Onko ilmanvaihdon pysäyttämisessä mitään järkeä?
Voisi kuvitella, että koulujen ilmanvaihdon käyttämisessä oltaisiin 30 vuodessa opittu ihmisten tavoille. Minusta tuntuu kuin kuluneiden vuosikymmenten aikana kertyneet tiedot väärin suunniteltujen, rakennettujen ja käytettyjen rakennusten sisäilmaongelmista eivät olisi johtaneet mihinkään.
Aarne Ervin suunnittelema Lohjan lukio valmistui vuonna 1954. Koulussa tehtiin 1980-luvun loppupuolella perusteellinen remontti, jonka yhteydessä myös ilmanvaihtolaitos uusittiin.
Ennen suunnitteluun ryhtymistä keskustelin käyttäjien kanssa paitsi sisäilmaan liittyvistä tavoitteista myös käytössä olevan ilmanvaihtolaitoksen toiminnasta ja käyttämisestä. Iäkäs vahtimestari esitteli työhuoneessaan olevia kytkimiä ja kuinka hän aina töihin tulleessaan käynnisti puhaltimet ja pois lähtiessään pysäytti ne.
Liikuntasalin ilmanvaihdon hän kertoi käynnistävänsä tarpeen mukaan ja mainitsi salin hyvän ilman riittävän muulloin paitsi ylioppilaskirjoitusten aikana, jolloin hänen täytyi avata salin yläosan ikkunoita. Vanhojen suunnitelmien mukaan salissa oli tuloilma- ja poistoilmakoneet kanavineen.
Vikaa vahtimestarin kertoman mukaan ei laitteissa ollut, ainoastaan käyttökytkimen merkkilamppu oli silloin tällöin palanut. Liikuntasalista ei kuitenkaan löytynyt metriäkään kanavaa puhaltimista puhumattakaan, vaikka vanhoissa piirustuksissa ne olivatkin esitetty. Mutta joka aamu ilmanvaihto oli kuitenkin päälle pantu.
Voisi kuvitella, että koulujen ilmanvaihdon käyttämisessä oltaisiin 30 vuodessa opittu ihmisten tavoille. Minusta tuntuu kuin kuluneiden vuosikymmenten aikana kertyneet tiedot väärin suunniteltujen, rakennettujen ja käytettyjen rakennusten sisäilmaongelmista eivät olisi johtaneet mihinkään.
Toinen toistaan hienompia järjestelmiä läsnäolo-, kosteus-, hiilidioksidi- mitä niitä kaikkia onkaan antureineen ja käyttöaikaohjelmineen rakennetaan omakotitaloja myöten. Soitamme älypuhelimella, ajamme kohta älyautolla ja olemme töissä älytalossa. Edistyksellisimmät meistä asuvatkin älytaloissaan.
Kymmeniä kertoja käräjillä asiantuntijatodistajana olleena olen juristeilta oppinut todistajana olemisen perimmäisen viisauden: pidä asiat yksinkertaisina – keskity olennaiseen. Käyttämämme ammattislangi läsnäoloantureineen on käräjätuomarin korvissa täyttä hepreaa. Ilmanvaihdon käyttäminen vaikuttaa olevan täyttä hepreaa jopa ammattikäyttäjille. Kolmasosa kouluistamme on homeessa.
Paitsi rakenteellisia vikoja, kuten vaipan vesivuodot tai märkien betonilattioiden päällystäminen, merkittävin homeongelman syy on järjettömyyksiin asti viety energian säästö. On oivallettu, että helpoin tapa säästää energiaa on ilmanvaihdon pysäyttäminen.
Ilmanvaihtolaitteiden käyttöajat ovat muun muassa kouluissa puristettu minimiin. Toisin sanoen ilmaa vaihdetaan vain koulutuntien aikana. Suurimman osan ajasta ilmanvaihto on pois päältä tai pienten vessahuippareiden varassa.
Lopuksi pieni esimerkki: Koulurakennus 5000 m2, kokonaistuloilmavirta 15 m3/s, ilmanvaihtuvuus noin 3,5-kertainen (RakMK D2 > 3 l/s,m2 ) , LTO:n vuosihyötysuhde 70 prosenttia. On helppo ymmärtää, ettei edellä esitetyn suuruisen ilmamäärän pyörittäminen 8760 tuntia vuodessa ole tarkoituksenmukaista. Jos kahdeksan tunnin koulupäivien (vuodessa 190 kappaletta) ulkopuolella ilmanvaihtuvuus olisi 0,5-kertainen nykyisen lähes 0-kertaisen sijaan kuluisi esimerkkikoulussa vuodessa noin 80 MWh lämmitysenergiaa eli noin 8000 euron verran.
Onko moinen vuosikustannus homeriskin väärtti?
Teksti LVI-insinööri Seppo Posti
Kirjoittaja on toiminut Keskuskauppakamarin hyväksymänä tavarantarkastajana vuosina 2001–13 taustalla yhteensä 111 suoritettua tavarantarkastusta, asiantuntijatodistajana (KO + HO) 80 kertaa ja FISEssä Rakennusvirhepankkityöryhmän jäsenenä sekä useissa muissa toimialan luottamustoimissa.
