Vähähiilinen rakennusteollisuus 2035 -tiekartta on päivitetty – ”Rakennetun ympäristön päästöt vähenevät aiemmin arvioitua nopeammin”
Rakennetun ympäristön vuotuinen hiilijalanjälki on pienentynyt 15 prosentilla neljässä vuodessa.
Kuva: Shutterstock
Keskeinen syy on rakennusten lämmittämiseen käytetyn sähkön ja kaukolämmön nopea vähähiilistyminen. Jatkossa myös vihreän siirtymän sääntelyn vauhdittamat rakennusten energiatehokkuusremontit sekä rakennusteollisuuden omat ilmastotoimet leikkaavat päästöjä kiihtyvällä tahdilla, kerrottan Rakennusteollisuus RT:n tiedotteessa.
Rakennusteollisuus RT on päivittänyt Vähähiilinen rakennusteollisuus 2035 -tiekartan, jonka se laati ensimmäisen kerran vuonna 2020. Tiekartan tavoitteena on määrittää keinot päästöjen tehokkaaseen vähentämiseen rakennetussa ympäristössä ja edistää osaltaan Suomen hiilineutraaliustavoitteen saavuttamista vuoteen 2035 mennessä.
Suomen rakennetun ympäristön hiilijalanjälki laski kokonaisuutena 15 prosenttia vuodesta 2017 vuoteen 2021, jolloin se oli noin 14,5 miljoonaa tonnia CO2e. Laskelmassa ovat mukana laskentavuonna valmistuneiden rakennushankkeiden materiaalit ja toteutuneet työmaatoiminnot sekä olemassa olevan rakennetun ympäristön käytöstä aiheutuvat päästöt. Arviossa on käytetty tuoreimpia saatavilla olevia tilastotietoja, jotka nyt tehdyissä laskelmissa ovat peräisin vuodelta 2021.
Päivitetyn hiilijalanjälkilaskelman mukaan rakennetun ympäristön ylivoimaisesti suurin päästölähde on edelleen rakennusten käytönaikainen energiankulutus, vaikka sen osuus oli pienentynyt 64 prosenttiin. Päästöt pienenevät entisestään, kun siirrytään ripeästi vähäpäästöisiin energiamuotoihin ja vähennetään rakennusten energiankulutusta.
– Jotta Suomi pysyy hiilineutraaliuspolullaan, olemassa olevien rakennusten energiatehokkuutta on parannettava merkittävästi. Juuri voimaan tullut uusi rakennusten energiatehokkuusdirektiivi ajaa tähän voimakkaasti, mutta se ei tapahdu itsestään, vaan edellyttää suurta lisäpanostusta korjausrakentamiseen, Rakennusteollisuus RT:n ympäristö- ja energiajohtaja Pekka Vuorinen sanoo tiedotteessa.
Korjausrakentaminen on tärkeää myös rakennusten ja rakenteiden elinkaaren pidentämiseksi, johon liittyy huomattava päästövähennyspotentiaali sekä mahdollisia positiivisia vaikutuksia luonnon monimuotoisuuteen ja kustannuksiin.
Isot paukut isoihin päästöihin
Rakennustoiminnan päästöt olivat päivitetyssä hiilijalanjälkilaskelmassa selvästi kasvaneet, mutta kasvun syynä oli rakentamisen määrän lisääntyminen. Uudisrakentamisessa päästöjä syntyy materiaalien valmistuksesta, kuljetuksista ja työmaatoiminnoista. Rakennusmateriaalien osuus koko rakennetun ympäristön hiilijalanjäljestä oli nyt lähes neljännes.
Rakennusmateriaalien päästökehityksen pääajureina ovat EU:n päästökauppa sekä teollisuuden innovaatiot. Etenkin betonissa käytetyn sementin sekä teräksen valmistuksen teknologiakehityksellä on suuri merkitys tulevaisuudessa. Päästöjä vähentävien ratkaisujen, kuten vähähiilisen betonin tarjonta on jo selvästi kasvanut viime vuosia.
– Nopeat toimet ja isot panokset tulee keskittää suurimpiin päästöjen aiheuttajiin. Koska betonin osuus sekä talon- että infrarakentamisessa on huomattava eikä sitä pystytä tehokkaasti korvaamaan muilla materiaaleilla, olennaista on saada sen päästöt alas. Lisäksi toki pienetkin päästövähennystoimet vievät oikeaan suuntaan ja ovat osa vastuullisuutta, Vuorinen toteaa tiedotteessa.
Tällä hetkellä rakentamisen päästöjä vähennetään käytännössä esimerkiksi siirtymällä rakennustyömailla päästöttömään energiaan ja polttoaineisiin, valitsemalla vähäpäästöisiä tai kierrätettyjä materiaaleja sekä pidentämällä rakenteiden elinkaarta. Rakennustuoteteollisuudessa puolestaan muun muassa hyödynnetään vihreää sähköä energiaintensiivisessä tuotannossa ja korvataan suuripäästöisiä raaka-aineita muilla vaihtoehdoilla.
Rakentamisen päästöt painuvat alas
Vähähiilisyystiekartan mukaan rakennustoiminnan päästöt voivat niin sanotulla perusuralla puolittua vuoden 2021 tasosta vuoteen 2035 mennessä ja innovatiivisten ratkaisujen skenaariossa pienentyä jopa 89 prosenttia vuoteen 2050 mennessä. Jälkimmäisessä on otettu huomioon hiilidioksidia talteen ottavan ja varastoivan teknologian laajamittainen käyttöönotto sementtiteollisuudessa sekä vetypelkistysmenetelmän hyödyntäminen terästeollisuudessa.
Koko rakennetun ympäristön hiilijalanjäljen lasku on skenaarioissa vielä jyrkempää, kun mukaan luetaan myös käytönaikainen energiankulutus. Kehitys on lisäksi nopeampaa kuin mitä vuoden 2020 tiekartassa ennakoitiin, mikä on pitkälti viime vuosina valmistellun EU-lähtöisen sääntelyn ansiota.
