Kuka maksaa (ilmasto)lystin?
Tätä kirjoittaessani Suomen hallitus yrittää epätoivoisesti vääntää valtion hallinnon ensi vuoden budjettia kasaan. Lopputulosta on vaikea vielä ennakoida, mutta oletan ainakin kaikkien niiden pettyvän, jotka odottavat budjetilta jonkinlaista vastuullisuutta taloudenpidossa.
Viimeistä kädenvääntöä käydään siitä, mistä leikataan päästöjä ja/tai miten se kompensoidaan. Kaikilla hallituspuolueilla tuntuu olevan kova tarve varmistaa, että vaikka tehtäisiin vastuullista ilmastopolitiikkaa, ei siitä synny kustannuksia oman puolueen äänestäjille – tai ainakin se kompensoidaan täysimääräisesti jollakin vipuvarrella.
Itseäni raivostuttaa, että missään vaiheessa yksikään ministeri ei ole kertonut, kuka nämä menot sitten maksaa. Ainakin Helsingissä selvisi juuri äsken, että maksajia ovat rajoittamatta lähes kaikki kaupungin asukkaat: kaukolämmön hintaa nostetaan 30 prosenttia – ja painetta olisi ollut jopa reilusti suuremmalle korotukselle.
Tämä nostaa jokaisen asumiskustannuksia, niin vastikkeita kuin vuokriakin. Ja ihmisten ostovoima hiipuu entisestään. Helsinkiläiset varmasti yllättyivät, muualla pidätellään vahingoniloa.
Maatalous on samaan aikaan saanut vuosikausien ajan miljarditukiaisia ympäristötoimenpiteisiin, joiden vaikuttavuus on ollut tasan nolla. Tämä ei toki ole maanviljelijöiden vika, vaan systeemivirhe. Virhe on kuitenkin korjattava, eikä siihen tarvita lisärahoitusta.
En vähättele ilmastonmuutosta enkä halua, että päästöleikkauksista tingitään. Haluan vain hallitukselta ja muilta päättäjiltä rehellisyyttä sekä selkärankaa kertoa, että ilmastonmuutoksen torjunnassa ei voi olla vapaamatkustajia: meidän on kaikkien oltava mukana ilmastotalkoissa.
Ja sen lystin maksamiseen joudumme kaikki osallistumaan – halusimme tai emme.
