Toisen hukka toisen hyödyksi – Kaksisuuntainen kaukolämpö tuo joustoa energiajärjestelmään

Kaukolämpöverkon avulla kiinteistöissä syntyvä hukkalämpö voidaan siirtää muualle hyötykäyttöön. ”Oleellista on löytää yhteistyökyky siinä, että toisen hukka on toiselle hyödyksi”, sanoo Palveleva Kaukolämpö FinDHC ry:n toiminnanjohtaja Katja Kurki-Suonio.

”Näillä kilometreillä olen nähnyt jo monenlaista ja ollut monessa työpaikassa. Takkiin on kertynyt kokemusta ihmisistä, johtajista, johtamisesta, organisaatioista, ihmisten kanssa toimimisesta, ihmisiin vaikuttamisesta ja kouluttamisesta”, sanoo Katja Kurki-Suonio. Kuva: Cristian Hallivuori

Yli 90 prosenttia Suomen kaupunkien kiinteistöistä on kaukolämmön piirissä. Kaiken kaikkiaan kaukolämpöverkko kattaa asuin- ja palvelurakennuksista noin puolet. Kaukolämpöverkko tuo myös joustoa koko energiajärjestelmään: lämmöntuotannon sähköistyminen integroi sen, ja lämpöä voidaan varastoida edullisemmin kuin sähköä. Näin kertoo Palveleva Kaukolämpö FinDHC ry:n toiminnanjohtaja Katja Kurki-Suonio

Kaukolämpöjärjestelmästä löytyy pieniä akkuja, ja isompia lämpövarastoja rakennetaan.

– Kun sähkö on edullista, lämpöä voidaan tuottaa lämpöpumpuilla tai sähkökattiloilla ja varastoida. Kaukolämpöjärjestelmästä löytyy pieniä akkuja, ja isompia lämpövarastoja rakennetaan. Kaukolämpöputkisto varaa myös lämpöä itsessään. Sekin toimii siis akkuna: kun tuotanto on edullista, verkkoa lämmitetään enemmän, hän sanoo.

Kaksisuuntaista kaukolämpöä

Kurki-Suonio muistuttaa, että kaukolämpö sähköistyy, ja siihen on tullut erilaisia tuotantorakenteita. Ei ole enää yhtä laitosta, jolla tuotetaan kaikki. Mukaan on tullut esimerkiksi erilaisia sähköisiä ratkaisuja ja hukkalämpöjen hyödyntämistä.

Ilman kaukolämpöverkkoa kiinteistössä voi olla sisäisiä energiakiertoja. Kaukolämpöverkko voi kuitenkin parantaa kokonaisenergiatehokkuutta, kun kiinteistöissä syntyvä hukkalämpö voidaan siirtää muualle hyötykäyttöön. Kun kiinteistön hukkalämmön saa hyödyksi kaukolämpöverkon kautta, siirrytään Kurki-Suonion mielestä kiinteistökohtaisesta ajattelusta laajempaan kokonaisuuteen.



– Jos kiinteistö ei tarvitse kaikkea lämpöä itse, sitä saadaan kaukolämpöverkon puitteissa pidemmällekin. Voi olla esimerkiksi korttelitason ratkaisuja, hän sanoo.

Kaksisuuntaisen kaukolämmön tekniikassa ja sopimustekniikassa on hänen mukaansa kuitenkin vielä paljon opittavaa. Ratkaisuiden on tärkeää hyödyttää kaikkia osapuolia, kuten kiinteistöhuollon, kaupan tai teollisuuden toimijoita sekä energiayhtiötä. 

– Kun haetaan alueratkaisuja ja kierrätetään ylilämpöjä laajemmin kuin kiinteistön puitteissa, ollaan helposti useamman kiinteistön alueella. Oleellista on löytää yhteistyökyky siinä, että toisen hukka on toiselle hyödyksi.

Kaukolämmön päästöt ovat enemmän kuin puolittuneet viimeisen 10 vuoden aikana.

Iso muutos on tapahtunut myös kaukolämmön päästöissä. 

– Päästöt ovat enemmän kuin puolittuneet viimeisen 10 vuoden aikana, pudonneet 59 prosenttia vuodesta 2015. Seuraavien 10 vuoden aikana ne vähenevät tällä kehityksellä olemattomiin tai kääntyvät jopa negatiivisiksi savukaasujen hiilidioksidin talteenoton myötä.

Kurki-Suonio muistuttaa, että jos ihmisten käsitykset ovat jääneet 1970-luvun kivihiilen ja öljyn käyttöön, ne ovat pahasti vanhentuneita.

– Välissä on ollut turpeen ja maakaasun käyttöä, biomassa on lisääntynyt, on sähköistymistä ja jätteiden energian hyödyntämistä. Sitten on hukkalämpöä. Ja viimeisetkin kivihiililaitokset loppuvat.

Paikallisia ratkaisuja

Kurki-Suonio muistuttaa, että energiayhtiöt, hinnoittelut ja kaukolämmön tuotantorakenteet vaihtelevat eri paikkakunnilla. Kaukolämpö on aina paikallinen ratkaisu. Siksi esimerkiksi talotekniikkasuunnittelijan tai -urakoitsijan ei kannata monistaa toisen paikkakunnan kaukolämpöratkaisuja suoraan seuraavaan hankkeeseen. 

– Paikallisen energiayhtiön kanssa kannattaa käydä vuoropuhelua jo siinä vaiheessa, kun ratkaisuja mietitään. Esimerkiksi lvi-suunnittelijalla on omaa asiantuntijuutta, mutta hänen on tärkeää tietää paikkakunnan tarjonta. Kaikki energiayhtiöt huolehtivat toimitusvarmuudesta, mutta lisäksi voi olla muita palveluja: esimerkiksi kaksisuuntainen kaukolämpö sekä olosuhde- ja jäähdytyspalveluja. 

Kurki-Suonio muistuttaa, että kaukolämmössä on tapahtunut paljon muutoksia viimeisen kymmenen vuoden aikana. On tullut sähköistymistä, sähkökattiloita ja lämpöpumppuja. Ja esimerkiksi leasing-tyyppisiä palveluita, joissa laitteen saa oman investoinnin sijaan palveluna lämpöyhtiöltä. Kaukolämpöverkon lämpötilatasoja on myös alennettu vuosikymmenten takaisista. Sen ansiosta verkkoon on nykyään helpompi liittää matalalämpöisempiä lämpöjä esimerkiksi lämpöpumpuilla. 

– Lämpöpumpun hyötysuhde on parempi, kun ei tarvitse nostaa ihan niin korkeisiin lämpötiloihin.

Kurki-Suonio näkee kaukolämmön suurimpana mahdollisuutena sen infrastruktuurin. Esimerkiksi datakeskukset ja vetytalouden hankkeet tuottavat paljon hukkalämpöä, joka voidaan ottaa talteen kaukolämpöverkon avulla. Kaukolämpöverkko mahdollistaa myös pienempien kiinteistöjen jäähdytyksen lämmöntalteenoton.

Lämmitysmarkkinoilla on kuitenkin meneillään ihan aito kilpailutilanne eri lämmitysmuotojen välillä, Kurki-Suonio sanoo.

– Parhaassa tapauksessa kiinteistölle haetaan aidosti paras ratkaisu. Jos kaukolämpöverkkoa ei ole lähellä, kiinteistökohtainen lämmitys on varmasti paras. Verkon alueella mietitään, onko se kaukolämpö, joku muu vai esimerkiksi hybridiratkaisu.

Digitalisaatiota ja älyteknologiaa

Digitalisaation ja älyteknologian lisääntyminen vaikuttaa kaukolämpöön Kurki-Suonion mukaan sekä tuotannossa että verkossa kiinteistön päässä. Hän nostaa esiin optimointipalvelut, joilla kiinteistöistä saadaan laitoksen päähän tietoa. Tieto auttaa ennakoinnissa esimerkiksi sääennusteen perusteella.

– Kun sähkön hinta vaihtelee kohta vartin välein, niin ei siinä enää ihminen pysy perässä. Laitoksen ajaminen vaatii tuotannon jatkuvaa optimointia ja automatisointia. Verkon optimointi on myös tärkeää. Järjestelmiä on otettu käyttöön, ja ne varmasti edelleen lisääntyvät. Järjestelmät ovat monimutkaisia ja menevät vain monimutkaisemmiksi, kun tuotantolähteet ovat erilaisia.

Digitalisaation ja älyteknologian lisääntyminen vaikuttaa kaukolämpöön sekä tuotannossa että verkossa kiinteistön päässä.

Kurki-Suonio on koulutukseltaan energiatekniikan laitokselta valmistunut konetekniikan diplomi-insinööri ja aloitti työuransa suunnittelu- ja konsulttitoimistoissa. Viimeiset yli 10 vuotta on mennyt yhdistysmaailmassa, ensin asiantuntijana Energiateollisuudessa ja nyt toiminnanjohtajana Palveleva Kaukolämpö FinDHC ry:ssä.

Nykyistä työtehtäväänsä Kurki-Suonio kuvailee monipuoliseksi: energia-alan asiantuntijuuden lisäksi siihen kuuluu esimerkiksi taloutta ja esihenkilötyötä. Viestinnän roolia hän pitää työssään keskeisenä. Sen täytyy pysyä muuttuvan kaukolämpöalan mukana asiakkaiden, suunnittelijoiden ja rakennuttajien suuntaan. 

– Energiateollisuus ry:ssä tein paljon edunvalvontaa ja viestintää valtakunnan päättäjille. Siinä auttoi ymmärrys siitä, mitä esimerkiksi ympäristösäädökset tarkoittavat voimalaitospäässä: mikä on mahdollista, ja mitä jollain tietyllä ratkaisulla voidaan saavuttaa.

Kurki-Suonio kokeekin suunnittelu- ja konsulttipuolen kokemuksensa hyvänä pohjana yhdistystyöhön. Hän tuo yhdistysmaailmaan mukanaan ymmärrystä energia- tai lämpöyhtiöiden todellisuudesta: siitä, miltä pohjalta ratkaisuja tehdään, ja mikä on mahdollista.

– Olen tehnyt teollisuuden energianhankintaa sekä voimalaitoksia ja lämpökeskuksia Suomessa ja eri puolilla maailmaa. Olen laskenut ja tehnyt kannattavuusselvityksiä, ollut mukana ympäristökonsultoinnissa ja tehnyt monenlaista esiselvityksistä toteutushankkeisiin asti.

Alun perin yhdistystoiminta houkutteli hänet mukaan lintuperspektiivillä: yhdistyksessä hän katsoo alaa projektikohtaisuutta laajemmin.

– Olen tykännyt tehdä töitä kaukolämpötoimijoiden kanssa. Alalla on lämmin yhteishenki.

Katja Kurki-Suonio opiskeli Otaniemessä Teknisessä korkeakoulussa energiatekniikkaa ja ympäristönsuojelua. Työurallaan hän on kulkenut suunnittelu- ja konsulttitoimistojen kautta yhdistysmaailmaan. Kuva: Cristian Hallivuori

Työn vastapainona, Katja Kurki-Suonio

  • Harrastaa liikuntaa, käsitöitä ja leipomista. ”Olen tehnyt kaikki leivät itse viimeiset 2,5 vuotta. Minulla on hapantaikinan ja ranskalaisen maalaisleivän juuret.” 
  • Haluaisi ehkä vielä joskus opettaa lapsille matematiikkaa. ”Kannustan ihmisiä hankkiutumaan alalle, jossa asioihin voi vaikuttaa. Se ei tarkoita välttämättä matematiikkaa, se voi olla myös viestintää. On tärkeää, että ihmiset opiskelevat ja kouluttautuvat. Murehtiminen ei vie asioita eteenpäin.”

Artikkeli on julkaistu ensimmäisen kerran Talotekniikka-lehdessä 1/25.

Lue lisää

Katso kaikki