Vastaavaa talotekniikkatuotetta hakemassa
Jos urakoitsija haluaa poiketa suunnitelmasta, täysin vastaavaa tuotetta on vaikea löytää – varsinkaan hinnaston häntäpäästä.
Suunnittelijat hikoilevat pöytiensä ääressä tiukkojen vaatimusten ja asiakkaan toiveiden parissa. Tilaaja haluaa kohteeseensa hyvät olosuhteet ja energiatehokkuutta.
Kun suunnitelmaa lähdetään viemään käytäntöön valitun urakoitsijan kanssa, urakoitsijan hyllystä löytyykin tuote, joka on melkein sama kuin suunnitelmassa. Vapaassa markkinataloudessa urakoitsijalla on oltava mahdollisuus vaihtaa kohteeseen parhaaksi katsomansa tuote, joka täyttää tekniset vaatimukset.
”Suunnitelmassa on esitetty eräs vaihtoehto, Käytännössä sama asia voidaan toteuttaa monella eri tavalla. Urakoitsijalla on oikeus – tai jopa velvollisuus – etsiä parempia teknisiä vaihtoehtoja”, sanoo Senaatti-kiinteistöjen talotekniikka-asiantuntija Teppo Malm.
Projektinjohtaja Hannu Martikainen Ramboll Finland Oy:sta sanoo, että on olemassa tapauksia, joissa vaihtoehtoisten vaihtoehtojen hakemisen kieltäminen olisi hölmöä. ”Suurimmat ongelmat tässä ”tai vastaavaa” tuotteiden valinnoissa syntyvät silloin, kun vastaavaksi tuotteeksi tulkitaan käyttötarkoitukseltaan samanlainen mutta laadultaan ihan erilainen tuote tai järjestelmä. Tämä on mielestäni suuri sopimustekninen hankaluus suomalaisessa rakentamisessa. Miten saisimme ominaisuudet ja tuotteet, jotka vastaavat toivottua, eikä valittaisi ”vastaavaa” tuotetta, joka on 30–50 prosenttia halvempi?”, pohtii projektinjohtaja Hannu Martikainen Ramboll Finland Oy:sta.
Myyntipäällikkö Vesa Pyhtilä Kolmeks Oy:sta korostaa, että suunnittelija määrittää kohteelle laatutason ja tyypittää siihen sopivat tuotteet.
”On väärin loppuasiakasta kohtaan, jos tuotteet vaihdetaan jälkikäteen halvempiin. Urakoitsija laskee urakkahinnan suunnitelluilla tuotteilla. Kun projekti toteutetaan ja kaikki tuotteet ovatkin halvempia, urakoitsija vetää rahat välistä, mutta lopputuotteesta tulee huonompi”, Pyhtilä summaa.
Muutakin kuin hinta
”Sen takiahan tuotteita halutaan vaihtaa, että urakoitsijalle jää enemmän katetta tai siitä on muuta etua”, kiteyttää lakimies Pia Kilpeläinen LVI-Tekniset Urakoitsijat LVI-TU ry:sta.
Talotekniikkaurakoinnin LVI-urakoinnin toimialajohtaja Jukka-Pekka Jäppinen Assemblin Oy:sta kuitenkin huomauttaa, ettei vastaavan hakemisessa aina ole kyse hinnan alentamisesta.
”Tämä ei ole mitenkään mustavalkoista. Eri urakoitsijoilla on eri laitetoimittajien kanssa erilaisia sopimuksia. Meidän urakoitsijoiden suuntaan hyvä sopimus voi tarkoittaa esimerkiksi parempia takuuehtoja. Toki onhan sopimuksen oltava myös hinnallisesti hyvä”, Jäppinen sanoo.
”Meidän intressi on saada paikalle tuote, jota paljon käytämme. Jos meillä on varastossa tuhansia tuotteita, pyrimme levittämään niitä. Hinta sielläkin on takana, mutta meillä olevat tuotteet ovat sellaisia, mihin meillä luotetaan ja joiden kanssa ei ole ollut ongelmia”, kertoo toimitusjohtaja Kari Kallio UVL-Talotekniikka Oy:sta.
”Me urakoitsijathan vastaamme kaikista tuotteista, mitä kohteisiin laitamme! Meillä on takuuajan vastuu, ja joissakin kohteissa se on vähän pitempikin kuin tavallisesti,” Kallio sanoo.
Speksattu tuote heikoilla
Vesa Pyhtilän mielestä suunnittelijan olisi syytä määrittää tuotteet puhtaasti teknisten tietojen pohjalta – ei esimerkkituottein.
”Jos halvinta etsitään, on parempi, että suunnittelija laittaa suunnitelmaan vain tekniset arvot. Sitten voidaan laskea joka kohdasta halvimman vehkeen hinta ja loppuasiakas maksaa vain halvimmasta versiosta”, Pyhtilä ehdottaa.
”Tervehdyttäisi koko alan hintatasoa, jos tuotteita vertailtaisiin ominaisuuksilla, eikä hinnoilla. Kaikkihan osaa halutessaan tehdä halvan tuotteen”, sanoo Oy Lindab Ab:n toimitusjohtaja Jani Saarvo.
Pyhtilän mukaan suunnitelmassa speksattu laite on aina heikoimmilla, koska urakoitsija lähtee hakemaan sille halvempaa vaihdokasta, joka mitä todennäköisimmin on ominaisuuksiltaan astetta köykäisempi.
”Se laitevalmistaja, jonka tuotteen suunnittelija on tyypittänyt kohteeseen, on todennäköisesti nähnyt kohteen eteen kaikista suurimman vaivan”, korostaa Oy Lindab Ab:n myynti- ja markkinointipäällikkö Janne Nordling.
”Kun puhutaan kymmeniä prosentteja halvemmista tuotteista, voi jo todeta, että ei kyseessä ole mitenkään vastaava tuote”, Nordling sanoo. Hän uskoo, että ahtaimmilla tilanteessa ovat laitetoimittajat, jotka haluavat saada markkinoille laadukkaita ja ajateltuja tuotteita, mikä on jatkuvan hinnalla kilpailemisen takia todella vaikeaa.
Osaksi kokonaisuutta
Kun rakennukseen urakoidaan ilmanvaihdon konehuonetta, ilmanvaihtourakoitsija hankkii ja asentaa IV-koneen paikalle, sähköurakoitsija kaapeloi sen, putkiurakoitsija putkittaa sen ja automaatiourakoitsija laittaa automaation kuntoon. Jos konehuoneeseen valitaankin eri kone, kuin mitä suunnitelmassa lukee, voivat muutokset ulottua kaikkien urakoitsijoiden urakoihin.
”Silloin kaikkien urakoiden suunnitelmat menevät uusiksi. Rajapinta on muuttunut. Siitä tapellaan usein, että kuka muutokset maksaa ja kuka on vastuussa, kun järjestelmä ei toimi”, sanoo toimitusjohtaja Mikko Äyräväinen Insinööritoimisto Äyräväinen Oy:sta.
”Tuossa vaiheessa sopii kysyä, että puhutaanko enää vastaavasta tuotteesta. Eihän se ole teknisesti vastaava tuote, jos se aiheuttaa muihin suunnitelmiin muutoksia”, lakimies Kilpeläinen toteaa.
Äyräväinen sanoo, että vaihtajan tulisi maksaa muutossuunnittelusta aiheutuvat kulut kaikkien urakoiden kohdalla.
”Jos tilaaja hyväksyy muutoksen, joka vaikuttaa paljon muihin urakoihin, hänen on oltava valmis suunnitteluttamaan nämä muut alueet uudelleen omalla kustannuksellaan”, tulkitsee toimialapäällikkö Arvo Ylönen LVI-TU:sta.
”Vaihtaja vastaa siitä, että laite on yhteensopiva kaikkien järjestelmien kanssa. Semmoisia vaihdoksia, mistä tulisi hirveästi vaikutuksia muihin urakoihin, ei ihan älyttömästi haluta tehdäkään”, Jäppinen sanoo.
”Tässä asiassa on helppo olla konservatiivi ja sanoa, että pidättäydytään suunnitelmassa”, Äyräväinen tuumaa.
”Tilaajapuolella ja etenkin tilaajan käyttämällä suunnittelijalla on oltava ymmärrys siitä, mitä seuraa, jos vaihdetaan tuotteita tällä tavalla”, Kilpeläinen sanoo.
”Varsinkin suurilla urakointiliikkeillä ostoista ja hankinnoista päättää hankintatoimi. He ovat yleensä eri porukkaa kuin ihmiset, jotka työmaalla miettivät, miten homma asennetaan todellisuudessa”, Äyräväinen toteaa.
Äyräväinen korostaa, että tuote pitäisi aina käsitellä osana kokonaisuutta. Jos tuote irrotetaan toimintaympäristöstään, sen myyjäkään ei tiedä, sopiiko se juuri tähän järjestelmään ja onko sillä edes mahdollisuuksia toimia kunnolla osana kokonaisuutta.
Arvoa suunnittelijan ammattitaidolle
Urakoitsijan laite-esitysten tarkastaminen kuuluu suunnittelun perustehtäviin. Sen sijaan viranomaisia varten tehtävä rakennustuotteen kelpoisuuden tarkistaminen, siihen liittyvät tehtävät ja tiedon vieminen viranomaisille on päivitettävänä olevan suunnittelun TATE-tehtäväluetteloiden mukaan erillistehtävänä tilattavaa työtä – ei perussuunnittelua.
”Suunnittelija on tilaajan tärkein ammattilainen ja hänen pitäisi tuntea ammattiylpeyttä”, Nordling korostaa. Hänen mielestään suunnittelusta pihistämällä tilaaja ampuu itseään polveen. Kärjistäen: puolet halvemmalla saat puolet vähemmän suunnittelijan työaikaa.
Varatoimitusjohtaja Kari Kaleva Granlund Oy:sta korostaa, että jos suunnittelutyötä on kohteeseen tarjottu, pitää myös varmistaa, että resurssit riittävät kunnolla ”tai vastaavien” tarkastamiseen. Hän uskoo, että tarkastusten perusteellisuus on melko tapauskohtaista.
Kaleva muistuttaa, että vaihdokasta ehdottavan urakoitsijan on tehtävä kotiläksynsä hyvin. Pääperiaate on, että jos urakoitsija esittää vaihdosta, tekniset ominaisuudet tuodaan suunnittelijalle siten, että hän voi tarkastaa ne ilman mitään laajempia tutkimuksia tai esimerkiksi surffailua korealaisen laitevalmistajan verkkosivuilla.
”Me etsimme ”tai vastaavat” aina yhdessä suunnittelijan kanssa. Esitämme hänelle ehdotuksen ja jos hän kommentoi, että se vastaa suunnitelmaa, pallo on silloin suunnittelijalla”, Kallio kertoo.
Suunnittelijan arviointityötä varten UVL-Talotekniikassa laaditaan A4-arkin mittainen selonteko, jonka perusteella suunnittelijan on helppo tehdä päätöksensä. Jos hän katsoo, että vaihdos sopii kohteeseen ja allekirjoittaa paperin, se viedään työmaakokouspöytäkirjaan ja asia saadaan näin virallistettua.
”Ei tässä ole mitään ongelmia. Jos esittämäämme vaihdosta ei hyväksytä, katsomme, mitä suunnitelmassa lukee, ja laitamme niitä”, Kallio sanoo.
Kaleva korostaa termien tärkeyttä: konsulttitoiminnan sopimusehdoissa suunnittelija ei hyväksy tuotetta, mutta hän voi tarkastaa sen vastaavuuden suunnitelmiin nähden. Tilaaja, tai valvoja joka on tilaajan edustaja, hyväksyy lopullisesti sen tuotteen vaihdoksen.
Teppo Malm korostaakin, että on rakennuttajaorganisaation tehtävä varmistaa, ettei laatu heikkene tai kokonaiskustannukset nouse vaihdon myötä.
Selvät määritelmät
Urakkasopimus on kauppasopimus, josta pitäisi yksiselitteisesti tulla ilmi, mistä asiakas maksaa. Mitä tarkempi sopimuksen liitteenä oleva suunnitelma on, sitä vähemmän jää tulkinnan varaa.
”Ongelmia tulee liian löyhistä määritelmistä. Jos urakotisijoille ei mene tarpeeksi tietoa, eivät he voi olla itsekään varmoja, että onko ehdotus oikeasti vastaava”, Kilpeläinen sanoo.
Äyräväisen mukaan on hyvä perustella selvästi esimerkiksi, miksi on valittu tietty sammutusjärjestelmä. Jos ajatuksena on esimerkiksi säästää tilaa, kohteeseen ei mikä tahansa järjestelmä sovi.
”Suunnitelmien pitää olla niin hyvät, että halvimmat eivät ole laatutasoltaan riittävät”, Äyräväinen sanoo.
”Jos tilaaja on määritellyt, että he haluavat kohteeseen Oraksen hanat, suotta sinne on mitään muuta tarjota”, Kallio sanoo.
Milloin voi aivan selvästi sanoa, että vastaavaa tuotetta ei ole? Pitkälle viedylle muotoilulle on takuulla hankalaa löytää vastaavuutta. Myös tuotteen huollettavuudessa, automatiikassa ja ohjausjärjestelmissä voi olla merkittäviä eroja, vaikka suorituskyvyltään tuotteet olisivat täysin vastaavat.
”Jos puhutaan normaalista bulkkitavarasta, voisi esimerkkinä mainita putket. Komposiittiputkissa on tietyt tuoteperheet, eikä niitä ei voi laittaa ristiin, tai kyseessä on jo selvä virhe”, Kallio kertoo.
Vertaa.fi talotekniikkaan
Euroopassa taloteknisiä tuotteita valmistavilla yrityksillä valmistuskustannukset ovat samaa luokkaa. Siksi Nordling päättelee heti, että kilpailijan huomattavasti halvempi hinta on saatu aikaan karsimalla tuotteen ominaisuuksia.
”Myyjänä voisin olla suora ja kertoa, mitä kilpailijan tuotteesta puuttuu. Mutta sitten haukkuisin kilpailijan tuotetta, mikä ei myöskään ole hyvä.”
Nordling toivoo, että talotekniikkatuotteille saataisiin vertaa.fi-tyyppinen avoin sovellus, josta kaikki voisivat helposti tarkastaa tuotteiden vastaavuuden.
Retermia Oy:n toimitusjohtaja Markus Castrén korostaa, että vaihdettavat tuotteet pitäisi käydä huolellisesti läpi. Ei riitä, että tarkastellaan vain yhtä mitoituspistettä. Onko vaihdokkilaite varmasti yhtä energiatehokas kuin alkuperäinen myös osailmavirroilla tai erilaissa ulkolämpötiloissa?
Myyntipäällikkö Sami Pihlainen Oy Grundfos Pumput Ab:lta sanoo, että tällä hetkellä suunnittelija voi pumppuja valitessaan käyttää kunkin valmistajan omia mitoitusohjelmia. Ohjelmat antavat annettujen vaatimusten kuten esimerkiksi virtaaman, nostokorkeuden ja pumpun käyttötarkoituksen pohjalta parhaiten näitä vaatimuksia vastaavat tuotteet.
”Kun vastaavaa lähdetään hakemaan, loppukäyttäjää ja suunnittelijaa palvelisi parhaiten työkalu, joka antaisi kaikkien Suomessa toimivien pumppuvalmistajien tuotteet lajiteltuna vaikkapa hinnan, energiankulutuksen tai elinkaarikustannusten mukaan oleellisia teknisiä eroavaisuuksia unohtamatta. Silloin loppukäyttäjä voisi miettiä, mikä hänelle on tärkeintä”, Pihlainen ehdottaa.
”Silloin halvin ei aina voita, koska elinkaarikustannuksissa halvin voikin olla puolet kalliimpi kuin nopeimmin itsensä takaisin maksava tuote”, sanoo Pyhtilä.
Granlundilla on tähän liittyen hyviä uutisia – ainakin oman talon väelle.
”Me olemme parhaillaan käyttöönottamassa ohjelmistopohjaista hyväksyntää. Siinä jo suunnitteluvaiheessa viedään tuotteen tekniset ominaisuudet tietokantaan. Kun urakoitsija tai laitetoimittaja esittää kohteeseen vastaavaa tuotetta, tulee heidän täyttää wep-pohjaisen ohjelman avulla vastaavat tekniset ominaisuudet. Silloin tuotteita on helppo verrata”, Kaleva paljastaa.
Kilpailua laadulla
Jäppinen sanoo, että laadulla kilpaileminen hinnan sijaan on hankalaa rakennusalan rikkonaisuuden takia. ”Jos tasokkuutta halutaan, pitää tilaajaorganisaation olla homman päällä. Heillä pitäisi olla suunnitteluohjeet, mitä noudatetaan ja missä pysytään ja joihin tarpeen mukaan tehdään päivityksiä.”
Pyhtilä ymmärtää hyvin katettaan vaalivia urakoitsijoita. ”Rahalla on suuri rooli, mikä johtaa halvimman hakemiseen. Mutta jos joku urakoitsija ei toimi samoin kuin muutkin, hän on pian entinen urakoitsija.”
Moni uskoo, että uudenlaisissa tavoissa rakentaa ”tai vastaavista” aiheutuvia ongelmia on vähemmän. Esimerkiksi elinkaari-, allianssi- sekä suunnittele ja rakenna -malleissa asioita ratkotaan yhdessä. Kun vastuu järjestelmän toimivuudesta ulottuu esimerkiksi 20 vuoden ajalle, laatua haetaan aivan uudella motivaatiolla.
”Raha on liikkeelle paneva voima. Jos hyvää jaetaan onnistuneen lopputuloksen perusteella, muutosta voi tapahtua hyvään suuntaan”, kiteyttää erityisasiantuntija Juha-Ville Mäkinen LVI-TU:sta.
”Talotekniikka-alan pitäisi palauttaa mieleen taho, joka tämän koko homman maksaa, eli tilaaja. Tilaajan pitäisi tarkkaan määritellä millaisen tilan haluaa ja sen jälkeen jakaa rahavirrat jokaiselle sen mukaan, mikä rooli kullakin ketjussa on”, Nordling toivoo.
teksti Minna Kärkkäinen
