Viivyttely hometalkoissa kostautuu

Jos koulussa tai päiväkodissa on vakavia kosteusvaurioita ja mikrobiongelmia, oireilusta 98 prosenttia saadaan pois vaihtamalla kaikki mikrobivaurioituneet rakenteet toimiviin ja turvallisiin ratkaisuihin sekä estämällä kosteuden pääsy uudelleen rakenteisiin.

Puutteellinen korjaus sen sijaan tarkoittaa vakavien palautumattomien terveyshaittojen lisääntymistä sekä miljoonien eurojen valumista täysin hukkaan yhä uusissa korjauksissa. Työterveyshuollon professori Tuula Putus Turun yliopistosta katsoo, että viivyttelyn, vastuun pakoilun ja keskinäisen syyttelyn sijaan ainoa toimiva tapa on yhdistää eri osapuolten ja asiantuntijoiden voimat ja osaaminen niin, että lasten elinympäristö saadaan viimein kuntoon.

Vuonna 2002 päättyneessä poikkitieteellisessä Terve talo -teknologiaohjelmassa arvioitiin 1990-luvulla tehtyjen tutkimusten pohjalta sisäilmaongelmien aiheuttamiksi kustannuksiksi noin 2,3 miljardia euroa vuodessa. Kustannus on samaa suuruusluokkaa kuin kiinteistöjen lämmitysenergian tarve vuodessa.

”Erityisen tärkeää olisi saada lasten elinympäristö eli koulut, päiväkodit ja kodit terveellisiksi ja turvallisiksi, koska lapsilla on elämä edessä. Jos vaurioituneita rakennuksia ei korjata, ongelmat pahenevat ja vakavien ja palautumattomien terveyshaittojen osuus kasvaa. Aikuisilla aikaikkuna sisäilmaongelmien korjaamiseen on parista vuodesta viiteen vuoteen ja lapsilla tätä lyhyempi”, professori Tuula Putus sanoo.

Suomessa on tutkittu jo 1990-luvun alusta lähtien kosteus- ja homevaurioiden yleisyyttä erityyppisissä rakennuksissa. Kansanterveyslaitoksen johdolla 1990-luvulla tehdyt tutkimukset osoittivat, että 60–70 prosentissa pientaloista 40–50 prosentissa kerrostaloista oli ollut jossain elinkaaren vaiheessa kosteusvaurio. Tutkimuksissa on ollut mukana myös VTT:n ja Teknillisten yliopistojen rakennustekniikan asiantuntijoita.

”Vuonna 2002 päättyneessä Suomen Akatemian tutkimushankkeessa kartoitettiin tiettyjen kuntien ja kaupunkien koulurakennukset ja todettiin, että noin 90 prosentissa oli jonkinlainen kosteusvaurio ja vain kymmenen prosenttia oli täysin kunnossa. Todella vakavia kosteusvaurioita on todettu 10-20 prosentissa koulurakennuksista. Jos rehtoreilta kysytään, noin kolmasosassa kouluista on sisäilmaongelma, joka haittaa koulutyötä”, Putus sanoo.

Syyllisten etsimisestä ongelmien korjaamiseen

Putus on sitä mieltä, että tutkimustuloksista ja lukuisissa kouluissa todetuista vakavistakin oireiluista ja terveyshaitoista huolimatta noin 25 vuotta on kulunut pääasiassa ongelmien vähättelyyn, vastuun välttelyyn, korjausten viivyttämiseen ja syyllisten etsintään muista osapuolista sekä vajavaisiin osakorjauksiin sen sijaan että tartuttaisiin yhdessä kunnolla ongelmien korjaamiseen.

”Tarvitsemme nyt lasten elinympäristön parantamiseksi riitelyn sijaan samanlaista talkoohenkeä, yhteistä tahtotilaa ja yhteen hiileen puhaltamista kuin suomalaisen yhteiskunnan rakentamisessa sotien jälkeen. Ongelmien ratkaiseminen vaatii moniammatillista yhteistyötä, jossa yhdistyy rakennusalan, mikrobiologian, kemian ja toksikologian sekä lääketieteellinen ymmärrys ja osaaminen saman pöydän ääressä ja yhteinen halu ratkaista ongelmat. Jos kaikki keskittyvät vain kinasteluun ja toisten mustamaalaamiseen, lasten ja opettajien kärsimys jatkuu ja pahenee eivätkä kunnat tiedä keihin he voisivat luottaa”, Tuula Putus sanoo.

Hän korostaa, että jo 1990-luvulta lähtien on myös esimerkkejä onnistuneista koulukorjauksista, joissa sisäilmaongelmat on saatu ratkaistua ja kouluissa on voitu keskittyä rauhassa ja turvallisesti koulunkäyntiin. Tämä osoittaa, että kosteusvauriokorjauksissa tarvittava rakennus- ja kosteustekninen ja muu osaaminen on ollut riittävää jo 1990-luvulla, kunhan ongelmat on tahdottu oikeasti ratkaista eikä ole tehty puutteellisia osakorjauksia.

”Yleensä silloin kun kaikki kosteusvaurioituneet rakenteet vaihdetaan ja tehdään huolellinen jälkisiivous, oireista 98 % oireista häviää, kunhan huolehditaan myös siitä, etteivät rakenteet pääse uudestaan kastumaan. Aina on muutamia erityisen herkkiä ihmisiä joille pitää keksiä yksilöllisiä ratkaisuja”, Putus sanoo.

Korjauksen jälkeen kosteuden pääsy rakenteisiin on estettävä huolellisella rakenne- ja detaljisuunnittelulla, työllä ja materiaalivalinnoilla sekä esimerkiksi toimivalla salaojituksella.

Mikrobit ja kosteus pois rakenteista

Kunnat ja kaupungit kutsuvat usein Tuula Putuksen asiantuntijana paikalle silloin, kun koulussa on korjaamisen jälkeen edelleen sisäilmaongelmia. Tiedotusvälineissä ja internetin keskustelupalstoilla käydään jatkuvasti kiivasta keskustelua koulujen korjaushankkeista, joihin on kulunut paljon rahaa.

Monissa kouluissa sisäilmaa ei ole saatu miljoonien eurojen toistuvista korjauksista huolimatta kuntoon, vaan oireilu on jatkunut.

”Kävin juuri koulussa, jonka korjaus maksoi suunnitellun kuuden miljoonan euron sijaan kahdeksan miljoonaa euroa, mutta sisäilmaongelmat jatkuvat edelleen. Tilaajalla oli käsitys, että kaikki vaurioituneet rakenteet oli poistettu korjauksessa, mutta uusi tutkimus osoitti, ettei näin ollut tehty”, Putus kertoo.

Tuula Putuksen mukaan sisäilmaongelmat johtuvat hyvin usein siitä, että alapohja- ja ulkoseinärakenteiden sisällä on piilossa kosteissa oloissa muodostunutta mikrobikasvustoa, ja mikrobit ja niiden aineenvaihduntatuotteet kulkeutuvat sisäilmaan hallitsemattomasti rakenteissa olevista raoista alipaineisen ilmanvaihdon mukana.

”Homekasvuston löytämiseen tarvitaan joskus insinööriä ja joskus homekoiraa, mutta ilman mikrobikasvuston poistamista tilanne ei rauhoitu. Myös kosteuden pääsy rakenteisiin on korjauksessa estettävä. Suomessa on paljon savi- ja suomaata, ja jos maanvaraisen alapohjan alla on käytetty soran sijaan hiekkaa tai muuten liian hienojakoista maa-ainesta, kosteus pääsee nousemaan kapillaarisesti rakenteisiin.”

Putuksen mukaan korjauksissa on usein jätetty kustannusten säästämiseksi homehtuneita ja mikrobivaurioituneita rakenteita paikalleen ja yritetty esimerkiksi tiivistyskorjauksella estää mikrobien ja niiden hajoamistuotteiden pääsy sisäilmaan.

”Käytännössä rakenteita ja kaikkia niiden ikkuna- ja muita liittymiä sekä läpivientejä on kuitenkin hyvin vaikeaa tiivistää niin huolellisesti, ettei ilmanvaihdon lievä alipaine imisi jotain kautta mikrobeja sisään. Onnistuneita esimerkkejä koulujen tiivistyskorjauksista ei löydy kovin montaa koko Suomessa. Huonosti tehtyihin korjauksiin, jopa moneksi vuodeksi vuokrattuihin väistötiloihin sekä paheneviin terveyshaittoihin kuluu hyvin suuria summia täysin turhaan verrattuna siihen, että korjaukset tehtäisiin kerralla kunnolla.”

Hyvä ilmatiiveys ja toimiva ilmanvaihto

Tuula Putus pitää hyvää ilmatiiveyttä ja toimivaa ilmanvaihtoa tärkeinä edellytyksinä hyville sisäolosuhteille.

”Ilman pitää vaihtua rakennuksessa hyvin ja hallitusti eikä ilmanvaihtoa saa koskaan täysin katkaista esimerkiksi energiansäästön nimissä. Päiväkodeissa, kouluissa, sairaaloissa, toimisto- ja liikerakennuksissa ja muissa tiloissa, joissa oleskelee paljon ihmisiä, on huonosta ilmanvaihdosta erityisen paljon haittaa. Nykyaikainen teknologia on parempaa kuin vanha. Sen avulla lämpö saadaan talteen poistoilmasta ja kosteus hallitaan hyvin myös jäähdytyksen yhteydessä.”

Putus muistuttaa, että rakennuksia ja taloteknisiä järjestelmiä pitää huoltaa säännöllisesti.

”Ilmansuodattimet pitää vaihtaa säännöllisesti mieluummin kolme tai neljä kertaa kuin kaksi kertaa vuodessa. Taloteknisten järjestelmien ja automaation huolto vaatii korkeaa osaamista eikä huoltoa kannata kilpailuttaa vain halvimmalla hinnalla. Ilmanvaihtokanavat pitää puhdistaa säännöllisesti. Valitettavan usein laskun kirjoittanut yritys on tehnyt puhdistuksen vain niin pitkälle kuin käsi yltää pyyhkimään, ja puhdistuksen lopulta oikeasti tekevä yritys saattaa löytää ilmanvaihtokanavista hyvin pitkän ajan kuluessa kertyneitä epäpuhtauksia ja kuolleita eläimiä.”

Viivyttely lisää pysyvien terveyshaittojen määrää

Tuula Putuksen mukaan lohdullista on se, että suurin osa kosteusvaurioiden ja mikrobien aiheuttamista terveyshaitoista on lieviä ja palautuvia ärsytysoireita, kuten väsymystä ja päänsärkyä.

Ne eivät uhkaa henkeä eikä niistä jää pysyvää terveyshaittaa, mutta nekin aiheuttavat silti huomattavia inhimillisiä kärsimyksiä ja vaikeuttavat esimerkiksi keskittymistä ja oppimista. Ne voivat johtaa myös vakavampiin terveyshaittoihin, jos vaurioituneet rakennukset ovat liian pitkään korjaamatta ja ihmisten altistuminen pitenee.

”Vastaavasti kun meillä on rakennuskannassa osa näitä pahasti vaurioituneita kohteita, niin meillä on myös osa hyvin vaikeita potilastapauksia, joilla on erittäin vaikeita ja invalidisoivia oireita ja jotka eivät tule paranemaan näistä sairauksista. Tällaisia vakavia terveyshaittoja ovat esimerkiksi astma, erilaiset allergiat, homepölykeuhko sekä hyvin vakavat infektiot ja keuhkovauriot. Jos korjauksissa viivytellään liian pitkään, vakavien ja palautumattomien terveyshaittojen määrä kasvaa.”

Putuksen mukaan niiden 27 vuoden aikana, jotka hän on itse ollut mukana keskusteluissa rakennusten sisäilmaongelmista ja niiden aiheuttamista terveyshaitoista, on hämärtynyt ero kosteusvauriokorjaamisen ja normaalin rakennusten ylläpidon ja peruskorjaamisen välillä.

”Kustannusten säästämiseksi normaalia vuosihuoltoa ja korjauksia ei ole usein tehty vuosikausiin, vaan aika, energia ja rahat on käytetty kosteusvaurioiden paikallisiin korjauksiin ja ”tulipalojen sammuttamiseen.” Korjausvelka on vain kasvanut, eikä monissa kunnissa ole koskaan päästy tasapainotilaan ja normaaliin kiinteistöjen ylläpitoon.”

Putuksen mukaan ongelmat ovat usein päässeet pahenemaan turhan pitkälle myös siksi, että eri osapuolilla ja jopa saman alan asiantuntijoilla on hyvin erilaisia ja täysin vastakkaisiakin näkemyksiä kosteusvaurioista ja niiden aiheuttamista terveysriskeistä sekä siitä, miten ongelmat pitäisi ratkaista.

”Jos osa insinööreistä, korjaustyön suunnittelijoista ja toteuttajista ei itse usko mikrobien vaarallisuuteen, mistä he saisivat motivaation tehdä työnsä kunnolla niin että kaikki ongelmia aiheuttavat rakenteet varmasti poistetaan ja jokainen työvaihe tehdään huolellisesti? Myös lääkäreistä suuri osa on siedättämisen kannalla, vaikka on aivan eri asia siedättää esimerkiksi koivun siitepölylle tai eri ruoka-aineille kuin toksiineja tuottaville mikrobeille”, Tuula Putus sanoo.

”Minä olen sitä mieltä, että lapsia pitää varjella tällaisilta terveysriskeiltä, ja henkilöllä, jolla on jo esimerkiksi astma, on hyvin erilaisia vaatimuksia elinympäristöstä kuin terveellä aikuisella. Sellaisten julkisten tilojen, joihin kuka tahansa voi mennä, pitäisi olla terveyden kannalta turvallisia.”

Teksti: Sampsa Heilä, Kuva Shutterstock

Kommentit

    Erkki
    23.3.2017 11:54

    "Homekasvuston löytämiseen tarvitaan joskus insinööriä ja joskus homekoiraa" Tarkoittaakohan Putus tekstissään, että Insinöörillä on tarkka nenä niinkuin homekoiralla. Minun mielipiteeni on, että syyt näihin ongelmiin rakennuksissa on juuri insinööreiissä ja heidän koulutukssa. Toki myös rakentajissa on vikaa, mutta myös rakennusvalvonnassa. Mielestäni näitä rakennusvirheellisiä taloja ei kannata kaikkia yrittää korjata vaan purkaa pois ja aloittaa alusta....Tlotekniikan opettaja, en insinööri vaan ihan tavallinen tasamaan tallaaja

    Timo Kantola
    04.4.2017 22:31

    Kaikki vaikuttaa kaikkeen ja myös se vaikuttaa, että rakennukset ovat täynnä antibakteerisia aineita. Siivous käyttää antibakteerisia puhdistusaineita, jotka ovat erittäinkin myrkyllisiä myös ihmisille, kuten Helsingin Yliopistossakin on todettu.
    Sisäilmaongelmat eivät ole suomalainen keksintö, vaan kansainvälinen ilmiö. Niitä on kaikkialla ja syntyhistoria on ajallisesti sama kuin kemikaalien käytön lisääntyminen. Poistetaan haitalliset kemikaalit rakennuksista ja kunnioitetaan luonnonlakeja, niin luontokaan ei vastaa pahiksilla, eli myrkkyjä tuottavilla mikrobeilla.

    RagnarVonWittager
    20.4.2017 11:48

    Asun 2016 valmistuneet nykyaikaisen koulun lähistöllä koulu on iltalenkkini varrella ja seurasin sen rakentamista viikottain lähes parin vuoden ajan. Ensimmäisen kerran kiinnitin huomiota työtapoihin kun seinäelementtejä alettiin pystyttää sade sai vapaasti sataa elementtien sisään ja veljenikin ihmetteli seuraavana talvena kuinka kauan tuota täyttä suojaamattimuutta voi jatkua. Talon ollessa harjakorkeudessa ja katon rakentamisen ollessa seuraavana vuorossa niin tällöin vasta koko kompleksi huputettiin eli suojattiin rakentaminen sateelta. Lieneekö suojaus tehty kattourakoitsijan vaatimuksista jotta voivat työskennellä kuivissa olosuhteissa? Huputuksen jälkeen paikallislehteen tuli isohko juttu siitä miten rakentamisen aikainen suojaus on tehty kyseisellä koulutyömaalla modernisti alusta lähtien jotta ongelmia ei synny. Jutussa oltiin jopa "ylpeitä" siitä.
    Tuntuu siis että mikään ei ole vuosikymmentä muuttunut, ihmisille valehdellaan edelleen päin naamaa. Taustalla voi olla ongelmia esimerkiksi alihankkijan hankkimaan toisen alihankkijan työtavoissa ja ammattitaidossa. Sen taustalla taas tuo tuttu raha ja urakan katteen nostaminen tai pelastuminen jopa konkurssilta huonon tarjouksen takia. Pääurakoiysijalla kasvojen säilyttämi e ja raha. Meillä ei ole valvontaa esimerkiksi viikonloppuisin mitä alihankkijan alihankkija tekee työmaalla ja minkälaisella ammattitaidolla minkälaisilla materiaaleilla ja niin edespäin. Varsinkin jos alihankkijan työ peittyy työn edetessä esimerkiksi seinätöissä. Vastuullinen valvonta pitäisi ainakin julkis-kohteissa olla 24 tuntia kautta 365 päivää tai kieltää rakentaminen ilman valvontaa esimerkiksi viikonloppuisin mutta joo se maksaa. Mihinkään ei haluttaisi mitenkään puuttua koska se on kallista ja kaikki pelkäävät oman toimeentulonsa puolesta välittämättä mitä esimerkiksi tämän ko. koulun lapset ja opettajat mahdollisesti joutuvat kokemaan ja kärsimään homealtistuksen seurauksena. Onko siis järkeä rakentaa sekundaa jos turvallinen rakentaminen ei ole mahdollista rahan säästämisen tai voittojen maksimoimisen vuoksi?

      Tenho Merikanto
      20.4.2017 18:13

      Joo, kyllä sitä meilläkin päin on puhuttu noista homekouluista ym. Voisko saada palkattua oikeita valvojia jotka käy päivittäin työmaalla ja jolla on ammattitaitoa tarpeeksi puuttua asioihin tarpeen mukaan. Jotenkin tuntuu, että he ovat ns. nimellisiä siinä.
      Toinen juttu on aikataulut, liian tiukkoja? Entäs valumassojen kuivumisajat?
      Mitenkäs kun rakennushanke on valmis ja luovutettu asiakkaalle ja se otetaan käyttöön. Miten on kiinteistön kunnossapito ja valvonta, onko se leväperäistä ja onko kaikki asiat huomioitu ja ne tarkastetaan säännöllisesti. Ennen oli esim. kouluissa talonmiehet jotka havaitsivat yhtä sun toista ja ilmoittivat siitä. Nykyään olen nähnyt että kiinteistän nurkasta juoksee vesi tiiliseinää pitkin, mutta kovin hitaasti siihen puututaan. Eikö momentissa ole rahaa vai mistä se johtuu viivytys?
      Kävin vaimoni kanssa Espoossa, luuvantiellä tehtiin kuutta pientaloa. paikka oli hyvin vetinen aiemmin.
      Siitä ohi kuljin muutaman päivän ajan ja tarkkailin tilannetta. Ymmärrykseni mukaan hyvältä näytti. Tuli mieleen sellainen asia, nuo salaojien vedet mahtoiko onnistua viettoviemäröinnillä? Kun pannaan pumppu kuka huolehtii sen toiminnasta?
      Vanhaan aikaan ei tarvinnut huomioida juuri muusta kuin, että ulkokatto on pitävä. Nykyään on paljon muuta tullut lisää.

Jätä kommentti

*

*