Taloustaantuma ja lämmin sää nipistivät sähkönkäytöstä prosentin
Vuotta 2014 leimasivat talouden taantuma ja normaalia lämpimämpi sää. Se näkyi myös sähkönkäytössä, joka supistui vajaan prosentin (-0,8) edellisvuodesta. Teollisuudessa sähkönkäytön supistuminen oli hieman suurempaa (-1,2 prosenttia) kuin muilla sektoreilla (-0,5 prosenttia).
Lämpötilakorjattuna sähkönkäyttö väheni puoli prosenttia, ilmenee Energiateollisuus ry:n (ET) Energiavuosi 2014 -tiedoista.
Sähkönkäyttö mateli lähes koko vuoden, mutta joulukuussa verrattuna edellisvuoden vastaavaan aikaan tapahtui hienoista piristymistä, kun käyttö kasvoi 2,4 prosenttia. Kasvu tuli pääasiassa kotitalouksista, palveluista ja maataloudesta (3,8 %), mutta teollisuudessakin kirjattiin positiivinen luku (+0,6 %) muiden syyskauden kuukausien oltua kaikki miinuksella.
”Sähkönkäytön kehittymisestä suuntaan tai toiseen on tässä tilanteessa vaikea sanoa mitään. Mutta mikäli vientiteollisuus elpyy edes kohtalaisesti, otaksuisin, että sähkönkulutus kääntyy tänä vuonna lievään nousuun”, ET:n toimitusjohtaja Juha Naukkarinen sanoo.
Suomi käytti sähköä viime vuonna 83,3 terawattituntia (TWh). Käytöstä katettiin nettotuonnilla 21,6 prosenttia ja Suomen omalla tuotannolla 78,4 prosenttia. Sähkön ja lämmön yhteistuotanto (CHP) kattoi käytöstä 26,1 prosenttia, ydinvoima 27,2 prosenttia, vesivoima 15,8 sekä hiili- ja muu lauhdutusvoima 8,0 prosenttia. Tuulivoiman osuus oli 1,3 prosenttia.
Teollisuuden sähkönkulutus oli viime vuonna vajaat 39,4 TWh, 47 prosenttia kokonaiskulutuksesta. Määrä on 8,5 TWh vähemmän kuin huippuvuonna 2006, jolloin teollisuuden osuus kokonaiskulutuksesta oli runsaat 53 prosenttia.
Vuoden 2014 sähkön kulutushuippu, 14.367 megawattia (MW), osui tammikuun 20.päivään klo 8–9. Sähköä tuotiin tuolloin vajaan 2900 MW:n teholla. Kuluvan talvikauden toistaiseksi suurin tilastoitu huipputeho, 13.022 MW, saavutettiin Fingrid Oyj:n mukaan maanantaina 12.1.2015 klo 6–7.
Nettotuontia ennätykselliset 18 TWh
Sähkön nettotuonnin määrässä kirjattiin ennätyslukema – 18 TWh. Nettotuonnin osuus sähkön kokonaishankinnasta nousi edellisvuoden 18,7 prosentista 21,6 prosenttiin eli reilusti yli viidennekseen.
Nettotuonnin pysymistä korkealla tasolla siivitti pohjoismaisten sähkömarkkinoiden kohtuullisen hyvä vesitilanne. Suomi toi suurimman osan sähköstä Ruotsista, jonka sähkönvienti kasvoi edellisvuodesta noin puolitoistakertaiseksi.
”Suomen tuontiriippuvuus on aivan liian korkealla tasolla. Vaikka tuonnin sujuvuus kertoo hyvin toimivista pohjoismaisista sähkömarkkinoista, tarvitsemme silti paitsi omavaraisuus- ja huoltovarmuussyistä myös ennen kaikkea poistuvan kapasiteetin korvaamiseksi kotimaisia sähkön tuotantoinvestointeja”, Naukkarinen korostaa.
Sähköntuonti Venäjältä väheni runsaan neljänneksen. Vielä viime vuosikymmenen vaihteessa Venäjältä tuotiin vuositasolla yli 11 TWh sähköä, nyt enää runsaat 3 TWh, eli noin kolmannes huippuvuosista. Pääsyynä tuonnin hiipumiseen ovat Venäjän muutama vuosi sitten käyttöön ottamat kapasiteettimaksut. Viime kuukausien aikana tilanne on kuitenkin jossain määrin muuttunut, kun Venäjän talouskehityksen hiipuessa ja ruplan arvon laskiessa tuonti on taas ajoittain ollut kannattavaa.
Viroon sähköä vietiin viime vuonna 3,5 TWh. Vientimäärä miltei tuplaantui edellisvuodesta. Vientiä vauhditti vuonna 2014 käyttöön otettu toinen siirtoyhteys Suomesta etelänaapuriimme, minkä myötä siirtokapasiteetti Viroon yli kaksinkertaistui.
CO2-päästöt putosivat viidenneksen – tuulituotanto ylsi yli 1 TWh:n
Suomessa tuotettu sähkö (65,4 TWh) oli viime vuonna 74-prosenttisesti kasvihuonekaasupäästötöntä eli hiilineutraalia, mikä on uusi ennätys. Uusiutuvien energialähteiden osuus oli 39 prosenttia sähköntuotannosta ja kotimaisten polttoaineiden osuus 45 prosenttia.
Sähköntuotannon päästöt hiilestä, maakaasusta ja turpeesta olivat viime vuonna 8,7 miljoonaa tonnia hiilidioksidia, 20 prosenttia vähemmän kuin edellisvuonna. Vuonna 2013 päästöt olivat nousseet, mutta nyt ne putosivat takaisin suunnilleen vuoden 2012 tasolle.
Päästöjen lasku johtui ennen kaikkea sähköntuonnin lisääntymisestä ja sitä seuranneesta sähkön erillistuotannon vähenemisestä. Pieni osansa päästöjen laskussa oli myös kotimaisen vesivoimatuotannon hienoisella kasvulla.
Tuulivoima ylitti vuoden 2014 sähkön hankintapaletissa reilusti yhden (1,3) prosentin osuuden. Tuulituotannon määrässä kirjattiin myös tasaluvun eli yhden terawattitunnin ylitys (1,1 TWh). Tuotanto kasvoi edellisvuodesta 43 prosenttia.
Markkinahinnat alhaalla
Sähkön tukkuhinnat pohjoismaisilla markkinoilla pysyivät vuonna 2014 alhaisella tasolla. Viimeksi näin alhaisia tai vielä alhaisempia markkinahintoja on nähty vuonna 2007. Hintoja pitivät kurissa päästöoikeuksien alhaiset hinnat ja taloustilanteesta johtunut sähkön heikohko kysyntä.
Markkinasähkön hinta oli Suomessa viime vuonna keskimäärin 3,6 snt/kWh, runsaat 12 prosenttia alempi kuin vuonna 2013 keskimäärin. Suomen aluehinta Nord Pool Spot -sähköpörssissä oli ajoittain selvästi korkeampi kuin systeemihinta. Suomen aluehinnan 2014 keskiarvo ylitti systeemihinnan enemmän kuin 0,6 snt/kWh. Tämä johtui ennen kaikkea ongelmista läntisessä siirtokapasiteetissa sekä kapasiteettimaksujen vaikutuksista sähköntuontiin Venäjältä.
Vaikea investointiympäristö
Energiateollisuus on jo vuosia ollut teollisuudenaloista suurin investoija Suomessa. Näin oli tilanne myös viime vuonna. Kun koko teollisuuden vuoden 2014 investoinnit arvioitiin Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n viime kesänä julkistaman investointitiedustelun mukaan 5,3 miljardiksi euroksi, yksin energiainvestointien arvioitiin olevan 1,7 miljardia euroa eli yli 30 prosenttia koko teollisuuden investoinneista.
Sähkön alhainen markkinahinta on kuitenkin asettanut monet tuotantoon kaavaillut investointisuunnitelmat uuteen valoon. Investointimahdollisuuksia laimentaa ennen kaikkea se, että markkinahinnan nousua ei ainakaan lähitulevaisuudessa näytä olevan näköpiirissä.
Vero- ja tukipuolella on tapahtunut alan kannalta myönteistäkin kehitystä kuten windfall-veron peruminen ja turpeen verotuksen alentaminen, mutta uhkia on yhä olemassa. Yksi keskeisimmistä uhista on metsähakkeella tuotetun sähkön tukea koskeva lakiesitys, joka vaarantaisi metsäenergian käytön kasvun ja vaikeuttaisi siten uusiutuvan energian lisäämistä.
”Investointiympäristöä vaikeuttavat myös aikaa vievät lupaprosessit, jotka olisi saatava mahdollisimman nopeasti nykyistä joustavammiksi. Kaiken kaikkiaan energiainvestointeihin ja niiden rahoitukseen kohdistuvaa poliittista riskiä pitäisi madaltaa tulevien vuosien ja vuosikymmenten investointisuunnitelmien alta”, Juha Naukkarinen toteaa.
