Väestönsuojien suunnittelu on päivityksen tarpeessa
Väestösuojien rakentaminen jatkuu Suomessa, eikä muutosta liene tulossa. Niistä aiheutuviin rakentamisen lisäkustannuksiin pitäisi kuitenkin löytää keinoja, jotta tavoitteet saavutettaisiin nykyistä alemmilla kustannuksilla.
Väestönsuojien rakentamisesta muodostuvaa kustannusrasitetta on pyritty määrätietoisesti pienentämään ja vuoden 2011 määräykset toivatkin muutoksen. Edellinen isompi tekninen muutos tapahtui 1971, kun C-luokan väestönsuoja muuttui nykyiseksi S1-luokaksi.
”Lainsäädäntöä uudistettaessa väestönsuojien rakentamisvelvoitteen rajan nostamisen vaikutus vähensi 47 prosentilla suojien määrää, minkä kustannusvaikutus oli yhteensä 21,4 miljoonaa euroa. Väestönsuojien tekniikan keventämisen vaikutus oli 8,0 miljoonaa euroa”, suojelujohtaja Pekka Rajajärvi sisäministeriöstä sanoo.
Jatkoa ajatellen kolme suurinta säästöä hänen mukaansa on mahdollista saada aikaan lainsäädäntöä muuttamatta ja velvoitteen rajaa nostamatta. Jos väestönsuojaa ei katsottaisi kerrosalaan kuuluvaksi, säästyisi 4,0 miljoonaa euroa. Jos yhteisväestönsuojan henkilömäärän mitoitus kerääntymisalueella muuttuisi, säästyisi 3,2 miljoonaa euroa. Jos Väestönsuojien normaaliolojen käyttöä monipuolistettaisiin sekä väestönsuojien suunnittelua kehitettäisiin ja yksinkertaistettaisiin, säästettäisiin 0,9 miljoonaa euroa.
S2-luokan väestösuojille korvaaja
Tämän päivän väestönsuojien rakentamisvelvollisuudet ja ominaisuudet on määritetty vuonna 2011. Nykyisin Suomessa toteutetaan kolmea erilaista suojaa: S1, S2 ja kalliosuoja. Väestösuojista syntyvien kustannusten kannalta ratkaisevaa on suojan koko.
Yksittäisen S1-luokan suojan varsinainen suoja-ala saa olla enintään 135 neliömetriä 180 henkilölle. Tällaisia halvan luokan suojia saa rakentaa kahden suojan ryhmiin kiinni toisiinsa.
Isompien tilojen S2-luokan suojat ovat 30–50 prosenttia S1:ä kalliimpia. Tämä johtuu rakenteiden kaksinkertaisesta painekuormasta ja laajemmasta varustelusta, kuten kaasunilmaisimista.
Kustannusten pienentämiseksi ovat asiantuntijat ehdottaneet S1-luokan suojien maksimikoon kasvattamista “neljän koneen suojaksi”. Silloin maksimikoko varsinaiselle suojatilalle olisi 180 neliötä eli 240 henkilöä.Kalliita S2-luokan suojia ei tehtäisi juuri lainkaan.
Esimerkkinä hankkeesta, jossa muutettiin S2-suoja S1-luokkaan, on Vantaalla sijaitsevan Technopoliksen pysäköintilaitos. Pääurakoitsija Fira Oy esitti S2-luokan suojaa muutettavaksi kahdeksi S1-luokan suojaksi. Muutoksesta ei syntynyt tilaajalle lisäkustannuksia. Samalla saatiin polkupyörille louhittua sääsuojassa olevaa tilaa heti suojatilojen viereen.
Vakio-osilla kustannussäästöjä
Temet Oy:n projektipäällikkö Ari Nykvist ei pidä kauaskantoisena ratkaisuna, että kustannussäästöihin vedoten S2 -luokan väestösuoja pilkotaan useammaksi S1 -luokan suojaksi.
”Tingittyjen kustannusten haittavaikutuksiin törmätään viimeistään silloin, kun kiinteistön käyttöä ollaan muuttamassa ja käytettävissä on lukuisia hankkeeseen soveltumattomia tiloja. Mielekkäämmin säästöjä tilaajalle syntyy, kun luovutaan suojahankkeen urakan pilkkomisesta ja panostetaan hankkeen alkuvaiheessa suunnitteluun sekä tavaratoimittajien osaamiseen. Tällöin säästöä tuovat täsmälliset toimituserät, lyhyet asennussuoritukset ja kertaluonteiset luovutusprosessit.”
Suomessa on kehitetty S1- ja S2 -suojien rakentamista varten vakiosuoja- ja vakioelementtisarjoja ja nämä vakiomallit sopivat hyvin niin sarja- kuin yksittäistoimituksiin.
”Näiden vakiomallien käytön ansiosta voidaan S1-luokan väestönsuoja pystyttää parissa päivässä ja näin nopeuttaa koko hankeen valmistumista. Sivutuotteena saadaan työmaalle alkuvaiheessa lukittavaa tilaa käytettäväksi. Verrattuna perinteisen suojan valmistusta vakiosuojiin saadaan kymmenen prosentin säästöt.”
Kanavistot yhdistettävä
Väestönsuojan koko elinkaaren piilokustannusten minimoinnissa ovat Nykvistin näkökulmasta avainasemassa suunnittelijat, loppukäyttäjät ja tavaratoimittaja. Säästöjä syntyy, kun yhdistetään normaali- ja suojausajan käyttöjen laitetekniikkaa.
S1-suojissa käytetään IVL-1 -laitteistoa, jonka jakokanavistoa voidaan käyttää myös normaaliajan tuloilmakanavistona, jos päätelaitteet siihen soveltuvat. Samoin voidaan menetellä S2- ja kalliosuojissa IVL-3 laitteistoa käytettäessä.
Väestönsuoja voidaan suunnitella siten, että tuloilma- ja poistoilmailmakanavat palvelevat molempia käyttötilanteita. Hyöty tulee esille myös kunnossapidon ja suojakokonaisuuden testausten joutuisuuden kautta.
”Likaisten tilojen poistokanavien kanssa voi menetellä kuten tuloilmakanavien, mutta se ei saa heikentää käyttövarmuutta kummassakaan käyttötilanteessa. S2-suojissa pumppaamotilojen yhdistäminen tuo säästöjä ja kalliosuojissa yhteiset tilat vuotovesille ovat jo käytäntö”, Nykvist ohjeistaa suunnittelijoita.
Elementtisuoja tulossa valtatekniikaksi
Väestönsuojien rakentamisessa alkoi tulla merkittäviä kustannussäästöjä, kun suojarakenteiden valmistus siirtyi tehtaisiin. Ensimmäiset elementtiratkaisut syntyivät 1970-luvulla, mutta 1980-luvun lopulla niiden käyttö laajeni merkittävästi.
Aluksi tuotteet testattiin VTT:llä ja suunnittelu- ja valmistusluvat tulivat sisäministeriöltä. 1990-luvulla määräykset muuttuivat ja nykyisin väestönsuojaelementit hyväksytään betoninormien perusteella.
Valmisosiin perustuvien väestönsuojien paikallarakennettavia korkeampi hinta kääntyy päinvastaiseksi, kun osataan ottaa huomioon edes osa oheiskustannuksista ja rakennusajan lyhentyminen. Sen vahvuuksia lisää vielä tilasuunnittelua helpottava elementtisuojien vapaamuotoisuus.
Alussa arkkitehti ja laitetoimittaja tuottavat sijoittelukuvat, joista tehtaan elementtisuunnittelijat jatkavat. Jos suojaratkaisut perustuvat paikallavalettaviin rakenteisiin, on rakennesuunnittelijan tehtävä myös sille suunnitelmat.
”Kulmissa sen salaisuus, voisi asian ilmaista”, arvioi projektipäällikkö Eeva Konsti Rakennusbetoni- ja Elementti Oy:stä, jossa on neljännesvuosisadan asiantuntemus määräyksistä. Kustannussäästöjä olisi saavutettavissa nopeastikin yhteisillä kehityshankkeilla.
”Esimerkiksi S2-luokan suojissa käytetään nykyisin kalliita S3-luokan painekuormille mitoitettuja läpimenoja ja laitteita. Ratkaisuja löytyy varmasti toimijoilta myös kriisi- ja normaaliajan ilmastoinnin vaatimien ilmastointikanavien yhdistämiseen ja esteettömyysongelmien ratkaisemiseen”, Konsti pohtii tulevia kehitystarpeita.
Väestönsuojien rakennusoikeuden määritys uusiksi
“Väestönsuojajärjestelmämme suojaa tarkoituksenmukaisella ja suhteellisen tehokkaalla tavalla siviiliväestöä mahdollisilta asevaikutuksilta, ionisoivalta säteilyltä ja myrkyllisiltä aineilta”, sisäministeriön hallitusneuvos Mika Kättö sanoo.
Ympäristöministeriö käsitteli väestönsuoja-asiaa pelastuslain uusimisen yhteydessä ja esitti tällöin uudestaan rakentamisvelvollisuudesta luopumista.
”Suojien rakentamisesta aiheutuvien kustannusten ja tulevaisuuden uhkakuvien muutosten johdosta ei voida katsoa olevan olemassa aiempia perusteita kasvattaa Suomessa tällä hetkellä jo olevien 3,5 miljoonan väestönsuojapaikan määrää”, kertoo rakennusneuvos Teppo Lehtinen.
Ympäristöministeriö pitää tärkeänä, että rakennusvalvontaviranomainen saisi myöntää poikkeuksen sekä väestönsuojan rakentamisvelvollisuudesta että väestönsuojan rakenteellisista sekä koko- ja sijaintivaatimuksista. Merkittävä kustannuksiin vaikuttava tekijä olisi rakennusoikeuden tarkentaminen väestösuojien osalta. Nykyisen lain mukaan kellariksi katsotaan enimmältä osiltaan maanpinnan alapuolinen tila ja kellaria ei pääsääntöisesti lasketa kerrosalaan.
”Ratkaisevaa on, lasketaanko väestönsuoja rakennuksen kerrosalaan, vai ei. Väestönsuoja maan päällä lasketaan nykyisin aina kerrosalaan. Sääntelyn muuttamisella siten, että väestönsuojaa ei laskettaisi rakennuksen kerrosalaan, voitaisiin saada aikaan rakennusoikeuden lisääntymisen kautta kohtuullisia kustannussäästöjä”, Kättö huomauttaa.
Valmiit palikat. Väestönsuojien rakentamisessa alkoi tulla merkittäviä kustannussäästöjä, kun suojarakenteiden valmistus siirtyi tehtaisiin.
teksti Risto Pesonen
kuva Katariina Salmi
