökuntamenot”, Pasi Holm huomauttaa.
”Keskimäärin tutkitut kunnat ostavat aineita, tavaroita ja tarvikkeita vuodessa 420 eurolla kuntalaista kohden. Helsinki ja Oulu ostavat noin 800 eurolla. Koneita ja laitteita omistetaan kuntalaista kohti keskimäärin 116 euron edestä. Helsingissä vastaava luku on 290, Vantaalla 85 ja Espoossa 75 euroa.”
Oma tuotanto siis lisää kunnan materiaali- ja henkilöstömenoja sekä nostaa selvästi koneisiin ja laitteisiin sidotun pääoman määrää – juuri sitä, jonka tuottoa ei yleensä seurata.
Tyhjäkäynti voidaan saada pois
”Kun palvelut toteutetaan kunnan omana työnä, henkilöstö- ja konemäärä on vakioitu, vaikka esimerkiksi maarakennusalalla tarve vaihtelee voimakkaasti sesongeittain. Vaihtoehtona olisi hankkia palvelua markkinoilta vain tarpeeseen, jolloin koneisiin, halleihin ja henkilöstöön sidottua kunnan rahaa vapautuu muuhun käyttöön”, INFRA ry:n puheenjohtaja Harri Kailasalo ehdottaa.
Sote-palvelujen järjestäminen siirtyy seuraavan valtuustokauden aikana maakunnille.
”Kuntapäättäjien kannattaisi jo nyt alkaa kääntää päätä sinne, missä kunta voi jatkossakin vaikuttaa vahvasti tulevaisuuteensa, talouteensa ja menestysedellytyksiinsä. Silloin puhutaan teknisestä sektorista”, Kailasalo sanoo.
Myös Pasi Holm peräänkuuluttaa kunnilta ryhtiliikettä siihen, miten kustannusseurantaa hoidetaan ja pääomien ohjaus otetaan haltuun.
”Kannattaa pohtia ostopalveluita. Yrityksen voi olla helpompi käyttää tehokkaasti koneita ja laitteita erilaisissa hankkeissa 24/7 siellä, missä kysyntää on sen sijaan, että ne lojuvat tyhjänpantteina kunnan omia töitä odotellessa. Jos infratoiminta osoittautuu kunnassa tehottomaksi, myös erilaiset kumppanuudet kannattavat. Ja jos tehdään itse, yhtiömuoto kannattaa, koska silloin toimintaa voidaan helpommin verrata yksityiseen”, Holm summaa.
Taloustutkimuksen vertailussa oli mukana 21 kuntaa: Espoo, Helsinki, Hämeenlinna, Joensuu, Jyväskylä, Kotka, Kouvola, Kuopio, Lahti, Lappeenranta, Mikkeli, Oulu, Pori, Rauma, Rovaniemi, Salo, Seinäjoki, Tampere, Turku, Vaasa ja Vantaa.
