Kannanotto: sisäilmaongelmat eivät selviä toksisuustesteillä

Työterveyslaitos ja THL ovat julkistaneet yhteisen kannanoton, jossa he esittävät, ettei solutoksisuustesteillä voi arvioida sisäilman terveysriskiä.

Pölyn tai sisäilman solutoksisuutta mittaamalla ei voida arvioida, että sisäilma on riski terveydelle, esittävät Työterveyslaitos ja THL 6. kesäkuuta julkaistussa kannanotossaan. Sen mukaan sisäilmaongelmat vaativat rakennuksen kokonaisvaltaista tutkimusta. Menetelmien käyttö ja niiden avulla saatavien tulosten tulkinta vaatii laajaa osaamista ja ymmärrystä.

Sisäilman solutoksisuustestit mittaavat sitä, miten sisäympäristöstä otettu näyte heikentää koeolosuhteissa nisäkässolujen tai bakteerien elinvoimaisuutta soluviljelmässä.

”Tämä ns. yleinen solutoksisuus on kuitenkin epätarkka mittari, josta ei voi tehdä johtopäätöksiä sisäilman terveysvaikutuksista”, kannanotossa sanotaan.

”Yhteys solutoksisuuden ja terveysvaikutusten välillä vaatii ymmärrystä sisäilman aiheuttamien terveyshaittojen mekanismeista. Solutoksisuustestien tulisi pystyä mittaamaan näillä mekanismeilla aiheutuvia vaikutuksia. Sisäilmaoireiden mekanismit ovat kuitenkin nykytiedon mukaan moninaiset, eikä niitä tällä hetkellä tunneta kunnolla. Täten yksittäinen solutoksisuustesti pystyy parhaimmillaankin antamaan vain rajallisesti lisätietoa sisäilmaongelmien selvittämiseen.”

Kannanotossa huomautetaan, ettei solutoksisuuden mittaaminen sisäilmasta tai pölystä kerätyistä näytteistä kerro, mistä toksisuutta aiheuttava tekijä on peräisin.

”Sisäilman tai pölyn toksisuuteen vaikuttavat monet tekijät, kuten ulkoilmasta kulkeutuvat saasteet, polttoperäiset hiukkaset, kemikaalit ja rakennuksen mikrobikasvusta peräisin olevat mikrobitoksiinit. Siksi positiivinen tulos solutoksisuustesteissä ei välttämättä kerro esimerkiksi kosteusvaurion aiheuttamasta sisäilmaongelmasta. Mikäli mitataan vain ilman tai pölyn toksisuutta, voi myös moni muu tärkeä sisäilmaan vaikuttava tekijä jäädä havaitsematta.”

Tarvitaan lisää tutkimusta ja uusia mittausmenetelmiä

Työterveyslaitos ja THL muistuttavat, että sisäilmasto-ongelmien kokonaisvaltaiseen selvittämiseen ja ratkaisemiseen on olemassa hyväksi havaittuja ja paljon testattuja menetelmiä ja toimintatapoja.

”Solutoksisuuden mittausmenetelmät voivat olla yksi työkalu näiden joukossa, kunhan ne on ensin osoitettu luotettaviksi ja soveltuviksi tähän tarkoitukseen. Tämä edellyttää menetelmien laajaa ja puolueetonta testaamista erilaisissa toimintaympäristöissä, ja sen selvittämistä, mitä lisäarvoa niistä on nykyisiin menetelmiin arvioitaessa terveysriskiä ihmiselle.”

Kannanoton mukaan sisäilmatutkimuksiin tulee käyttää menetelmiä, joista saatavat tulokset voidaan tulkita yleisesti hyväksytyillä soveltuvuus- ja tulkintaohjeilla.

”Asumisterveysasetus ja sen soveltamisohjeet sallivat uusien menetelmien käytön terveyshaittojen selvittämisessä, jos validoinnin lisäksi niiden soveltuvuus sisäilmaston ongelmatilanteiden selvittämiseen on hyvin ja laajasti osoitettu. Tällä hetkellä markkinoilla olevat solutoksisuutta mittaavat menetelmät eivät täytä tätä kriteeriä.”

Kannanotossa esitetään, että ongelmakohteissa tulisi ensisijaisesti käyttää menetelmiä, joiden tulosten perusteella korjaavat toimenpiteet voidaan myös kohdentaa. Tällaisia menetelmiä ovat esimerkiksi rakennus- ja talotekniset selvitykset, joilla tunnistetaan mahdolliset epäpuhtauslähteet ja puutteet rakennuksessa.

Kuvan koulussa (Lintuvaaran koulu) ei ole tiettävästi sisäilmaongelmia. Kuvaa on käytetty vain kuvituskuvana.

 

Jätä kommentti

*

*