Opas Sisäilmastoluokituksen tueksi

Sisäilmastoluokituksen 2018 tueksi on julkaistu opas, joka ohjeistaa luokituksen käyttöä laskentaesimerkkien kautta. Laskentaoppaassa keskitytään erityisesti lämpötilan hallintaan.

Oppaan tarkoituksena on yhdenmukaistaa ja ohjeistaa laskennallisia tarkasteluja, painopisteinä erityisesti ylilämpeneminen ja sen estäminen. Oppaassa käydään läpi Sisäilmastoluokituksen 2018 mukaisten tavoitearvojen täyttyminen esimerkkitiloissa, jotka ovat asuinkerrostalo, opetustila, avotoimisto ja neuvottelutila.

Yksi oppaan laatijoista, Equa Simulation Oy:n toimitusjohtaja Mika Vuolle kertoo, että tilaajapuolelta oli havaittu, että tarkastelujen laatimiseen tarvittavien lähtötietojen määrää ja laatua ei ole aina ymmärretty eikä niiden tärkeyttä tavoitteiden saavuttamiseksi.

– Jos lähtötiedot ovat puutteelliset tai ohjaus on minimaalista, niin S2-vaatimukset täyttäviä olosuhteita on vaikea saavuttaa optimaalisilla ratkaisuilla. Lisäksi käytännössä on huomattu laskennallisissa tarkasteluissa laajaa kirjoa suunnitteluratkaisuissa.

Ilmaston lämpeneminen huomioitu

Vuolle kertoo, että laskentaesimerkkien kautta käsiteltiin ”kipukohtia”, joita on huomattu syntyvän Sisäilmaluokituksen lyhyehköistä ohjeista ja niiden erilaisista tulkinnoista. Toimintatapoja pyritään yhtenäistämään esimerkkilaskelmien avulla. Laskentaesimerkeissä esitetään laskennan kulku, lähtötiedot, tavoitearvojen täyttyminen ja tulosten esittäminen. Esimerkit ovat Excel-tietokannassa.

Ilmaston lämpeneminen otettiin oppaan laadinnassa huomioon. Sisäilmastoluokituksen 2018 julkaisemisen jälkeen on havaittu, että vuoden 2012 normaalivuoden säädata ei ole edustava kesän sisälämpötarkasteluun. Energiamääräyksissä ja luokitustarkasteluissa käytetty vuoden 2012 normaalivuosi on aikoinaan laadittu siten, että menneiden 30 vuoden mittaustulosten perustella laadittiin eri kuukausille tyypilliset säätiedot.

–­ Näin esimerkiksi heinäkuun säädata ei ole erityisen lämmin. Sen vuoksi säädataksi vaihdettiin kesä 2018 tai 2007, riskitason mukaan. Data edustaa kyseisten kesien oikeaa lämpötilaa, Vuolle kertoo.

Yhteistyö tärkeää

Swecon johtava energia-asiantuntija ja kehityspäällikkö Joni Hilpinen oli mukana oppaan laadinnan ohjausryhmässä. Hilpinen sanoo, että usein lämpöolosuhteista kiinnostutaan siinä vaiheessa, kun rakennus on jo käytössä ja huomataan, että on liian kuuma. 

– Suunnittelijan näkökulmasta toimiva prosessi alkaa lähtötietojen perusteellisella ja järjestelmällisellä läpikäynnillä projektin alussa. Lähtötiedoista sopiminen on välillä hankalaa eli eri tahojen yhteistyön parantaminen on tärkeää. Tavoitteena olisi, että tilaajalla on lähtötilanteessa tiedot tilojen lämpökuormista. Harmillisen usein suunnittelija joutuu niitä arvailemaan. 

Lisäksi tavoitteena olisi, että tilaajan kanssa voidaan käydä avointa keskustelua siitä, minkälaiseen käyttöön erityyppisissä tiloissa halutaan varautua. Tilaajan ei tarvitse tietää mitään tarkkoja lukuarvoja, yleensä riittää, että pystyy selittämään suunnittelijalle, mitä tiloissa suunnilleen tehdään. 

Hilpinen painottaa, että lämpöolosuhteiden suunnittelu ei ole vain jäähdytystehojen mitoittamista. Mukaan tulee myös passiiviset keinot, esimerkiksi aurinkosuojaukset. Hilpinen kertoo törmäävänsä usein pyyntöön ”mitoita jäähdytysteho niin, että sisäilmastoluokitus täyttyy”.

– Pyyntö on yleinen, mutta aiheuttaa päänvaivaa suunnittelijalle. Mitoitus tehdään yksittäiselle tilanteelle, mutta vaatimus koskee kokonaista vuotta. Jäähdytys ei aina yksin riitä, tai muut keinot voivat olla järkevämpiä. Vaikka olosuhdesimuloija on avainasemassa, kaikki ratkaisut pitää keskustella lvi-, sähkö-, rakennesuunnittelijan tai arkkitehdin kanssa läpi. 

Oppaan laskentaesimerkeissä tavoitteeksi otettiin mallintamisen tason tarkentaminen. 

– Esimerkiksi yksityiskohtaisempi ikkunamallinnus on suunnittelijoille uutta tietoa. Lisäksi ikkunoiden aurinkosuojaus on parantunut ja sälekaihtimien vaikutus hyvin aurinkosuojattuun ikkunaan on pienempi. 

Porsaanreikä paikattu

Hilpinen sanoo, että silloin tällöin olosuhdesimulointiin voi jäädä hyvin pieniä enimmäisarvojen ylityksiä. 

– Sisäilmastoluokituksen raja-arvot ovat tiukat. Jos ylitys vaatisi esimerkiksi ikkunoiden pienentämistä, niin ajan ja resurssien säästämiseksi suunnittelijan olisi hyvä saada etukäteen valtuudet hyväksyä pienet ylitykset. 

Hilpinen sanoo, että raja-arvoihin ei usein tarvitse tai kannata suhtautua kuin ne olisivat täysin sitovia vaatimuksia.

– Sisäilmastoluokitus on tarkoitettu pohjimmiltaan ohjaamaan oikeaan suuntaan, ei antamaan tarkkoja määräyksiä tai vaatimuksia. 

Hilpinen kertoo, että lisäksi tilkittiin pieni porsaanreikä, joka Sisäilmastoluokitukseen 2018 oli jäänyt. 

– Jos tilan käyttöaste on keskimäärin 30 prosenttia, niin 100 prosentin käyttöaste pystyttiin ohittamaan. Keskimääräisiä olosuhteita simuloidessa tulee käyttää käyttöprofiilia, jossa tila on hetkellisesti käytössä myös mitoituksen mukaisella käyttäjämäärällä. 

– Suosittelen tutustumaan oppaan esimerkkilaskelmiin, eli mitkä asiat laskelmissa huomioidaan ja miten simuloinnit tehdään, Hilpinen sanoo. 

Sisäilmastoluokituksen lämpöolosuhteiden laskennalliset tarkastelut -opas ja laskentaesimerkit ovat vapaasti ladattavissa Sisäilmastoyhdistyksen verkkosivuilla.

Oppaan laatimiseen ovat osallistuneet Mika Vuolle, Jouko Niemelä ja Toni Pölönen Equa Simulation Finland Oy:stä, Mervi Ahola Sisäilmayhdistys ry:stä, Jorma Säteri Sisäilmayhdistys ry:stä / Metropolia Ammattikorkeakoulusta sekä Risto Kosonen ja Juha Jokisalo Aalto-yliopistosta.