Suunta oikea, aikataulu tökkii
Suomalaisen ilmankäsittelylaitteita valmistavan teollisuuden näkökulmasta ekosuunnitteludirektiivi ja siitä johdettu isoja ilmanvaihtokoneita koskeva asetus vievät alaa oikeaan suuntaan. Osaavan suunnittelun ja ammattitaitoisen valmistuksen merkitys rakentamisessa kasvavat entisestään.
Laadusta ei voi enää tinkiä suorituskyvyn kustannuksella. Asetus jättää kuitenkin useita kysymyksiä avoimeksi. Ennen kuin lopulliset soveltamisohjeet ovat valmiit, joudutaan monella taholla pohtimaan, missä kulkevat vastuun rajat. Äkkiä katsottuna vain LVI-suunnittelijan rooli selkeytyy ja hänen osaamisensa arvo kasvaa entisestään. Hänenkin on syytä olla hereillä, sillä uusien vaatimusten täyttäminen voi yllättää esimerkiksi laitemitoituksessa – sekä suorituskyvyn että laitekoon osalta.
LVI-urakoitsijan työmäärä lisääntyy selvästi, mutta samalla mahdollisuus vaikuttaa hankintoihin kapenee. Suunnittelijan valitsemaa ratkaisua ei niin vaan ohiteta, vaikka halvempia kapistuksia olisi tarjolla. Jos suoritusarvoista ei löydy selkeää vastaavuutta, on sooloilu mahdotonta. Tämä on syytä huomioida urakkalaskennassa, pikavoittoja ei tehdä enää laitekaupassa.
Suurin yllätys löytyy paperitöistä, ja tässä kohdin rakennustuoteasetus alkaa vaikuttaa kevyeltä harjoitelmalta tulevaan. Yksinkertainen, yhteen koneeseen perustuva ja yhdeltä valmistajalta hankittava ilmanvaihtoratkaisu on vielä helppo tapaus. Kun laitoskoko kasvaa ja toimitus käsittää erilaisia koneita ja laitteita usealta eri toimittajalta, siirtyy vastuu dokumentoinnista ja vaatimusten vastaisuuden osoittaminen näillä näkymin valmistajilta urakoitsijan harteille.
On myös epäselvää, löytyykö edes pääkaupunkiseudun rakennusvalvonnoilta osaamista ja resursseja valvoa ekosuunnitteluasetuksen toimeenpanoa ja sen sisältämiä vaatimuksia edes dokumentoinnin osalta. Osa valvonnasta jätetään tarkoituksella markkinavalvonnan harteille, eli asetuksen tekijä luottaa kilpailijoiden kateuteen.
Joka tapauksessa pelkästään ilmanvaihtoon liittyvän dokumentaation määrä kasvaa valtavasti. Silti missään ei ole vielä kattavasti kerrottu, kuka on viime kädessä vastuussa materiaalista, kenelle se toimitetaan, kenen pitää sitä säilyttää ja vielä kuinka kauan?
Jätevesiasetuksen parissa on pähkäilty jo useampi vuosikymmen, eikä loppua ole vieläkään näkyvissä. Teollisuudelle, suunnittelulle ja urakoitsijalle – käytännössä koko rakentamisen ketjulle – säädetty hyvin monimutkainen ja monimuotoinen ekosuunnitteluasetus astuu voimaan reilun puolen vuoden kuluttua. Kova vaatimus, jonka valmisteluun ja huolelliseen käyttöönottoon tarvittaisiin ehdottomasti enemmän aikaa.
Heikki Heikkonen
päätoimittaja
