Rakennusinsinööri Jonna Järvinen: ”Jos olisin mies, saisin tehdä tätä työtä, josta tykkään”

Jonna Järvinen työskenteli rakennusalalla seitsemän vuotta. Vähättely, kiusaaminen ja seksuaalinen häirintä ajoivat hänet vaihtamaan alaa. 

”Minulla on sinun ikäisesi tyttö, mutta painaisin kyllä sua.” Näin sanoi työmaan miespuolinen työntekijä Jonna Järviselle, joka työskenteli työmaalla johtotehtävissä. Toinen miespuolinen työntekijä pyysi Järvistä keittämään kahvia ja antamaan ”miesten hoitaa nämä hommat”. 

Järvinen aloitti työt rakennusalalla 23-vuotiaana. Hän on koulutukseltaan rakennusinsinööri ja työskenteli seitsemän vuoden ajan rakennusalalla urakoinnin puolella vastaavana työnjohtajana ja työpäällikkönä sekä rakennuttamisen asiantuntijatehtävissä. Työmailla seksuaalisväritteinen kommentointi tuli pääsääntöisesti vanhemmilta miehiltä.

Järvinen puhui tilanteista myös yleisesti työpaikoillaan, mutta vastassa oli usein vain naureskelua.

– Sanottiin, että olen liian kuuma tähän tehtävään tai liian seksikäs vastaavaksi työnjohtajaksi. Vähäteltiin, että vartalo menee hukkaan työtakin alla. Ja kyseltiin, olisiko mitään saumaa. Yleensä en vastannut, vaan jatkoin jostain työasiasta, Järvinen kertoo.

Järvinen sai myös työajan ulkopuolella työhön kuulumattomia soittoja, puheluja ja viestejä. 

– Laitettiin lauantaiyönä tekstiviestiä, että missäs menet. Ei kenenkään tarvitse laittaa sellaista työmaan työnjohtajalle, joka on puolet sinua nuorempi. 

Osin työmaalla kohtaamansa käytöksen takia Järvinen päätti siirtyä rakennuttamisen asiantuntijatehtäviin. Suora hyökkääminen väheni.

– Mutta jokaisessa palaverissa oletettiin, että olen sihteeri. Tiettyihin projekteihin en kelvannut tilaajille, mutta vähemmän koulutettu mieshenkilö kelpasi. Tein työt, ja tämä mieshenkilö esitti ne tilaajalle ominaan. Kun tällaista tekee vuoden, niin kyllä se alkaa syödä.

Esimerkiksi pikkujouluissa seksuaalista häirintää oli vastassa myös asiantuntijapuolella.

– Johtajatasoltakin on soiteltu perään tai laitettu viestiä, että täällä on poreamme, kuvittelen, että olisit täällä. Sitten maanantaina pitää mennä töihin kuin ei mitään. 

Häirintä yleistä alalla

Järvinen ei ole kokemustensa kanssa yksin. Rakentaja-lehti teki Rakennusliiton naispuolisille jäsenille kyselyn seksuaalisesta häirinnästä rakennusalalla. Kyselyyn vastasi 464 liiton naisjäsentä. 44 prosenttia vastanneista oli kohdannut jossain vaiheessa työuraansa seksuaalista häirintää työssään. 

Järvinen joutui myös uhkaavaan tilanteeseen. Miespuolinen työntekijä oli tehnyt Järviselle selväksi, ettei ota ohjeita vastaan naiselta. Mies työskenteli kuitenkin Järvisen johtamalla työmaalla. Kun työntekijä ei noudattanut työvaiheessa suunnitelmaa, Järvinen puuttui asiaan, pyysi purkamaan ja tekemään uudelleen suunnitelman mukaan. 

– Hän lähestyi minua, otin askeleen taaksepäin, ja hän lähestyi minua uudelleen. Hän oli minua paljon isokokoisempi mies ja huusi. Menin aivan lukkoon. Pelkäsin ja olin yksin, joten en sanonut mitään. Poistuin, koska ajattelin, että hän saattaa jopa käydä käsiksi, Järvinen kertoo.

Järvinen kertoi tilanteesta esihenkilölleen. Seuraamuksia työntekijälle ei kuitenkaan tullut. 

– Keskusteluja ei käyty. Sitten piti vain jatkaa normaalisti. 

Rakentaja-lehden selvityksessä 66 prosenttia kyselyyn vastanneista naisista ei kokenut saaneensa häirintätilanteessa minkäänlaista tukea. Järvinen puhui tilanteista myös yleisesti työpaikoillaan, mutta vastassa oli usein vain naureskelua. Hän opetteli sitten selviytymiskeinoja itse. Nauroi mukana ja itki jälkeenpäin yksin autossa.

– On tuntunut siltä, että ketään ei kiinnosta. Ymmärrän, että se on ollut kiusallista, vaikeaa ja epämukavaa henkilöille, joiden olisi kuulunut puuttua. Mutta se on heidän tehtävänsä.

Usko alaan mureni

Rakentaja-lehden kyselyssä häirinnän kohteeksi joutuneista vastaajista 80 prosenttia koki asiasta ahdistusta ja 66 prosenttia stressiä. Häirintä vaikutti vastaajien työssäjaksamiseen 28 prosentilla paljon ja 26 prosentilla myös työmotivaatioon. 

Järvinen oireili alkuvuodesta jo niin pahasti, ettei hän enää voinut jatkaa työtään. Nyt hän on työtön ja pohtii alanvaihtoa. Rakennusalan sisällä hän vaihtoi työpaikkaa jo niin monta kertaa, että usko turvalliseen työympäristöön alalla katosi.

– Koen olevani iloinen ja hauska persoona, mutta loppuvaiheilla en enää ollut sellainen. Luonne muuttui ja murruin. Aloin olla lannistunut ja rikki. Minulla on olo, että en voi muiden takia tehdä tätä työtä. Olen monesti ihan itkenyt, että jos olisin mies, saisin tehdä tätä työtä, josta tykkään, hän kertoo.

Rakennusinsinöörin työtään Järvinen ei siis haluaisi jättää, päinvastoin.

– Olen tehnyt ihan hirveästi duunia tämän eteen. Mielestäni olen hyvä tässä työssä. Ei ollut helppo koulu, eivätkä ole olleet helpot duunit. En haluaisi sanoa, että en enää ikinä palaa rakennusalalle. Mutta tällä hetkellä en pysty katsomaan edes alan työpaikkailmoituksia.

”Tällainen ei ole ok”

Mitä seksuaaliselle häirinnälle ja muulle epäasialliselle kohtelulle Järvisen mielestä voisi tehdä?

– Tämä täytyy tuoda enemmän vielä esiin ja sen pohjalta tehdä toimenpiteitä. Tekijät ovat yksittäisiä ihmisiä, mutta kun se on niin hyväksyttyä, toimenpiteiden täytyy tulla johtajatasolta ja muualta korkeammalta, hän sanoo.

Toivoisin, että miehet kommentoisivat toisilleen, että tällainen ei ole ok.

Järvinen itse ajatteli työvuosinaan, että ”tällaista tämä vain on”. 

– Se oli niin arkipäiväistä ja kokoaikaista. Olen vasta jälkikäteen tajunnut, että se oli väärin.

Hän toivoo, että tilanteisiin puututtaisiin enemmän.

– Toivoisin, että miehet kommentoisivat toisilleen, että tällainen ei ole ok. Puuttuisivat toistensa tekemisiin. Moni kuulee ja näkee sitä, mutta joko naureskelee mukana tai on hiljaa vieressä ja antaa sille mahdollisuuden. Ei tarvitse alkaa ripittää. Mutta ei vaikka kerran naurakaan, jos joku kertoo jonkun hirveän seksistisen vitsin. Vaan sanoo, että ei ollut hyvä vitsi. Sekin riittäisi pieneen muutokseen.