Energiatehokkuusdirektiivi tuo mukanaan talotekniikkaa koskevia tarkennuksia  

Ehdotus uudeksi rakennusten energiatehokkuusdirektiiviksi (EPBD) hyväksyttiin tammikuussa Euroopan parlamentin teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan äänestyksessä. Direktiivin julkaisemista voidaan odottaa kevään aikana. Sen jälkeen lainsäädäntöohjeet on vietävä kansallisiin lainsäädäntöihin 24 kuukauden aikana – toisin sanoen kesään 2026 mennessä.  

Useat parlamentin esittämät tavoitteet lievenivät kolmikantaneuvotteluissa, mutta ovat edelleen tiukat.  

– On hyvä muistaa varsinainen tavoite ilmastonmuutoksen torjunnasta, jota Ukrainan kiristämä energiatilanne kirittää. Tavoitteet ovat kaiken kaikkiaan kovat koko alalle. Korjausrakentaminen ja olemassa oleva rakennuskanta saavat aika lailla lisäohjeistusta. Kiire on myös kova, sanoo teknologiajohtaja Juhani Hyvärinen Taltekalta. 

Talotekniikka keskeisessä roolissa 

Täysin aiemmista direktiiveistä poikkeavia vaatimuksia päivitetty versio ei mukanaan tuo. Hyvärisen mukaan ehdotuksessa korostuu uusiutuvan energian rooli, mikä näkyy muun muassa aurinkopaneeleiden asennus- tai varautumisvelvoitteena. Myös kulutusjoustokysymykseen on otettu vahvasti kantaa, ja nykyisten ”lähes nollaenergiarakennusten” sijaan tavoitteena ovat nollaemissiorakennukset ja vuoteen 2050 mennessä täysin päästötön rakennuskanta. 

Monet direktiivin vaatimukset punoutuvat kiinteästi taloteknisiin ratkaisuihin.  

– Rakennusten olisi hyvä pystyä mukautumaan vaihtelevaan tuotantoon. Jos vain taloudellisesti ja teknisesti mahdollista, niiden pitäisi pystyä reagoimaan esimerkiksi sähköverkosta tai kaukolämpöverkosta tuleviin ulkoisiin signaaleihin sekä mahdollisesti tuottaa omaa energiaa paikallisesti ja varastoida sitä.  

Sisäympäristön laatu on nostettu vahvasti esille ja sisällytetty pääartiklaan. Jäsenvaltioiden on riittävän terveellisten olosuhteiden saavuttamiseksi asetettava vaatimukset sisäympäristösuureille, kuten lämpötilalle, ilmanvaihdolle, kosteudelle ja epäpuhtauksille. Myös matalalämpötilajärjestelmiin uudessa direktiivissä kannustetaan, samoin nestekiertoisten järjestelmien tasapainotus mainitaan näkyvästi.  

Hyvärinen kertoo, että uudessa direktiivissä asiat on koottu yhteen edeltäviä versioita paremmin ja jäsennellymmin. Muun muassa rakennusautomaatio on siirretty osaksi teknisten järjestelmien artiklaa. Aiemmin automaatio on ollut lähinnä vaihtoehtoinen menettely pakollisille tarkastuksille, nyt se on työkalu energiatehokkuuteen ja kulutusjoustoihin.  

– Teknisiin järjestelmiin on tullut paljon asentamiseen, mitoitukseen, käyttöönottoon ja ohjaamiseen liittyviä korostuksia. Nämä tarkennukset koskevat uusia, korjattavia ja päivitettäviä järjestelmiä, mutta niitä sovelletaan vain, kun se on taloudellisesti, teknisesti tai toiminnallisesti järkevää. Lainsäädännön jälkeen harkinta siitä, ovatko ne sovellettavissa, täytyy jättää maakohtaiseksi tai jopa kohdekohtaiseksi asiaksi. 

Liike- ja toimistorakennuksiin ja myös uusiin ja korjattaviin asuinrakennuksiin tulee velvoite asentaa automaatiojärjestelmä. Kuten monessa muussakin kohdassa, velvoite on ainoastaan silloin, kun se on järkevää teknisesti ja taloudellisesti. Asuinrakennusten automaatiojärjestelmän vaatimustaso on kevyempi kuin liike- ja toimistorakennuksissa. 

Ei remonttipakkoa 

Julkisuudessa vilkkain keskustelu uuden direktiivin tiimoilta on liittynyt asuinrakennusten niin sanottuun ”pakkoremontointiin”. Hyvärisen mukaan siltä vältyttiin, ja korjausvaade kohdistuu yksittäisten asuintalojen sijaan koko rakennuskantaan.  

– Rakennuskantaa on korjattava, mutta sitä, miten se tehdään, on todella vaikeaa tässä vaiheessa arvioida. Mikä on se perustuslain sallima työkalu: onko se houkuttelu, jonkinnäköinen kannustaminen vai peräti pakottaminen? Kohdistetaanko tukia huonoimmin suoriutuviin vai luotetaanko siihen, että parhaat ovat niin hyviä, että se riittää?  

Hyvärinen arvioi, että vaikka remontointipakkoa ei tule, esimerkiksi lain vaatimien energiatodistusten laatimista aletaan seurata tarkemmin ja asuinrakennusten parempaan korjaamiseen kannustetaan. Asuntojen energialuokkiin on tulossa muutoksia, ja energialuokkien merkitys ohjauskeinona korostunee. 

Direktiiviuudistus saattaa tuoda myös uusia työpaikkoja talotekniikka- ja rakennusalalle. 

Hyvärinen luottaa ihmisten omaan harkintaan ja haluun tehdä kodeistaan mahdollisimman toimivia ja energiatehokkaita.  

– Kyllä ihmiset tiedottamisen ja kannustamisen kautta tajuavat, että ei kannata maksaa energiasta pysyvästi vaan mieluummin korjaajalle kerran.  

Taloyhtiöiden peruskorjauksia suunnittelevia toimijoita Hyvärinen suosittelee tutustumaan uuteen direktiiviin hyvissä ajoin.  

– Tarvitaan riittävästi tietoa, että pystytään, osataan ja uskalletaan investoida oikein. Muuten ollaan helposti tilanteessa, jossa on ikään kuin pakko tehdä jotain mutta ei oikein tiedetä mitä – siinä on riskinsä.  

Työkaluja rakennusten toimivuuden seurantaan  

Hyvärinen sanoo näkevänsä direktiivissä hyvät ainekset rakennusten toimivuuden seurantaan.  

– Toimivuus on tärkeintä. Kun rakennus toimii suunnitellusti, energiatehokkuus on jo hyvällä tasolla. Tähän asti on välillä ollut hankaluuksia tietää, toimiiko rakennus kuten pitää. Nyt tiedon saatavuuteen on kiinnitetty huomiota, ja siihen on tullut enemmän työkaluja tämän kautta. Myös markkinointiin tarkoitettu SRI-indikaattori on yksi näistä työkaluista. 

Direktiiviuudistus saattaa tuoda myös uusia työpaikkoja talotekniikka- ja rakennusalalle. Hyvärinen enteilee jopa osaajapulaa.  

– Ainakin kysyntää tämän luulisi lisäävän. Erityisesti korjausrakentaminen on varmasti sellainen, joka vaatii oman panoksena työmarkkinoilta. Mutta myös uudisrakentamisen puolella vaaditaan uutta osaamista, kun tulee aurinkopaneeleita, ilmalämpöpumppuja ja matalalämpötilajärjestelmiä. Myös rakennusvalvonnan suuntaan tulee painetta, he ovat paljon vartijoina. Tarvitaan paljon lisää työntekijöitä tai ainakin osaamista.  

Direktiivi määrittelee energiatehokkuuden vähimmäisvaatimukset 

Rakennusten energiatehokkuusdirektiivin (EPBD) päivityksen tavoite on vähentää rakennusten energiankulutusta, torjua energiaköyhyyttä, lisätä energiaomavaraisuutta ja vähentää ilmastopäästöjä. Direktiivi on osa valmiuspakettia, jolla pyritään vähentämään EU-jäsenmaissa syntyviä ilmastopäästöjä 55 prosentilla vuoteen 2050 mennessä.  

Asuntojen energialuokkiin on tulossa muutoksia, ja energialuokkien merkitys ohjauskeinona korostunee. 

Direktiivissä on määritelty energiatehokkuuden vähimmäisvaatimukset, ja nollapäästöisistä rakennuksista tulee uusien rakennusten standardi. Uutena elementtinä mukana on rakennusten hiilijalanjäljen elinkaariohjaus. Sisäilmasto on mukana energiatehokkuuden määrittelyssä, ja se otetaan myös osaksi energiatodistuksia ja -tarkastuksia. 

Jokainen jäsenvaltio laatii oman kansallisen korjausrakennussuunnitelman ja voi vapaasti valita, millaisiin toimenpiteisiin tavoitteiden saavuttamiseksi ryhtyy. 

Lue myös:

”Energiatehokkuusdirektiivin hyväksyminen on voitto modernille talotekniikalle”

Rakentamislain korjaaminen on aloitettu – ”Aikataulu on tiukka”