Väitös: Energiayhteisöt voisivat parantaa energiajärjestelmän kestävyyttä, mutta niiden toimintaperiaatteet ovat vasta kehittymässä

Energiayhteisöissä energiankäyttäjät lisäävät omavaraisuuttaan vähentämällä ulkopuolelta ostetun energian määrää tuottamalla sitä itse. Tuore energiayhteisöihin liittyvä lainsäädäntö Suomessa mahdollistaa energiayhteisöt taloyhtiöissä. Diplomi-insinööri Jussi Valta tutkii väitöskirjassaan taloyhtiötä laajempien energiayhteisöjen mahdollisuuksia ja haasteita, kertoo Tampereen yliopisto tiedotteessaan.

Energiayhteisöjä pidetään tärkeänä keinona energiamurroksen vauhdittamisessa, sillä ne laajentavat asiakkaiden mahdollisuuksia osallistua energiamarkkinoille. Niiden avulla kansalaiset ja yritykset voivat investoida yhdessä aurinkoenergiaan, kulutusjoustoratkaisuihin tai sähköautojen latausjärjestelmiin. Energia-alan pitkän ajan kehityksessä energiayhteisöt ovat merkittävä muutos, sillä ne muuttavat ja haastavat perinteisesti keskitettynä pidetyn energiajärjestelmän toimintatapoja ja lainsäädäntöä.

– Taloyhtiöön perustettavat energiayhteisöt mahdollistettiin vasta vajaa pari vuotta sitten, mutta ne ovat olleet kohtalaisen suoraviivainen muutos aikaisempaan. Taloyhtiöissä toimiminen ja järjestäytyminen on meille jo tuttua. Yksittäisiä taloyhtiöitä laajemmillekin energiayhteisöille olisi kuitenkin kysyntää. Naapurikiinteistöt voivat haluta investoida esimerkiksi yhteiseen energiavarastoon tai latauspisteisiin, toteaa Jussi Valta tiedotteessa.

Valta tutki väitöskirjassaan neljää eri energiayhteisöhanketta. Niissä ajureina olivat esimerkiksi kunnalliset kestävyystavoitteet, pelko tuulivoiman paikallisen hyväksyttävyyden murenemisesta ja maanomistajien halu välttää tavanomainen, kestämättömäksi arvioitu rakentaminen.

Tutkimuksessa tarkasteltiin myös energiayhteisöhankkeiden perustamisprosessia sekä suhdetta lainsäädäntöön ja ulkoisiin sidosryhmiin.  Energiayhteisön perustamiseen liittyy esimerkiksi kysymyksiä teknologiavalinnoista ja siitä, kuinka energia ja kustannukset allokoidaan yhteisön sisällä. Vakiintuneet käytänteet puuttuvat toistaiseksi myös päätöksenteon ja rahoituksen organisoimiseen.

– Energiankäytön tasapainottamisessa yhteisötasolla ja ajoittamisessa esimerkiksi aurinkoisille tai halvoille tunneille on paljon potentiaalia, ja siihen haluttaisiin kannustaa. Käyttäjän näkökulmasta tämä kuitenkin lisää järjestelmän monimutkaisuutta. Myös kasvava vuorovaikutus yhteisön jäsenten kesken on hyvin kiinnostavaa, mutta sosiaalisena ilmiönä siihen liittyy paljon epävarmuuksia.

Tutkimus osoittaa, miten energiayhteisöprojektit haastoivat olemassa olevaa lainsäädäntöä siinä, että ne pohtivat ja osin toteuttivatkin omia sähköverkkoja. Tämä on Valtan mukaan ristiriidassa nykyisen sähköverkkolainsäädännön kanssa, joskin yhden kiinteistön alueelle tällainen on jo nykyään mahdollista. Järjestelmän hajautuminen voi nostaa verkon kustannuksia ja johtaa päällekkäisiin investointeihin, minkä vuoksi tällaisen ratkaisun hyväksyttävyyttä on kyseenalaistettu.

– Vastapainoksi tarkastellut projektit toivat paljon muita hyötyjä, kuten yhteisötason ratkaisuja kulutusjouston toteuttamiseen ja uusiutuvan energian integroimiseen sekä mahdollisuuksia uuden teknologian kehittämiseen. Nämä ovat keskeisiä haasteita koko energiamurroksen kannalta, minkä vuoksi on tärkeää, että niin lainsäädäntöä kuin energiayhteisöjen omia ratkaisuja kehitetään, Valta sanoo.

Valta korostaa tarvetta luoda malleja, jotka tuottavat arvoa laajalti eri sidosryhmille.

– Yksi polku olisi kokeilla paikallistariffeja, joita joissain Euroopan maissa on vastikään toteutettu.

Diplomi-insinööri Jussi Valtan tuotantotalouden alaan kuuluva väitöskirja Socio-Technical Transition toward Energy Community Ecosystems: A Dialectic View of Their Emergence and Institutionalization tarkastetaan julkisesti Tampereen yliopistossa perjantaina 25.11.2022 klo 12 alkaen. Vastaväittäjänä toimii Associate Professor Anne-Lorène Vernay Grenoble Ecole de Management’sta. Kustoksena toimii professori Saku Mäkinen johtamisen ja talouden tiedekunnasta.