Tiktokia tekevän LVI-huoltoasentajan arkea – ”Vianetsintä vaatii kärsivällisyyttä”

Porvoon LVI-Groupin huoltoasentaja Jussi Heikkilä avaa oven syksyisenä arkipäivänä ja toteaa: ”Tulehan nopeasti, ettei asukkaiden pupu karkaa.” Olemme porvoolaisen kaksikerroksisen rivitaloyhtiön asunnossa, jossa lämpötila on laskenut äkillisesti monta astetta. Heikkilän kollega on lämmönjakohuoneessa tarkastamassa kaukolämmön lämmönjakojärjestelmää, ja Heikkilä laskee parhaillaan vettä patteriverkostosta, jotta pääsee ilmaamaan verkoston menopuolen.

– Kaikki on näissä hommissa mahdollista, mutta aina kannattaa aloittaa perusasioista: tarkistaa, että kierto toimii ja vesi pääsee liikkumaan lämpöjohtoverkostossa, hän summaa.

– Muita tyypillisiä syitä tällaiseen tilanteeseen ovat jumittunut termostaattiventtiilin kara, liian tiukka esisäätö, kierrossa oleva ilma tai puoliksi kiinni jäänyt asunnon sulkuventtiili. Myös anturi voi olla väärässä paikassa tai nousulinjan paine-ero on asunnon haarassa liian pieni.

Kun viileys koskee vain yhtä huoneistoa patteritalossa, katse kääntyy lähes aina asuntokohtaiseen haaraan ja patteriventtiileihin. Usein viileän asunnon taustalla on yksinkertainen syy: patteriverkoston virtaama on säädetty liian pieneksi.

– Venttiilillä säädetään virtausta. Yleensä se on säädetty mahdollisimman pienelle. Mutta usein silloin ollaan vuoden tai kahden kuluttua ongelmissa, sillä tukoksia syntyy helposti.

Järjestelmään alkaa helposti kertyä sakkaa ja epäpuhtauksia. Jos säätö olisi alun perin tehty siten, että vesi kiertäisi paremmin, säätöjä ei tarvitsisi olla heti tekemässä.

– Käytännössä kahdessa vuodessa saattaa tulla tilanne, jossa säätöarvoja pitää jo nostaa, asentaja sanoo.

– Jos kaikki patterit säädettäisiin alun perin niin, että vesi kiertäisi kunnolla, ongelmia tulisi vähemmän.

Venttiilit takkuilevat

Heikkilä sanoo, että kaukolämpöjärjestelmä on periaatteessa automaattinen, mutta mikään järjestelmä ei ole huoltovapaa.

– Jossain vaiheessa aina joku venttiili alkaa takkuilla. Jos patterit eivät lämpene lainkaan, on voinut käydä niin, että venttiili on kokonaan jumissa. Silloin se täytyy avata käsin.

Rivitalon putkistot kulkevat usein runkolinjoina, joissa yksi puolisko palvelee useampaa asuntoa. Jos ilma jää putkeen tai virtaus pysähtyy, vaikutus näkyy heti viimeisissä pattereissa.

– Kun ilmaa jää jonnekin väliin, vesi ei kierrä ollenkaan. Sen huomaa siitä, että paluupuoli pysyy kylmänä.

Joskus ratkaisu löytyy ilmaamalla patterit tai sulkuventtiilin avaamisella, mutta vanhemmissa taloissa ongelmat voivat olla monimutkaisempia.

– Jos kierto on huono ja osa pattereista vanhoja, voi olla, että lämpö ei enää riitä talon viimeisiin asuntoihin. Periaatteessa koko järjestelmä pitäisi silloin säätää uudelleen tai vaihtaa patterit.

Asunnon putket tuntuvat edelleen kädellä kokeiltaessa kylmiltä. Lähdemme lämmönjakohuoneeseen tarkastelemaan tilannetta, missä Heikkilän kollega on selvittänyt kaukolämpöjärjestelmän toimivuutta. Hän kertoo, että kaukolämmön lämpökäyrä on kunnossa.

– Joskus korjauksia tehdään taloyhtiöissä järjestelmiin vuosien varrella osissa, mikä vaikeuttaa tasapainotusta. Tässäkin yhtiössä kaukolämpöpaketti on melko iäkäs, ja sitä on korjailtu moneen kertaan jo. Kun jokin osuus on uusittu ja toinen ei, sekoittuvat virtaamat helposti. Joku asunto voi ”varastaa” lämpöä ja toinen jäädä viileäksi, Heikkilä kertoo.

Tällä kertaa vikaa ei löydy lämmönjakohuoneesta, joten palaamme asunnolle. Heikkilä päättää kollegansa kanssa ilmata vielä paluupuolen.

Ongelmista pitää innostua

Porvoon LVI-talossa työskentelee kahdeksan asentajaa, jotka tekevät pääasiassa urakkaa, ja Porvoon LVI-Groupissa kuusi asentajaa, jotka tekevät huoltokeikkoja.

– Minä ja täällä tänään kanssa työskentelevä kollegani Anders Karlsson olemme yrityksen kokeneimpia asentajia, ja teemme nämä haastavat kohteet, jotka vaativat ongelmanratkaisukykyä.

Vaikka vianetsintä vaatii välillä kärsivällisyyttä, Heikkilä nauttii työn haasteista. Kokemus ja uteliaisuus ovat tärkeimpiä ominaisuuksia, kun työtehtävät vaihtelevat päivittäin.

– Tässä on tietysti oppinut vuosien varrella paljon, mutta täytyy myös oikeasti olla kiinnostunut ja innostunut ratkomaan ongelmia.

Kaikki asentajat eivät jaksa paneutua ongelmien taustoihin, mutta Heikkilälle juuri se on työn suola.

– Moni tulee töihin, tekee päivän ja lähtee kotiin, mikä on tietysti sekin täysin ok. Minua taas kiinnostaa ymmärtää, miksi joku ei toimi ja miten sen saa kuntoon.

Tekniikka kehittyy jatkuvasti, ja myös järjestelmien kirjo kasvaa.

– Uusia laitteita ja malleja tulee jatkuvasti, eikä kukaan voi hallita kaikkea. Asiakas kuitenkin usein olettaa, että asentaja tietää heti vastauksen kaikkeen.

Silti hän pitää työn vaihtelusta ja oppimisen mahdollisuuksista.

– On mukavaa, kun saa välillä opetella uutta. Sitä kautta pysyy virkeänä ja kiinnostuneena, hän kiteyttää.

Lämpöpumppujen yleistyminen näkyy myös asentajan arjessa. Heikkilä tekee myös pumppujen asennuksia, mutta kylmäasennuksiin hänellä ei ole, ainakaan vielä, lupia.

– Riippuu aina siitä, mitä halutaan ja kuinka paljon joudutaan tekemään muutoksia. Tavallisesti vaihto menee yleensä vähän yli päivän, mutta jos pitää tehdä isompia muutoksia, aikaa kuluu enemmän. Uuden F-kaasuasetuksen myötä vaatimukset kiristyvät. Jos haluaa tehdä töitä yli kolmen kilon kylmäainemäärien kanssa, siihen pitää olla erikseen luvat.

Asentajan työ on fyysisesti vaativaa, ja kehon ergonomiasta on helppo antaa neuvoja, mutta toteutus voi joskus ontua.

– Fysioterapeutti sanoi kerran, että pitäisi tehdä töitä niin, että rinta on edessä ja olkapäät takana. Vastasin, ettei se ole ihan mahdollista, kun yksikään työ ei ole navan korkeudella, asentaja naurahtaa.

Useimmat työt tehdään joko pään yläpuolella tai polvien tasolla, ja putket sijaitsevat yleensä paikoissa, joihin on hankala yltää. Painavat työkalut ja jatkuva kantaminen lisäävät rasitusta.

– Kun menee kerrostalon ylimpään kerrokseen, on joskus kannettava koko pakki, joka painaa helposti yli parikymmentä kiloa. Kevyempi pakki olisi tietysti mukavampi, mutta sitten saisi juosta autolle hakemaan työkaluja koko ajan.

Tiktokia työstä

Heikkilä tekee työstään videoita ja jakaa niitä myös Tiktokissa. Kanava syntyi alun perin huumorimielellä, mutta on kerännyt paljon seuraajia ympäri Suomea.

– Kuvailen välillä työkeikoilta pieniä pätkiä, jos sattuu tulemaan jotain mielenkiintoista eteen. Esimerkiksi kerran piti kaivosta etsiä putkirikkoa, ja siitä tuli yllättävän suosittu video, hän kertoo.

Sosiaalinen media tuo toisinaan mukanaan myös kommenttivyöryn. Hän suhtautuu kommentteihin huumorilla.

– Aina löytyy joku, joka tietää kaiken paremmin. Jos jollain videolla kypärä puuttuu tai työasento on vähän väärä, niin se kyllä huomautetaan. En ota niitä tosissani. On ihan sama, mitä joku sanoo, kun itse tietää, mitä tekee.

TikTok-videot ovat myös tapa näyttää, mitä putkiasentajan työ oikeasti sisältää.

– Ajattelin, että jos vaikka joku nuori näkisi, että tämä on ihan mielenkiintoista ja vaihtelevaa työtä. Moni ei ymmärrä, miten monipuolinen tämä ala on, hän sanoo.

Kun työpäivä yllättää

Asentajan työpäivät eivät aina mene suunnitelmien mukaan. Välillä vastassa on karvainen yllätys, hamstraajan koti tai huumeneuloja. Tässä asunnossa oli vastassa ainoastaan pieni pupu, mutta muitakin kotieläimiä on tullut vastaan.

– Kävimme kerran omakotitalossa vaihtamassa patteriventtiileitä, ja siellä oli sellainen mahaan asti ulottuva koira. Se haukkui ja oli karvat pystyssä heti, kun menimme sisään. Asukas sanoi, että ”ihan kiltti koira se on”, mutta niinhän ne aina on.

Koira puraisi Heikkilää pakarasta.

– Selvisin tilanteesta onneksi mustelmilla.

Toisella keikalla kissa aiheutti toisenlaisen hämmennyksen.

– Olin vaihtamassa keittiöhanaa, ja asukas tuli kotiin juuri, kun olin lähdössä. Kaikki näytti olevan kunnossa, mutta pari päivää myöhemmin hän soitti, että asunnossa oli sotkettu maalilla ja vaati meiltä siivouskuluja.

Selvittely paljasti lopulta, ettei syyllinen ollut Heikkilä, vaan perheen kissa.

– Se oli ilmeisesti hypännyt maalisankoon ja juossut sitten pitkin asuntoa. Kissan selkä oli aivan maalissa, ja jälkiä oli joka puolella. Otin talouspaperia ja vettä ja pyyhin jäljet. Asia oli sillä selvä. ”Maali” taisi olla oikeasti vesiväriä.

– Näissä tilanteissa auttaa, kun muistaa hymyillä ja pysyä rauhallisena. Tämä on ennen kaikkea asiakaspalveluammatti.

Vika löytyy naapurista

Heikkilä jatkaa vianetsintää. Muihin asuntoihin ei sillä hetkellä ole pääsyä, joten ei ole tietoa, onko muut asunnot viilenneet. Hän päättää ilmata vielä viilenneen asunnon paluuvesipuolen.

– Kerran yhdessä kohteessa oli hiekkaa putkissa. Asennusvaiheessa on voinut putkiin päästä likaa, ja ajan kuluessa putkeen muodostuu tuke.

Heikkilä pohtii, voisiko meno ja paluu olla väärinpäin.

– Sekin on mahdollista.

Asunnon patteriverkosto on ilmattu, mutta vikaa ei löydy vieläkään. Heikkilä ryhtyy pohtimaan, pitäisikö rivitaloyhtiön kaikki asunnot käydä lävitse.

– Asunnot pitää tietysti ”laputtaa” ensin, eli ilmoittaa asukkaille. Muuten asuntoihin ei voi mennä sisään, eli se ei tänään onnistu.

– Voi myös olla, että linjasäätö on liian pienellä, Heikkilä pohtii ja päättää kollegansa kanssa, että naapuriasunto, missä tehdään parhaillaan remonttia, kannattaa vielä tarkastaa.

Naapurihuoneistossa Heikkilä kiipeää eteisessä tikkaille ja huomaa, että patteriverkoston sulkuventtiili on kiinni. Syy viereisen asunnon viilenemiselle on todennäköisesti löytynyt.

– Eli paluuventtiili on kiinni ja menoventtiili auki, mikä on aiheuttanut järjestelmään kiertohäiriön, ja se on vaikuttanut viereiseen huoneistoon.

– Todennäköisesti se on remonttia varten tulpattu ja unohdettu avata sen jälkeen.

Siirrymme takaisin viilenneeseen huoneistoon ja jäämme odottamaan, lämpiävätkö patterit.

– Kaikista haasteellisimpia kohteita ovat hamstraajien ja huumeita käyttävien asunnot. Sellaisiakin tulee välillä vastaan, että asunnossa on vain kapea käytävä tavaravuoren keskellä. Joskus on täytynyt ilmoittaa terveysriskistä viranomaisille.

– Ja joskus on pitänyt kieltäytyä asuntoon menemisestä oman terveysriskin vuoksi, kollega lisää.

Muutaman kerran Heikkilä on törmännyt tapauksiin, kun asukas on väittänyt, että kodista on varastettu jotain.

– Ne ovat hankalia tapauksia selvittää. Joskus on eräälle toiselle kollegalle tullut vastaan tilanne, että asunnosta olisi varastettu 20 euroa rahaa. Tuskin kukaan haluaa työpaikkaansa vaarantaa muutaman kympin vuoksi.

Patterit alkavat lämmetä ja ongelma on ratkaistu, ja Heikkilän työpäivä on päättymäisillään. Hän kertoo pitävänsä huoltoasentajan työstä, sillä siinä näkee oman käden jäljen.

– Olen aina ollut kätevä käsistäni. En tiennyt alasta mitään, kun hain Askolan ammattikouluun opiskelemaan alaa, mutta olen viihtynyt, hän päättää.