Onko sisälle sijoitettu energiavarasto turvallinen? Asiantuntija vastaa

Usein akkuvarasto asennetaan osaksi aurinkosähköjärjestelmää, mutta niiden rooli kasvaa myös sähköverkon joustossa ja reservimarkkinoilla. Tukesin (Turvallisuus- ja kemikaalivirasto) tuoteturvallisuuden asiantuntija Seppo Niemi sanoo, että akut herättävät nyt kiinnostusta paitsi hyötynäkökulmasta, myös turvallisuuskysymysten kautta. 

– Teemme jatkuvasti markkinavalvontaa erityisesti CE-merkittyjen tuotteiden osalta. Kotiakut ovat kuitenkin sen verran uusi ilmiö, että niiden sijoittamiseen ja turvallisuuteen liittyvä sääntely on toistaiseksi vielä kesken, Niemi toteaa. 

Sijoituspaikka vaikuttaa riskitasoon  

Niemen mukaan akkujen sijoituspaikasta ei ole vielä lainsäädäntöön perustuvia määräyksiä, mutta Pelastusopisto ja pelastuslaitokset ovat laatineet ohjeistuksia hyvistä käytännöistä. 

– Suositus on, että akkua ei sijoiteta sisätiloihin niin, että se voisi vaarantaa poistumisen hätätilanteessa. Esimerkiksi tuulikaappi tai makuuhuone eivät ole sopivia paikkoja. Tekniset tilat, joissa ei ole palokuormaa ja joissa ilmanvaihto toimii hyvin, ovat turvallisempia vaihtoehtoja, Niemi sanoo. 

Optimitilanteessa akku asennetaan erilliseen rakennukseen, mutta käytännön rajoitteet tekevät tästä harvinaista. 

Paloriski on hallittavissa 

Litiumioniakut, jotka ovat yleisiä myös kännyköissä, sähköautoissa ja tietokoneissa, voivat vioittuneina syttyä palamaan voimakkaasti ja nopeasti. Tämä koskee myös suurempia akustoja. 

– Jos litiumioniakku syttyy, se voi ylläpitää paloa itsenäisesti. Se on vaikea sammuttaa kotikonstein ja tuottaa erittäin kuumia ja myrkyllisiä palokaasuja. Palokunnalla on toki keinot, mutta palo voi edetä hyvin nopeasti, Niemi sanoo. 

Ammattimaisesti suunnitellut ja asennetut akut ovat hänen mukaansa erittäin harvoin ongelmien lähde. Vaaratilanteita on raportoitu lähinnä silloin, kun yksityishenkilöt ovat koonneet akkuvarastoja itse käytetyistä tai kierrätetyistä kennoista. 

Kotiakut voivat palvella monia tarkoituksia: ne varastoivat aurinkoenergiaa, mahdollistavat energian käytön siirtoa edullisempiin vuorokaudenaikoihin ja jopa osallistuvat sähköverkon tasapainotukseen reservimarkkinoiden kautta. 

– Isoimmat akut tulevat Suomeen todennäköisesti suurten energiayhtiöiden kautta. Esimerkiksi aurinkosähköjärjestelmiä myyvät yritykset toimittavat usein myös akustoja asiakkailleen. Myös sähköverkkoyhtiöt ja suuret teollisuuslaitokset käyttävät akkuja varavoimana tai kuormituksen tasaajana, Niemi kertoo. 

Tällä hetkellä Suomessa ei ole kattavaa tietoa kotiakkujen määristä tai kapasiteetista. Yhtenäistä rekisteriä ei ole olemassa, ja viranomaisten näkökulmasta tilannetta seurataan lähinnä markkinavalvonnan kautta. 

Sääntely kehittyy, mutta hitaasti 

EU:n uusi akkuasetus on tullut voimaan, ja sen tavoitteena on parantaa akkujen ympäristöystävällisyyttä ja turvallisuutta. Kuitenkin standardin kehitys ja siten myös velvoittavan sääntelyn synty vievät oman aikansa. 

– Vaikka akkuasetuksessa on mainintoja turvallisuudesta, yksityiskohtaiset tekniset standardit puuttuvat vielä. Vasta kun EU-tasolla saavutetaan riittävä konsensus vaatimustasosta, voidaan puhua sitovista turvallisuusmääräyksistä, Niemi sanoo. 

Hänen arvionsa mukaan vakiintuneita standardeja voidaan odottaa aikaisintaan muutaman vuoden kuluttua. 

Tukes ei tee ennakkotarkastuksia tuotteille, mutta valvoo CE-merkintöjen ja vaatimustenmukaisuuden toteutumista markkinoilla. Kuluttajien vastuulle jää varmistaa, että tuote ja asennus täyttävät vaatimukset. 

– Tärkeintä on, ettei lähde kokoamaan järjestelmää itse. Jos valitsee tunnetun valmistajan ja luotettavan asentajan, joka noudattaa valmistajan ohjeita, ollaan jo pitkällä. Monet isommat toimijat tarjoavat asennuksen osana palvelua, Niemi muistuttaa. 

Ilmanvaihto tärkeä  

Yksi keskeinen turvallisuustekijä liittyy lämpökuormaan. Akuissa syntyy lämpöä latauksen ja purkamisen aikana, ja riittävä ilmanvaihto on tärkeä riskien hallinnassa. 

– Lämpö voi heikentää akun kuntoa ja pahimmillaan aiheuttaa oikosulun. Jos valmistaja on ohjeistanut pitämään ilmanvaihtoaukot auki tai varoittanut kaasunpoistosta, ne ohjeet kannattaa ottaa vakavasti, Niemi toteaa. 

Yhteenvetona Niemi muistuttaa, että akkujen turvallisuus ei ole rakettitiedettä, mutta vaatii perehtymistä ja huolellisuutta. Oikeilla sijoitusratkaisuilla, valmistajan ohjeiden noudattamisella ja laadukkaalla asennuksella riskejä voidaan hallita tehokkaasti. 

– Suurimmat vaaranpaikat liittyvät itse rakennettuihin, epäselvistä osista koostuviin järjestelmiin. Tunnettu ja luotettava toimija on tässäkin paras tae laadusta, Niemi kiteyttää.