Tohtori E

Tallinnan teknillisen yliopiston professori Jarek Kurnitski
Neuvostovallan murtuminen antoi uuden elämän Virolle, ja Suomikin sai lisävoimia: opiskelijavaihto toi tänne Jarek Kurnitskin, josta on tullut synonyymi primäärienergiatarkastelulle, kustannusoptimaalisuudelle ja lähes nollaenergiarakentamiselle paitsi Euroopassa myös muualla maailmassa.

Tallinnan Piritassa vuonna 1970 syntyneen Jarek Kurnitskin tekninen tulevaisuus oli varmaa jo lukiossa. Jatko-opiskelupaikka löytyisi teknisestä fysiikasta, arkkitehtuurista, rakennustekniikasta tai tuotantotaloudesta.
– Vanhempani ovat fysiikan ja matematiikan opettajia, ja he sanoivat, että tekninen fysiikka tarkoittaa lukion loppupuolella erikoistumista fysiikkaan; tarvittaisiin lukion tietoja syvempää osaamista, ja silti niistä opiskelupaikoista olisi kova kilpailu. Uskoin heitä.
– Hain ensiksi opiskelemaan arkkitehtuuria taideyliopiston puolelle, mutta piirustus- ja maalaustaitoni eivät riittäneet. Lähdin opiskelemaan talonrakennustekniikkaa Tallinnan teknilliseen yliopistoon.
Kahden vuoden jälkeen tuli mahdollisuus päästä Suomeen opiskelijavaihtoon. Eestin neuvostotasavallan viimeinen vuosi oli käsillä, rajat raottuivat. Teknillisen korkeakoulun professori Olli Seppäsellä oli hyvät suhteet Tallinnan akateemiseen maailmaan.
– Tulin Seppäsen lvi-laboratorioon. Tavoitteenani oli päästä ulos Neuvostoliitosta, se oli ummehtunut ja absurdi yhteiskunta. Minun sukupolveni ei ottanut sitä yhteiskuntaa vakavasti; olen niin nuori, etten nähnyt neuvosto­aikaan kuuluneita kyydityksiä ja väkivaltaa.
Ulkomaalaiselle ei ollut Suomessa tarjolla opintotukea, opinnot oli rahoitettava työllä.
– Se oli ihan kivaa, olin nuori ihminen maailmalla. Pysyin hengissä työskentelemällä osa-aikaisena tutkimus­apulaisena.
Kurnitski valmistui vuonna 1995 diplomi-­insinööriksi talonrakennus­tekniikasta.
– Diplomityön tein rakennusfysiikasta; olin erikoistunut rakennusfysiikan lisäksi lvi-tekniikkaan ja korjausrakentamiseen. Diplomityöllä oli hankala ohjaaja, työstä tuli lähes lisensiaattityön laajuinen. Sain siitä silti vitosen, mutta samalla sain tarpeekseni. Jatko-opinnoissa paneuduin syvällisesti lvi-tekniikkaan, josta tein väitöskirjani vuonna 2000. Aiheena oli tuulettuvien alapohjien kosteudenhallinta.

Lähtisikö yksityiselle puolelle vai jatkaisiko tutkimista?
– Suunnittelupuolelta tuli hyviä tarjouksia, mutta en nähnyt niitä tutkijan vapautta parempina.
Kurnitskista tuli Teknillisen korkeakoulun tutkimuspäällikkö ja vuonna 2005 dosentti.
– Minulla oli 15 – 20 tutkijaa ja opiskelijaa ohjauksessani, kaikkiaan laboratoriossa oli 30 henkeä. Meillä oli isoja hankkeita ja kädet täynnä työtä. Tutkimuksen aiheina oli mm. puhdas ilmanvaihto, sisäilmaluokitusten kehittäminen, kosteus- ja homeasiat ja tuottava toimisto.
Tutkimus perehdytti tekijänsä syvällisesti sisäilmastoon ja ilmanvaihdon perusteisiin.
– Ne ovat asioita, joita ei enää tutkita. Rahoitus on siirtynyt sisäilmastosta energiatutkimukseen. Muutos on Euroopan laajuinen, osin jopa maailmanlaajuinen.
Muutos ei kuitenkaan ole dramaattinen.
– Rakennusten energiankäyttö on seurausta niiden päätehtävästä, joka on suojata ihmistä. Siihen kuuluu hyvä sisäilmasto. Lisäksi energiatutkimusta on tekemässä osin samat ihmiset, joten sisäilmasto on esillä energiatutkimuksessakin. Tämä on erityisen hyvä asia Etelä- ja Keski-Euroopassa, jossa koneellinen ilmanvaihto yleistyy energiatehokkuusvaatimusten vuoksi.
– Tutkimusaiheilla on yleensäkin kymmenen vuoden rytmi: asiat menevät eteenpäin, ja ovat ajankohtaisia taas kymmenen vuoden päästä. Rahoittajat ja teollisuus väsyvät, kun tuloksia tulee paljon; elinkeinoelämä ei pysty sulattamaan kaikkea nopeasti.

Dosentti odotti sopivan professuurin aukeamista.
– Hain talotekniikan professoriksi Otaniemeen. Pätevyys tuli osoitetuksi, mutten tullut valituksi. Samoin kävi Risto Kososelle. Koko ala oli tehdystä valinnasta eri mieltä.
– Sen jälkeen en halunnut jäädä yliopistolle. Siirryin melkein VTT:lle, mutta Sitra ehti väliin. Siitä tarjouksesta oli vaikea kieltäytyä.
Kurnitskista tuli Sitran Energiaohjelman vetäjä vuonna 2009. Ohjelman tavoitteena oli laskea yhdyskuntien energiankäyttöä ja päästöjä. Siihen tarvittiin lainsäädäntöä, standardeja, merkintöjä ja luokituksia. Rakentamiseen tuotiin käsitteet E-luku, primäärienergia, energiakertoimet, elinkaaren mittainen kustannustehokkuus.
– Sitra oli erinomainen näköalapaikka ja erinomainen paikka vaikuttaa, siellä oli mahdollista siirtää tutkijan osaaminen käytäntöön. Olin kolme ja puoli vuotta Energiaohjelmassa, ja ohjelman jälkeen jokin oli muuttunut vahvasti, tapahtui valtavaa kehitystä.
Suurien uusien asioiden läpivienti rakennettuun ympäristöön aiheutti aluksi muutosvastarintaa.
– Ensin ammattilaiset epäilivät, ettei E-luku sovellu suunnittelun tavoiteasetantaan. Sitten he totesivat, että E-luku on erinomainen väline suunnittelun ohjaamiseen.
Nyt E-luku ja energiamuotojen kertoimet käyvät kaupaksi maailmalla.
– Energiatehokkuusdirektiivi pakottaa ottamaan käyttöön primäärienergiatarkastelun ja kustannusoptimaalisuuden käsitteen. E-luku on direktiivin kulmakivi, primäärienergian indikaattori. Direktiiviä ei voi implementoida ilman E-lukua, eikä kustannusoptimaalisuutta voi ilmoittaa ilman primäärienergiaa.
E-lukua ei voi ohittaa missään EU-maassa; ne maat, joiden normeista se vielä puuttuu, joutuvat tänä keväänä selvittämään Brysseliin, miten ne siirtyvät E-lukulaisiksi.

Sitran vuosiin linkittyy Jarek Kurnitskin vapaaehtoinen työ talotekniikan eurooppalaisessa Rehva-kattojärjestössä. Rehvan työryhmässä on Kurnitskin johdolla luotu lähes nollaenergiarakennuksen nZEB-määritelmää, jota tarvitaan rakennusten energiatehokkuusdirektiivin muuttamiseen käytännöksi.
Vuonna 2020 kaiken rakentamisen pitäisi olla lähes nollaenergiaista.
– Lähes nollaenergiarakentamisen vaatimustasojen antamisessa johtavia maita ovat Tanska, Viro ja Ranska. Moni maa tähtää vuoteen 2015, Suomi on ehkä näiden joukossa.

Energiaohjelma päättyi vuonna 2012.
– Minun teki mieli omaa lähes nollaenergia -tutkimusryhmää. Sen kokoaminen ei onnistunut Suomessa.
Kurnitskista tuli Tallinnan teknillisen yliopiston professori vastuullaan rakennusten energiatehokkuus ja sisäilmasto. Samalla syntyi EU-tuella lähes nollaenergiarakentamiseen keskittyvä kymmenen hengen tutkimusryhmä.
– Lähes nollaenergia on vahva tutkimusalue, kunnes siitä on tullut osa rakennusmääräyksiä ja sellaisia taloja rakennetaan oikeasti ja ne toimivat.
Nollaenergiarakentamisesta tietoja haluavat ottavat yhteyttä Jarek Kurnitskiin.
– Olen ollut tänä vuonna jo 30 päivää matkoilla eurooppalaisen energiaosaamisen lähettiläänä mm. USA:ssa ja Japanissa. Nollaenergiarakentaminen on Japanissa uusi asia, ja he haluavat ottaa mallia Euroopasta.

Hei sitten, Suomi? Kurnitskista ei tullut talotekniikan professoria Otaniemeen eikä hän hakenut vastaavaa pestiä Tampereeltakaan, vaikka arvostaa Tampereen teknillistä yliopistoa.
– TTY on kasvanut rakennusalan johtavaksi tutkimus- ja opetuskeskukseksi, myös energiatehokkuus on siellä hyvin hoidettu.
– Aalto-yliopistossa harmittaa erityisesti arkkitehtuurin yhdistäminen muotoilun eikä insinööritieteiden kanssa, se eriyttää yliopiston suunnittelun ja rakentamisen reaalimaailmasta. Se on huonoa kehitystä; tutkimuksen tavoitteenhan pitäisi olla elinkeinoelämän palveleminen. Se on unohtunut.

Jarek Kurnitski toteaa, ettei Suomessa ole avoinna sellaisia professuureja, joita pitäisi hakea.
– Mutta se on eri asia, jos kutsutaan esimerkiksi vierailevaksi professoriksi. Olin 22 vuotta Suomessa, tänne on aina kiva tulla takaisin. En sano, että en koskaan palaa.

Teksti Jaana Ahti-Virtanen, kuvat Juha Salminen

YLI 300 JULKAISUA
Kurnitskin mittavasta julkaisujen listasta löytyy näytteitä johtamansa tutkimusryhmän sivuilta, www.nzeb.ee.
Viime vuonna ilmestyi Jarek Kurnitskin kirjoittama ”Energiamääräykset 2012, Opas uudisrakennusten energiamääräysten soveltamiseen”. Sen kustansi Suomen Rakennusmedia Oy. Kirjaa on myyty jo yli tuhat kappaletta.