Rakennusten energiatehokkuusdirektiivin sisällöstä sopu parlamentin valiokunnassa
Olli Seppänen: "Kuten oletettavissa oli, kolmikantaneuvotteluissa lievennettiin monia parlamentin esittämiä tiukkoja sisällöllisiä ja aikataulullisia tavoitteita."
Olli Seppänen kirjoitti Talotekniikka-lehden lukijoille Rakennusten energiatehokkuusdirektiivistä. Kuva: Jani Utriainen
Kuten oletettavissa oli, kolmikantaneuvotteluissa lievennettiin monia parlamentin esittämiä tiukkoja sisällöllisiä ja aikataulullisia tavoitteita, onneksi, sillä monet vaatimukset olivat kohtuuttomia ja taloudellisesti lähes mahdottomia toteuttaa esitettyjen aikataulujen puitteissa, kirjoittaa emeritusprofessori Olli Seppänen.
Käsittelin rakennusten energiatehokkuusdirektiiviehdotusta blogikirjoituksessani 27.3.2023. Silloin oli käytettävissä parlamentin esitys direktiiviksi, jossa esitettiin oleellisia kiristyksiä alkuperäiseen komission ehdotukseen. Ehdotuksen lopullinen hyväksyminen edellytti vielä kaikkien kolmen osapuolen (parlamentti, neuvosto, komission) hyväksyntää. Näitä kolmikantaneuvotteluja käytiin koko viime vuoden. Käsittely ei valmistunut Ruotsin puheenjohtajakaudella kesäkuun 2023 loppuun mennessä, vaan siirtyi Espanjan puheenjohtajakaudelle. Neuvottelut saatiinkin päätökseen vuoden 2023 joulukuussa.
Kolmikantaneuvottelujen tulos saatiin, kun Euroopan parlamentin ITRE-valiokunta (teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunta) hyväksyi sen 15.1.2024 äänestyksessään, ei yksimielisesti mutta enemmistöllä 37-20, 6 tyhjää.
Kuten oletettavissa oli, kolmikantaneuvotteluissa lievennettiin monia parlamentin esittämiä tiukkoja sisällöllisiä ja aikataulullisia tavoitteita, onneksi, sillä monet vaatimukset olivat kohtuuttomia ja taloudellisesti lähes mahdottomia toteuttaa esitettyjen aikataulujen puitteissa.
Sisäilmastovaatimukset mukana energiatehokkuuden määrittelyssä
Sana ”indoor” (joko indoor air, indoor climate tai indoor environmental quality) on mainittu direktiivissä, sen perusteluissa ja liitteissä yhteensä 39 kertaa. Sisäilmastoa käsitellään monessa kohdassa lähtien ensimmäisestä artiklassa, joka edellyttää, että kaikissa energiatehokkuuteen ja emissioiden vähentämiseen tähtäävissä toimissa on otettava huomioon sisäympäristön laatuvaatimukset. Sisäilmaston ohella myös ilmanvaihto saa entistä enemmän huomiota. Seuraavassa yhteenveto tärkeimmistä sisäilmastovaatimuksia käsittelevistä artikloista.
Kolmannessa artiklassa esitetään vaatimukset kansallisille rakennusten korjausohjelmille. Niiden kohdalla edellytetään, että ohjelmien laadinnassa otetaan huomioon myös sisäilmaston parantamisen synnyttävät hyödyt, jotka saattavat olla merkittäviä yleisen hyvinvoinnin kannalta.
Viidennessä artiklassa käsitellään energiatehokkuuden vähimmäisvaatimuksia, jotka voidaan asettaa eri tavoin/eri tasolle uudisrakentamiselle ja korjausrakentamiselle rakennustyypeittäin. Vaatimuksissa on otettava huomioon optimaalinen sisäympäristön laatu, jotta voidaan välttää muun muassa riittämättömän ilmanvaihdon negatiiviset vaikutukset.
Artikla 7 käsittelee uusia rakennuksia, joille vaatimuksia asetettaessa on myös pyrittävä optimaaliseen sisäympäristön laatuun.
Teknisiä vaatimuksia
Ehkä eniten käytännön toteutukseen vaikuttaa artikla 11, joka käsittelee rakennusten teknisiä järjestelmiä. Artikla vaatii jäsenmaita asettamaan vaatimukset sisäympäristöstandardeille ja niiden täytäntöönpanolle terveellisen sisäilmaston ylläpitämiseksi.
Artiklan momentti kolme menee teknisiin yksityiskohtiin edellyttäessään, että tavoitteena olevat nollaemissiorakennukset on varustettava sisäilman laadun mittaus-, seuranta- ja säätölaitteilla. Tämä koskee ensi sijassa julkisia rakennuksia, mutta jäsenmaat voivat asettaa samankaltaisia vaatimuksia myös asuinrakennuksille sekä myös peruskorjattaville (major renovation) rakennuksille. Tämä sisäilman mittausta ja seurantaa koskeva vaatimus oli huomattavasti yksityiskohtaisempi parlamentin komission esitykseen vuonna 2023 lisäämässä artiklassa 11a. Se määritteli myös sisäympäristöstä (ei siis pelkästään sisäilmasta) mitattavat suureet. Artiklan 11a epärealistisuuden totesi myös REHVA omissa direktiiviä koskevissa kommenteissaan. Niinpä artikla 11 a poistettiin kokonaan. Onneksi, sillä jäljelle jäänyt vaatimus on jo sinällään erittäin vaikea toteuttaa. Artiklan momentti 8d edellyttää myös, että rakennuksen automaatiojärjestelmä pystyy seuraamaan rakennuksen sisäympäristön (ei siis pelkkää sisäilman) laatua.
SRI
Aikaisemmin suhtauduin varauksella Smart Readiness Indikaattorin – SRI (Älyvalmiusindikaattorin) käyttöönoton järkevyyteen, koska se menee päällekkäin monin muiden vaatimusten kanssa. Direktiivissä SRI:n käyttöönotto etenee. Artiklan 13 mukaan komission on annettava tarkempi lainsäädäntö kesäkuuhun 2026 mennessä indeksin käyttöönottamiseksi. Indeksin määrittelyssä/laskennassa tulee ottaa huomioon rakennuksen käyttäjien vaatimukset, erityisesti sisäympäristön laatu.
Sisäilmasto myös energiatodistuksiin ja tarkastuksiin
Artikla 16 käsittelee energiatodistuksia. Siinä pyritään vahvistamaan todistusten luotettavuutta ja yhdenmukaisuutta sekä kehittämään niiden sisältöä. Energiatodistuksen tulee sisältää artiklan momentin 4 mukaan energiatehokkuuden parantamistoimenpiteiden lisäksi myös suosituksia kustannustehokkaista toimenpiteistä sisäympäristön laadun parantamiseksi.
Läheisesti sisäilmastoon liittyy myös artikla 20, jossa käsitellään teknisten järjestelmien säännöllisiä tarkastuksia. Uutena asiana edelliseen direktiivin verrattuna ovat myös ilmanvaihtolaitosten tarkastukset. Ne ovat pakollisia, mutta voidaan korvata myös tehokkaalla neuvonta- ja opastustoiminnalla. Yhtenä osana tässä tarkastustoiminnassa tulee olla ilmanvaihdon riittävyyden varmistaminen käyttöön ja kuormitukseen nähden.
Lopuksi artikla 26 edellyttää, että kaikkia tahoja, joiden tehtävänä on direktiivin toimeenpano, informoidaan myös sisäilmaston laatuun vaikuttavista tekijöistä.
Standardien asema
Direktiivin liitteissä käsitellään laajalti rakennusten energialaskentaa. Laskennassa korostetaan monessa kohdassa sisäympäristövaatimusten huomioon ottamista sekä kansallisten sisäympäristövaatimusten laatimista. Direktiivi viittaa myös kansainvälisiin ja eurooppalaisiin standardeihin, muun muassa eurooppalaiseen sisäilmastostandardiin EN 16798-1 ja sen tuleviin päivityksiin, mutta ei edellytä, että standardit sisällytettäisiin sitoviksi osiksi kansallista lainsäädäntöä. Suomessahan YM:n ja STM:n vaatimukset sekä Sisäilmastoluokituksen ohjeet ovat poikkeuksellisen selkeät ja sopisivat malliksi monelle.
Mitä seuraavaksi?
Seuraavaksi tammikuussa 2024 alustavasti hyväksytyn direktiivin teksti hiotaan, käännetään ja julkaistaan virallisessa lehdessä. Direktiivi astuu voimaan 20 päivän jälkeen julkaisusta. Ennen kuin direktiivi julkaistaan, neuvosto ja parlamentti vielä äänestävät sen hyväksynnästä. Direktiivin vaatimukset on pääosin siirrettävä kansalliseen lainsäädäntöön kahden vuoden kuluessa direktiivin hyväksynnästä. Usean artiklan toimeenpanossa on annettu muutama vuosi aikaa.
26.1.2024 muutettu otsikkoa.
26.1. 2024 lisätty tieto siitä, että ennen kuin direktiivi julkaistaan, neuvosto ja parlamentti vielä äänestävät sen hyväksynnästä.
