Ratkaisuehdotukset esiin – ”Isona tekijänä nostaisin tiedon virtaamisen”

Rakennushankkeissa talotekniikan merkitys kasvaa jatkuvasti, ja sen osuus projektien kokonaiskustannuksista voi nousta jopa 50 prosenttiin. Juuso Järviön diplomityö Taloteknisen toteutussuunnitteludokumentoinnin kehittäminen tarkastelee talotekniikan toteutussuunnittelun keskeisiä haasteita ja tarjoaa ratkaisuehdotuksia, joiden avulla voidaan parantaa suunnittelun ja toteutuksen sujuvuutta sekä lopputulosten laatua. 

Työssä pyritään löytämään konkreettisia ratkaisuja asennustyön ongelmiin sekä parantamaan suunnitelmien toteutuskelpoisuutta. Lisäksi tutkimuksessa analysoidaan suunnitelmien tarkkuustason ja toleranssien vaikutusta rakennettavuuteen. Järviön työ palkittiin vuonna 2024 Pro Quality -palkinnolla merkittävänä rakentamisalan opinnäytetyönä.

Tutkimus tarjoaa konkreettisia ratkaisuehdotuksia taloteknisten prosessien parantamiseksi. Ehdotukset on jaettu teemoihin: toteutusmuoto ja suunnittelunohjaus, rakennettavuus sekä tietomallintaminen. 

Rinnakkaiset prosessit aiheuttavat ristiriitoja

Järviö mainitsee, että talotekniikan suunnittelussa ja toteutuksen prosessissa syntynyttä hukkaa on monenlaista. 

– Omassa tutkimuksessani pureuduttiin työn tekemiseen ilman aloitusedellytyksiä.

Talotekniikan suunnittelun ja toteutuksen ongelmat liittyvät usein riittämättömiin lähtötietoihin, puutteelliseen suunnitelmien yhteensovittamiseen ja heikkoon kommunikaatioon eri osapuolten välillä. Diplomityössä tunnistettiin erityisesti se, että suunnitelmia toimitetaan usein sellaisessa muodossa, mikä aiheuttaa epäselvyyksiä ja lisätöitä rakennusvaiheessa.  

Suunnitelmien toimittamisen prosessi pitäisi selkeästi esittää aliurakoitsijoille.

– Vaikka tietomallintaminen (BIM) on parantanut suunnitelmien laatua, se ei vielä takaa rakennettavuutta. Mallien tarkkuutta ja tiedonvirtausta on kehitettävä. 

Kenttätutkimus työmaalla 

Kenttätutkimus suoritettiin yhdellä työmaalla, ja Järviö teki työmaalla havainnointia yhden kuukauden ajan osallistumalla tutkimuksen kannalta oleellisiin työmaakierroksiin ja -kokouksiin. 

– Suunnitelmien rakennettavuus, materiaaliominaisuuksien huomioimattomuus, suunnitelmista puuttuvat objektit, asennusjärjestysten vaihtelut, urakkatyön pirstaloituminen ja muiden urakoitsijoiden poikkeamat suunnitelmista aiheuttivat haasteita työmaalla. 

Järviö tarkasteli myös toteutusmuotoa eli miten hanketta toteutetaan ja mikä on talotekniikkaurakoitsijoiden rooli hankkeessa ja mikä on aliurakoitsijoiden rooli toteutusmuodossa ja miten sitä ohjataan, minkälaisilla kokouksilla ja toimintamalleilla. 

– Nämä jaettiin kolmeen teemaan: toteutusmuoto ja suunnittelunohjaus, suunnitelmien rakennettavuus eli konkreettiset haasteet ja tietomallintaminen oli omanaan. Eli miten tietomalleja yhteensovitetaan, miten törmäystarkastuksia tehdään, mikä niiden vaikutus on ja kuinka paljon tietomallia käytetään työmaalla. 

Järviö sanoo, että kohde, missä tutkimus tehtiin, on valtava. 

–Työmaalla huomattiin samoja, jo aikaisemminkin tunnistettuja alalle tyypillisiä haasteita. Työmaalla näitä haasteita pystyttiin ratkomaan ennakoivasti ja toteutusmuoto antoi mahdollisuuden suunnitelmien yhteensovittamiselle vastaamaan tuotannon tarpeita.

Järviö painottaa, että pyrkimyksenä oli löytää toistuvia haasteita. 

– Kun suunnittelijat ovat piirtäneet suunnitelmaratkaisunsa, ne yhteensovitetaan törmäystarkasteluin. Törmäystarkastelut eivät takaa rakennettavuutta, joten suunnitelmat vaativat rakennettavuustarkastelua. Ajankäytön vuoksi joka ikistä paikkaa ei pystytä välttämättä käymään lävitse. Se veisi älyttömästi aikaa. Yritin tuoda uusia ajatuksia siihen, miten tunnistamme alueet, missä rakennettavuustarkastelu on välttämätöntä tehdä.

Kannakointi haasteena

Asennustilan puute tuotiin esiin yhteensovittamispalaverissa ja pystyttiin ratkaisemaan etukäteen. 

– Toki työtunteja se vei urakoinnin päässä. 

Järviö mainitsee, että talotekniikan kannakointeja harvemmin suunnitellaan ollenkaan. 

– Se on alalla tunnistettu ongelma. Kannakkeet eivät mahdukaan, ei olla osattu ottaa tarpeeksi hyvin huomioon kannakoinnin ja asennuksen vaativaa tilaa. Tämä esimerkki nousi sen vuoksi tähän työhön.

Järviö kertoo, että Bulding Smart Finland on myös tehnyt selvitystä, miten kannakointisuunnittelu pystyttäisiin ottaa paremmin huomioon suunnittelun tehtäväluetteloissa siten, että se olisi ns. jonkun vastuulla. 

– Kannakointi ei usein ole käytännössä kenenkään vastuulla. Joka ikinen talotekniikan suunnittelija suunnittelee oman alansa kannakoinnit. Yhteiskannakointi voisi olla yksi ratkaisu, eli iv:lle ja vedelle olisi yhteinen kannake. 

Kannakoinnin haasteet ratkotaan yleensä työmaalla. 

– Näin sen ei pitäisi olla. Olen yrittänyt tuoda ydinajatuksena systemaattisen rakennettavuustarkastelun valmiille suunnitelmapaketeille ja mukana olisi urakoitsijan edustaja, jolla olisi näkemys toteutuksesta. Eli suunnitelmat, etenkin haastavat alueet, pystyttäisiin käymään urakoitsijan kanssa läpi ennen toteutusta. Näin toimitaan jo joissain hankkeissa.

Opinnäytteeseen sisältyi myös työpajatyöskentely.

– Työpajaan osallistui alan asiantuntijoita, jotka ovat olleet mukana myös Talotekniikka2030 -hankkeessa mukana. He toivat laaja-alaisempaa validointia tutkimustuloksille. 

Tietomallintamisessa valtava potentiaali 

Yhtenä havaintona Järviön työssä oli se, että asentajat hyödyntävät tietomallia jatkuvasti enemmän, etenkin iv- ja putkiurakoissa. 

– Aliurakoitsijan tietomalli on sitä parempi, mitä enemmän rakennettavuutta on tarkasteltu. Tarkkuustaso tai toleranssin kasvattaminen ei ehkä tuo haasteeseen ratkaisua, vaan se, että tietomalli olisi rakennettavissa. 

Järviö toteaa, että tietomalli voisi toimia myös rakennuksen dokumenttina sen elinkaaren ajan. 

– Se voisi sisältää aikataulun, hankintatietoisuuden, määrälaskelmat, hintatietoisuuden, yhdistettynä tahtituotantoon. Näin tullaan varmasti tulevaisuudessa toimimaan. 

Yhteiskannakointi voisi olla yksi ratkaisu.

Tietomallilla on valtava potentiaali, mutta se vaatii aikaa. 

– Tottakai myös tasokuvia tarvitaan, mutta jos 2D-kuvat saataisiin kaapattua tietomallista, niin se voisi toimia. Tietomalli ei välttämättä ole sama suunnitelma, miten työmaalla esimerkiksi sähköasennukset tehdään. 

– Kun tähän kokonaisuuteen lisätään vielä koneoppiminen siten, että tietomalli oppisi datasta katsomaan, kuinka kauan esimerkiksi väliseinän rakentaminen kestää, niin aikatauluttaminen helpottuisi valtavasti. 

Tietomallintaminen on parantanut suunnittelun laatua viimeisten vuosien aikana. 

– Isona tekijänä nostaisin vielä tiedon virtaamisen hankkeen alkuvaiheesta loppuvaiheeseen ja suunnittelusta toteutukseen. Miten pystyisimme suunnittelemaan sellaisella tuotetietoisuudella, että suunnitelmista voisi ottaa suoraan tarvittavat määrät ja määrän kautta hinnan ja tehtyä hankinnat. 

Kommunikoinnissa paljon parannettavaa

Järviö sanoo, että urakoinnissa on tärkeää myös varmistaa, että aliurakoitsijat ymmärtävät projektijohtourakan toteutusmuodon ja saavat ajantasaista tietoa hankkeen tilasta. Puutteellinen tiedonvälitys ja epäjohdonmukaiset suunnitelmat voivat aiheuttaa epävarmuutta ja heikentää työn sujuvuutta.

– Työssäni mukailin Wang et al:n -tutkimuksen mukaista tietomallin tarkkuustason systemaattista kehittämistä. Kommunikointi ja tiedon kulkeminen ruohonjuuritasolle, missä hankkeen arvo luodaan, siinä olisi paljon parannettavaa. Suunnitelmien toimittamisen prosessi pitäisi selkeästi esittää aliurakoitsijoille. Miten suunnitellun ja rakentamisen aikataulut limittyvät toisiinsa; se pitäisi pystyä esittämään selkeästi urakoitsijoille, esimerkiksi visuaalisten työkalujen avulla. 

Visuaalinen työkalu on jotain muuta kuin word-dokumentti.

– Se voi olla esimerkiksi visuaalisten työkalujen avulla toteutettu aikajana tai prosessikuvaus, missä asiat kerrotaan yksinkertaisesti. Eikä myöskään oleteta, että vastapuoli ymmärtää kaiken. Asia yritetään kertoa yksiselitteisesti visuaalisia työkaluja hyödyntäen, jotta kommunikaatiokatkoksille ja väärinymmärryksille jäisi mahdollisimman vähän tilaa.

– Olen itsekin alalla uusi, ja monet asiat ovat hankalia. Kaikki eivät tiedä kaikkea, eikä kuulukaan tietää. Rehellinen ja avoin kommunikaatio, joka jättää mahdollisimman vähän tilaa väärinymmärryksille, on avain onnistumiseen, Järviö päättää.