Sisäilma huolestuttaa suomalaisia
Miten sisäilmakeskustelun negatiivinen lataus saataisiin taittumaan? Tämän jutun voit kuunnella myös podcastina. 🎧
Teksti ja podcast: Piritta Porthan
Kaksi kolmasosaa suomalaisista pitää Suomen rakennusten sisäilman laatua poikkeuksellisen huonona ja Suomea poikkeuksellisen sisäilmaongelmaisena maana. Miten sisäilmakeskustelun negatiivinen lataus saataisiin taittumaan?
Senaatti-kiinteistöjen erityisasiantuntija Anne Korpi puhui keväällä Sisäilmastoseminaarissa. Hän kertoi, että sisäilma-alalla toimivat pitävät usein Suomea yhtenä sisäilmatutkimusten ja -ongelmien ehkäisyn johtavista maista.
Suomessa onkin käynnissä valtakunnallisia ohjelmia, jotka tähtäävät sisäilmaongelmaisten rakennusten tervehdyttämiseen, tietomäärän ja osaamisen kasvattamiseen sekä sisäilmasta oireilevien kuntouttamiseen.
Korven mukaan kerran sisäilmaongelmainen rakennus saa kuitenkin perusteellistenkin korjausten jälkeen usein ikuisesti sisäilmaongelmaisen rakennuksen leiman.
”Rakennuksen stigman poistamisessa meidän on voitettava käyttäjien luottamus. Keinoja siihen ovat toimialan avoin vuoropuhelu, oikean tiedon saatavuus ja ratkaisujen esittäminen ongelmien sijaan”, Korpi sanoi.
Kyselytutkimus sisäilmamielikuvista
Senaatti-kiinteistöt selvitti vuonna 2018 tuhannen täysi-ikäisen suomalaisen käsityksiä sisäilmamielikuvista. Lisäksi haastateltiin päättäjiä, virkamiehiä, Senaatti-kiinteistöjen asiakasfoorumilaisia, median edustajia, kiinteistönomistajia, alan yhdistyksen toimijoita sekä konsultteja.
Kaksi kolmasosaa vastaajista ajatteli, ettei sisäilma-asioita oteta Suomessa tarpeeksi vakavasti. Sama määrä piti Suomen rakennusten sisäilman laatua poikkeuksellisen huonona ja Suomea poikkeuksellisen sisäilmaongelmaisena maana.
”Kansalaiskyselyyn vastanneista 77 prosentin mielestä sisäilman laatu on kotona ihan hyvä. Mutta työ- ja opiskelupaikassa sitä pitää hyvänä enää alle puolet. Aihe pelottaa suomalaisia. Noin puolet vastanneista oli huolissaan sisäilman vaikutuksista omaan tai läheistensä terveyteen”, Korpi kertoi.
Anne Korven mukaan kerran sisäilmaongelmainen rakennus saa perusteellistenkin korjausten jälkeen usein ikuisesti sisäilmaongelmaisen rakennuksen leiman.
Epäluottamusta ja homekeskeisyyttä
Suomalainen sisäilmakeskustelu on Korven mukaan keskittynyt homeeseen. Neljäsosa kyselytutkimuksen vastaajista tunnisti lisäksi huonon ilmanvaihdon sisäilmaongelmien aiheuttajana, mutta pölyn osuuden tunnisti vain seitsemän prosenttia.
Vastaajat nostivat esiin havaintojaan sisäilmakeskustelun väärästä roolituksesta, esimerkiksi korjausratkaisuja kommentoivista lääkäreistä. Jotkut vastaajista kokivat kiinteistönomistajien salailevan ja pimittävän tietoja, mikä johtaa epäluottamukseen.
”Epäluottamusta kasvattaa myös sisäilma-asioiden hoitamisesta puuttuva yhteinen näkemys ja kieli. Tutkijat, lääkärit, korjaussuunnittelijat ja virkamiehet ovat omissa siiloissaan, joiden välillä ei välttämättä ole vuorovaikutusta. Meillä ei ole jaettua näkemystä hyvästä sisäilmasta, ongelmien syistä ja ratkaisukeinoista”, Korpi sanoi.
Korven mukaan rakennusalalla kyllä tiedostetaan sisäilmaongelmien syyt ja kipukohdat. Kyselytutkimuksen vastaajien mielestä rakennusvirheistä ei kuitenkaan oteta vastuuta, vaan ne sysätään muiden harteille.
”Puuttuu ammattiylpeyttä tai ollaan suorastaan välinpitämättömiä.”
Ennakointi avainasemassa
Jos sisäilmaolosuhteista, kiinteistöjen kunnosta ja kunnossapitotarpeista ei ole selkeää kuvaa, sisäilmaongelmat jatkuvat. Peruskorjauksiin täytyy ryhtyä ajallaan, ja toimenpiteisiin tarvitaan systemaattista ennakointia.
Nyt käytössä on Korven mukaan lähinnä yksittäisiä ennakoivia toimenpiteitä.
”On oikeastaan hämmästyttävää, että rakennusten sisäilmaolosuhteista ei ole ajantasaista tietoa”, Korpi sanoi.
Ongelmatilanteet voitaisiin Korven mielestä nähdä normaaleina korjaustoimenpiteitä edellyttävinä kiinteistönhoidon tapahtumina, ja käyttäjäpalautteisiin on tärkeää reagoida nopeasti.
”Ei pidä laistaa tutkimista sen pelossa, että jotain voi löytyä. Asenteena pitäisi olla, että tutkitaan etukäteen juuri sen takia, että korjattavat asiat löydettäisiin – ja korjattaisiin – ennen kuin ne aiheuttavat lisää ongelmia.”
Ongelmista ratkaisuihin
Sisäilmakeskustelun negatiivinen lataus täytyy Korven mukaan saada taittumaan. Ongelmakeskeinen keskustelu pitäisi suunnata kohti ratkaisuja, onnistumistarinoita ja parhaita käytäntöjä.
Mielikuva Suomesta erityisen sisäilmaongelmaisena maana voisi hälvetä tuomalla keskusteluun kansainvälistä kontekstia.
Kiinteistöjen käyttäjien psykologisia taustoja Korpi kutsui tämän hetken sisäilmakeskustelun tabuiksi, jotka nostattavat mediamyrskyn.
”Syy on aina rakennuksessa eikä koskaan käyttäjän toiminnassa.”
Korpi peräänkuuluttaakin sisäilmakeskusteluun neutraalia tahoa.
”Anonyymit asiantuntijat jyräväät nettikeskusteluissa, ja mielipiteet ja faktat sekoittuvat. Toimittajilla uutiskynnys ylittyy raflaavalla näkemyksellä, tai tarinoita rakennetaan onnettomista ihmiskohtaloista.”
”Median täytyy saada selkeää ja oikeaa tietoa. Tarvitsemme ehkä kaikille avointa kokoavaa sisäilmasivustoa, josta löytyy onnistumistarinoita ja tietoa, ehkä myös kehittämiskohteita ja epäonnistumisia.”
Korven mukaan sisäilmakeskustelun negatiivinen lataus on mahdollista murtaa, mutta se vaatii paljon toimenpiteitä.
”Meidän on ratkaistava, miten luokittelemme kohteet ja kerättävä sitten tietoa niistä.”
Dataa ja palautetta
ISS:n Kiinteistön ylläpitopalveluiden projektijohtaja Matias Makkonen nostaa Korven tavoin käyttäjäpalautteen merkittävään asemaan sisäolosuhteiden kunnossapidossa. Myös mittaussensoreista saatava ajantasainen data on säästänyt ISS:llä paljon aikaa tutkimustyössä.
Makkonen kertoo muutaman esimerkin ISS:n hoitamista sisäilmaongelmatapauksista. Yhdessä tapauksessa toimistotilan käyttäjät kokivat, että tilasta loppuu ilma. Syynä oli tilan kaksinkertaistunut käyttäjämäärä, sillä ilmanvaihto oli väkimäärän lisääntymisestä huolimatta pidetty ennallaan.
”Ilmanvaihto olisi voinut riittää, jos se olisi aikoinaan reilusti ylimitoitettu. Mutta sitten joku olisi luultavasti aikaisemmin valittanut vedon tunnetta sekä kovaa huminaa. Kun tilankäyttö muuttuu, täytyy talotekniikka huomioida osana muutosta”, Makkonen sanoo.
Toisessa ongelmatapauksessa toimitilan ilma koettiin tunkkaiseksi.
”Tässä tilassa oli paljon jäähdytyspalkkeja ja tuloilmakanavat olivat melkein metristä kanavaa. Mutta poistoilmaa tai ovirakoja ei ollut yhtään. Jos ilma ei häviä mihinkään, ei auta vaikka tilaan laittaisi kuinka paljon ilmaa.”
Kolmannessa tapauksessa valitukset huonosta sisäilmasta tulivat toimiston tietyltä alueelta. Alueen ilmamäärät olivat kuitenkin kunnossa, ja muutostarve löytyi työkulttuurista. Alueen työntekijöistä moni tupakoi ja toi ulkovaatteensa työpisteelle.
Neljännessä esimerkkitapauksessa toimistorakennus kuumeni kesäisin liikaa. Syyksi paljastui rakennuksen edestä purettu talo ja kaadetut puut. Aurinko paistoi muuttuneen tilanteen takia koko päivän verhottomista ikkunoista sisään.
Kohti yksilöllistä sisäilmastoa?
Tulevaisuuden työpaikoilla Makkonen näkee kehityksen kohti käyttäjäkohtaisesti ja yksilöllisesti profiloitua sisäilmastoa.
”Jokainen ihminen on vähän erilainen. Toinen haluaa nukkuakin 15 asteessa ja toinen 25 asteessa. Jos jokainen palaa vähän terveempänä ja energisempänä kotiin työpäivän jälkeen, asiat ovat yleensä hyvin”, Makkonen sanoo.
Käytännön haasteeksi nousee asian todentaminen talotekniikan puolella. Miten tilassa voidaan huomioida sisäilman suhteen esimerkiksi 15 erilaista käyttäjäprofiilia?
”Tähän pähkinään löydetään varmasti mielenkiintoisia ratkaisuja. Kiinteistöihin voitaisiin tehdä esimerkiksi erilaisia alueita valaistuksen, ilmanvaihdon ja lämpötilan suhteen. Jokainen voisi valita oman profiilinsa mukaisen työpisteen, ja kiinteistö voisi ohjata käyttäjää sopivaan työpisteeseen.”
Reaaliaikaista sisäilmamittausta
Teksti ja kuva: Piritta Porthan
Caverion käynnisti vuoden 2019 alussa sisäilmamittauksen kehityshankkeen. Hankkeen tavoitteena on löytää yhdessä Espoon kaupungin kanssa keinoja julkisten tilojen sisäilman laadun parantamiseen ja kehittää kouluissa turvallista oppimisympäristöä.
Espoossa kiinteistöjä on rakennettu paljon elinkaarimallilla. Yksi Espoon elinkaarikohteista on Lintuvaaran koulu ja päiväkoti. Caverion on kehittänyt kiinteistöjen sisäilman mittausjärjestelmän, jonka toiminnasta kerätään nyt Lintuvaaran koulussa kokemuksia.
Mittauksessa käytetään langattomia Sigfox-teknologiaa hyödyntäviä IoT-mittausantureita, MS Azure -pilvipalvelua ja raportoinnissa asiakasportaalia.
Paikkakohtaista mittausdataa
Caverion toteutti Lintuvaaran koulun talotekniikan ja vastaa elinkaarisopimuksen ajan kiinteistön ylläpidosta, käytettävyydestä, energianhallinnasta, terveellisyydestä ja turvallisuudesta.
Kohteeseen on asennettu Caverionin ensimmäinen reaaliaikaisesti päivittyvä sisäilmaolosuhdemittaus. Asiakasportaalista löytyy kiinteistön pohjakartta, jossa näkyvät antureiden sijainnit, ja kuvaa klikkaamalla voidaan saada suoraan tarkempaa mittausdataa.
Mittaukset kohdistetaan sisäilman lämpötilaan, suhteelliseen kosteuteen sekä hiilidioksidin, haihtuvien orgaanisten yhdisteiden, pienhiukkasten ja radonin pitoisuuteen.
”Mittaamme myös paine-eroa vaipan sisä- ja ulkopuolelta, sillä suuri osa kosteusongelmista johtuu kohteen yli- tai alipaineesta. Siihen voimme ilmanvaihdolla vaikuttaa”, Caverion Suomen divisioonajohtaja Ville Tamminen sanoo.
Mittaustuloksia verrataan koulun elinkaarisopimuksen mukaisesti S2-sisäilmaluokkaan. Jos luokituksen vaatimukset eivät täyty, seuraa hälytys ja ryhdytään tarvittaviin toimenpiteisiin. Kaikkiin mittauksiin voidaan asettaa ylä- ja alarajahälytykset, ja ne voidaan ohjata haluttuun sähköpostiosoitteeseen.
Läpinäkyvyyttä digitalisaatiolla
Lintuvaaran koulun sisäilman lämpötilassa sekä hiilidioksidi- ja radonpitoisuudessa on mittaustulosten mukaan vaihtelua. Mittaustuloksiin vaikuttavat esimerkiksi oppitunnin päättyminen ja ilmanvaihdon tehokkuus.
”Radon nousee välillä yöaikaan raja-arvojen yli, kun ilmanvaihto on pienemmällä eikä koulussa ole ketään. Ennen koulupäivän alkua ilmanvaihto tehostuu hyvissä ajoin, ja radon saadaan poistettua tiloista. Sisäilman suhteen radon on pitkälti tuuletuskysymys”, Tamminen sanoo.
Asiakasportaalin avulla mittaustulokset ovat avattavissa vapaasti luettaviksi millä tahansa laitteella tai ne voidaan tuoda esimerkiksi kiinteistön informaationäytöille.
Tulevaisuudessa asiakasportaalin avulla voidaan Tammisen mukaan mahdollisesti tuoda erilaista tietoa eri kohteissa myös suurelle yleisölle. Esimerkiksi kauppakeskuksen energiatuotannosta aurinkosähkön osuus tai aurinkosähkön potentiaali sähköauton lataamiseen.
