Pääkirjoitus: Lämmintä talvea

Luin tiedetoimittaja Risto Isomäen kirjaa Sarasvatin hiekkaa, joka käsittelee maapallon ilmastonmuutoksen aiheuttamia ongelmia. Kirjassa napajäätiköiden sulaminen saa aikaan ekokatastrofin ja teknologiasta riippuvainen yhteiskunta halvaantuu täysin.

Kirja voidaan luokitella fantasiaksi, mutta sen taustalla on karuja tosiasioita: YK:n ympäristöohjelman UNEPin mukaan molemmat napajäätiköt ja Siperian ikijää sulavat kiihtyvällä vauhdilla.

Ilmaston lämpenemisen uhkiin suhtaudutaan onneksi vakavasti maailmanlaajuisella tasolla. Energiansäästöön ja hiilidioksidipäästöjen rajoittamiseen tähtäävät toimet ovat jo hyvällä alulla, ja Kioton kakkosvaiheen myötätuuli osoittaa, että teollisuusmaat ovat valmiita ryhtymään pitkälle meneviin toimenpiteisiin hiilidioksidipäästöjen rajoittamiseksi.

Suomen kokonaisenergiankulutuksesta menee leijonanosa teollisuuden tarpeisiin, mutta rakennusten lämmitys tulee hyvänä kakkosena 21 prosentin osuudella. Lämmitys on näin ollen merkittävä hiilidioksidipäästöjen tuottaja ja hallituksen esitys energia- ja ilmastopoliittiseksi ohjelmaksi painottaakin uusiutuvien ja päästöttömien energiavaihtoehtojen tukemista sähköntuotannossa sekä puun ja muiden biopolttoaineiden käytön lisäämistä lämmityksessä. On kuitenkin hyvä muistaa, että perinteiset lämmitysmuodot eivät katoa lähitulevaisuudessa mihinkään. Myös niiden kehittämiseen entistä energiatehokkaammiksi tulisi kohdentaa tukitoimia.

Talotekniikan vaikutus energiansäästöön on huomattava, mutta merkittäviin tuloksiin ja entistä ympäristöystävällisimpiin lämmitysratkaisuihin ei päästä ilman uusia innovaatioita ja tuotekehitystä.

Tässä numerossa esittelemme kotimaisen biopolttoaineen, joka tulevaisuudessa saattaa tarjota uusia mahdollisuuksia omakotitalojen lämmitykseen. Talotekniikka-alan yritysten tuotekehitystyöllä on varmasti myös vientiarvoa, onhan Suomi yksi bioenergian käytön edelläkävijämaista Euroopassa.

Johanna Hellsten