Onko Suomessa valosaastetta?
Valosaasteella tarkoitetaan yöaikaista ulkotilojen keinovaloa, joka aiheuttaa todennettavia haittoja ihmiselle tai luonnolle.
”Haittojen todentaminen onkin sitten oma juttunsa, tutkimusta aiheesta on edelleen suhteellisen vähän. Oleellista kuitenkin on, että luonto – ihminen mukaan lukien – on evoluutiossa sopeutunut luonnollisiin valon rytmeihin. Keinovalo on tuore keksintö, johon lajit eivät ole sopeutuneet”, kuvailee vanhempi tutkija Jari Lyytimäki Suomen ympäristökeskuksesta (SYKE).
Esimerkiksi kaupungin yllä keinovalo voi heijastua pilvistä takaisin maanpinnalle moninkertaisesti voimakkaammin kuin täysikuun valo, joten kyse on Lyytimäen mukaan ympäristön yhden perusominaisuuden perinpohjaisesta muutoksesta.
Helsingin kaupungin rakennusviraston valaistuspäällikkö Juhani Sandström vierastaa valosaaste-termiä, puhuu mieluummin tarpeettomasta valaisemisesta tai haittavalosta. Tarpeeton valaisu on ongelma, koska sen takia energiaa ja rahaa menee hukkaan.
”Kaupunkivalaistuksessa ei voida lähteä siitä, miten eläin-, kasvi-, ja ihmiskunta nukkuvat yönsä. Räikeimmät tapaukset, häiriövalot ja häikäisyt pitää tietenkin saada pois. Helsingissä olemme tulkinneet, että on viisautta valaista öisin paikkoja, vaikka käyttäjiä on vähän. Turvallisuuden tunteen lisääntymisestä ja viihtyisyyden paranemisesta saatavat hyödyt ovat suurempia kuin valaisusta tuleva tai kuviteltu haitta”, Sandström sanoo.
Suunnittelupäällikkö Ari Peltola Swecolta toteaa, että taivasta ei olisi hyvä valaista.
”Joissakin eurooppalaisissa kaupungeissa on kokonaan kielletty valon pääsy ylöspäin. EU:ssa näitä asioita mietitään kaiken aikaa ja sieltä voi tulla vielä jonain päivänä pykälä, että valoa ei saa päästää yhtään ylös. Valon oikea suuntahan on ylhäältä alaspäin”, Peltola sanoo.
Valosaasteongelman ratkaisussa yksittäisilläkin ihmisillä on Lyytimäen mukaan paljon valtaa.
”Toisin kuin monet muut ympäristön saasteet, valo ei varastoidu, vaan häviää käytännössä heti kun tarpeeton, väärään aikaan palava, väärin suunnattu tai liian voimakas valo sammutetaan. Laajemmin ajatellen avainasemassa ovat kaupunkien ja kuntien valaistussuunnittelijat ja lainsäätäjät, jotka toistaiseksi ovat Suomessa pidättäytyneet valon käytön tarkasta sääntelystä.”
Lyytimäen mukaan valon kaipuussa kyse on pitkälti pelkistä tottumuksista.
”Muutaman sukupolven aikana suomalaiset ovat oppineet keinovaloon niin, että pimeä kaupunki tuntuu epäluonnolliselta. Pimeyteen liitetään usein myös perusteettomasti pelkoja. Esimerkiksi rikollisuus ei mitenkään automaattisesti lisäänny, kun valaistusta vähennetään, eikä poistu, kun valoja lisätään.”
Teksti ja kuva Minna Kärkkäinen
