Tukena ja tietopankkina – Talotekniikkasuunnittelussa mentoroinnilla on merkitystä

Miten houkutella uusia kykyjä yritykseen ja myös pitää heidät talossa? Talotekniikkaan ja rakennesuunnitteluun keskittyvän insinööritoimisto Suunnittelulinja Finland oy:ssä yhdeksi tärkeimmäksi keinoksi on keksitty määrätä jokaisen nuoren suunnittelijan työpariksi kokenut suunnittelija.

Yhden mestari-kisälli-pareista muodostavat Seppo Nuutinen ja Henri Toivonen. Nuutinen jäähdyttelee jo urallaan hieman ja valmistui LVI-insinööriksi vuonna 1984. Toivonen valmistui LVI-insinööriksi vuonna 2018 (AMK) ja vuonna 2022 (YAMK). He työskentelevät Suunnittelulinjan Helsingin toimipisteessä.

Toivonen hakeutui toimistoon työskenneltyään alkujaan huomattavasti suuremmassa yrityksessä. Hän arveli saavansa pienemmässä suunnittelutoimistossa kokonaisvaltaisempia työtehtäviä.

Toisen mestari-kisälli-parin muodostavat Riku Vainio ja Jonne Vaalanti. ”Mestari” Vainio valmistui sähköinsinööriksi vuonna 1998 valmistunut ja ”kisälli” Vaalanti sähkövoimatekniikan insinööriksi vuonna 2020. He työskentelevät Suunnittelulinjan Turun toimipisteessä.

Vaalanti työskenteli pari vuotta suunnittelijana urakoitsijan palveluksessa, mutta halusi vaihtaa suunnittelutoimistoon saadakseen keskittyä suunnittelutyöhön.

Työparit vakuuttavat, että mestari-kisälli-menetelmä toimii jokapäiväisessä työssä. Kysymys ei ole epäluottamuksesta nuorempien suunnittelijoiden ammattitaitoon.

– Heillä on hyvät suunnitteluvalmiudet. Kokonaiskuvan hahmottaminen ja ehkä kyky tiettyjen ratkaisujen tekemiseen tulee kuitenkin vasta kokemuksen kautta, Nuutinen painottaa.

Nuorelle suunnittelijalle tulee pienessä toimistossa eteen projekteja laidasta laitaan, ja moneen asiaan joutuu ottamaan kantaa nopeasti. Tässä kokeneet suunnittelijat ovat avuksi.

Mentoroinnilla on merkitystä

Nuutinen ja Vainio korostavat, että mentoroinnilla, hiljaisen tiedon jakamisella nuoremmille suunnittelijoille on erittäin suuri merkitys koko yrityksen kehityksen kannalta. Kenenkään ei tarvitse Suunnittelulinjassa tarvitse nolostella kysymistä. 

– Pääosinhan täällä jokainen tekee omia projektejaan. Kun kuka tahansa törmää ongelmaan, pidämme minipalaverin sen ratkaisemiseksi ja jatkamme sitten eteenpäin. Kaikki perustuu luottamukseen ja avoimuuteen. Ketään ei dissata eikä tyhmiä kysymyksiä olekaan, Nuutinen sanoo.

– Meillä Sepon kanssa on homma toiminut niin hyvin puolin ja toisin, ettei sitä ole edes ajatellut. Ei ole sellaista kysymystä edes tullut itselleni eteen, jota en olisi kehdannut kysyä, Toivonen vahvistaa.

Suunnittelulinjan toimitusjohtaja ja nykyinen yrittäjä Tuomas Ansaranta kertoo pyrkivänsä ruokkimaan avoimuutta.

– Laitan suunnittelualojemme Teams-ryhmiin itsekin kysymyksiä. Joku kysymistä arastellut voi rohkaistua, kun huomaa, että 30 vuotta alalla ollut Tuomas ei tuotakaan tiennyt, hän naurahtaa.

Vainio korostaa, että tietoa ja tukea siirtyy molempiin suuntiin.

– Nuoremmilla on uusinta alan tietämystä ja diginatiiveina he osaavat auttaa meitä vanhempia monessa ongelmatilanteessa.

Sukupolvien välisestä kuilusta puhutaan, ja väärinkäsityksiä voi syntyä monestakin syystä. Nuoret suunnittelijat sanovat, että asia kannattaa ottaa uudestaan esille, vaikka tuntuisikin, että toistaa itseään tai tulee tyhmä olo, kun toinen joutuu selittämään moneen kertaan. Kyllä se vähitellen alkaa aueta.

– Erityisesti sähkösuunnittelussa pitää muistaa, että saman asian voi suunnitella monella tavalla, ja silti suunnitelma on ihan oikein ja pätevä. Sitä on saattanut itse piintyä tekemään asiat tietyllä tavalla, joten on vain hyvä, että joutuu miettimään asiat uusiksi, Vainio naurahtaa.

Suu rohkeasti auki

Kun työtä riittää, sitä voi olla liikaakin. Työpaine saattaa suunnitteluvaiheessa kasvaa suureksi – varsinkin, kun flow vie mennessään. Kesä on talotekniikkasuunnittelua tekevässä insinööritoimistossa kiireistä aikaa. Aikataulut paukkuvat ja resurssoinnin kanssa pähkäillään.

– Koko 40-vuotisen urani ajan kaikki ovat halunneet rakentaa kesällä, Nuutinen huomauttaa.

Pandemia opetti tekemään etätyötä. Se lisäsi joustavuutta, mutta toisaalta saattoi vaikeuttaa työajasta irtautumista. Suunnittelulinjassa tämä tiedostetaan ja Ansarannan mukaan viikonloput pyritään pitämään vapaana.

Työparit vakuuttavat keskustelevansa myös aikatauluista ja työpaineista.

– On keskusteltava avoimesti, ettei uupuminen iske. Läheinen työparikaan ei voi tietää, miten toinen sietää kiirettä tai pitkiä päiviä, ja minkälainen tämän elämäntilanne on. Tarvittaessa otamme tietenkin reserviä auttamaan, Nuutinen lupaa.

– Kukaan ei ole ajatustenlukija, Vaalanti jatkaa.

– Nuoren suunnittelijan on rohkeasti kerrottava tilanteestaan. Hänen pitää uskaltaa avata keskusteluyhteys ja käydä resurssiasioita läpi. Oma ego vain käteen ja suu auki.

Alaa pitäisi mainostaa

Nuoret talotekniikkasuunnittelijat Toivonen ja Vaalanti ovat uravalintaansa tyytyväisiä. He sanovat, että suunnittelua ei arvosteta lähestulkoonkaan tarpeeksi ja erityisesti perustalotekniikka tuntuu jäävän mediassakin varjoon. Ala ei houkuttele nuoria opiskelemaan, sillä sen olemassaolosta ei tiedetä riittävästi.

– Mehän luomme tyhjään arkkitehtipohjaan suunnitelman, josta muut alkavat rakentamaan. Talotekniikan suunnitteluhan on todella mielenkiintoista vaativaa projektityötä, josta on monotonisuus kaukana.

Kahden pienen tyttären isänä Vaalanti neuvoo innostamaan jo ihan pieniä lapsia kokeilemaan ja rakentamaan itsenäisesti, sillä se kehittää heidän ongelmanratkaisukykyään ja matemaattisia lahjojaan. Ehkä alalle olisi jatkossa enemmänkin tunkua.

Suomalaisen rakentamisen laadusta huolestuneille Nuutisella ja Vainiolla on viesti: ainakin suunnittelun taso on korkealla.

– Meitä julkisia kohteita suunnittelevia toimistoja valvotaan kyllä tarkasti, ja suunnittelijavalinnassa vaikuttavat hintaa enemmän usein laatukriteerit. Suunnittelijat käyvät tiukan seulan läpi päästääkseen hankkeeseen mukaan, mutta urakoitsijat sitten valitaankin usein hinnan perusteella. Se ja kiire vaikuttavat varmasti lopputulokseen.