Suomen tärkein energian tuotantomuoto uhattuna?
Hallitus aikoo kiristää sähkön ja lämmön yhteistuotannon hiilidioksidiveroa vaiheittain. Energiateollisuus ry:n mukaan linjaus vaikuttaa kaukolämmön tuotantokustannuksiin ja heikentää kaukolämmön kilpailukykyä.
Energiateollisuus ry:n johtaja Jari Kostaman mukaan on selvää, että mikäli kaukolämmön kilpailukyky romutetaan lyhytnäköisillä poliittisilla päätöksillä, vaikeutuu myös uusiutuvien energialähteiden käytön lisääminen lämmityksessä merkittävästi.
Kaukolämmitys on Suomen yleisin lämmitysmuoto: joka toisen suomalaisen asunto lämpiää kaukolämmöllä. Uusiutuvien energialähteiden osuus kaukolämmön tuotannossa oli jo 31 prosenttia vuonna 2014.
Metsäenergiamarkkinoiden kehityksen sekä aurinkolämmön ja geotermisen lämmön teknologisen kehityksen myötä uusiutuvien energialähteiden osuus kaukolämmön tuotannossa voi nousta jopa yli puoleen 2020-luvulla. Mikäli kaukolämmön kilpailukyky ennenaikaisesti romutetaan poliittisilla päätöksillä, vaikeutuu myös tehokas uusiutuvien energialähteiden käyttöönotto merkittävästi.
Hallituksen halu vähentää Suomen energiantuotannon päästöjä hiilidioksidiveroa kiristämällä ei ole Energiateollisuuden mukaan kustannustehokasta.
”Hallituksen esityksen yhteydessä ei ole huomioitu, että sähkön ja lämmön yhteistuotanto on päästökaupan piirissä. Päästökauppasektorin päästöt vähenevät joka tapauksessa sille asetetun tavoitteen mukaan, minkä vuoksi tällainen päällekkäinen vero-ohjaus on tehotonta”, Kostama sanoo.
Esitetty lakimuutos vaikuttaa suorasti myös maakaasun käyttöön ja välillisesti bioenergian käyttöön sekä bioenergiaan perustuvien energian tuotantoinvestointien syntymiseen.
Suomi ja EU investoivat voimakkaasti maakaasun saannin varmistamiseen ja tuontimahdollisuuksien monipuolistamiseen. Samaan aikaan hallitus esittää energian tuotantoon käytettävälle maakaasulle merkittäviä verojen korotuksia, jotka vaarantavat sen käytön.
”Maakaasu on tärkeä polttoaine ja infrastruktuurista huolehtiminen on ensiarvoisen tärkeää siirryttäessä hiilineutraaliin tulevaisuuteen. Samaa maakaasuinfrastruktuuria voidaan hyödyntää myös vähitellen lisääntyvän biokaasutuotannon jakeluun”, Kostama toteaa.
