Olemmeko taantuneet takaisin pimeille vuosikymmenille?
Suomen LVI-liiton toiminnanjohtaja Samuli Könkö toivoisi, että Jonna Järvisen kokema kohtelu rakennusalalla olisi yksittäistapaus. ”Taidan kuitenkin olla väärässä”, hän toteaa. Jonna Järvinen työskenteli rakennusalalla seitsemän vuotta. Vähättely, kiusaaminen ja seksuaalinen häirintä ajoivat hänet vaihtamaan alaa.
Kuva: Henna Koponen photography
Elämmekö vuotta 2024 vai olemmeko taantuneet takaisin pimeille vuosikymmenille? Väistämättä tämän tyyppisten asioiden esiin noustessa tuo ajatus tulee mieleen. Työmailla käytettävä kieli saattaa olla totutusta poikkeavaa, karkeaakin. Lisäksi eri ammattiryhmillä on vielä oma ”murteensa”. Tämä ei kuitenkaan saisi tarkoittaa sitä, että käytetään asiattomia kommentteja tai ala-arvoista huumoria.
Työmailla käytettävä kieli saattaa olla totutusta poikkeavaa, karkeaakin.
Puhumattakaan siitä, että ne kohdistuvat suoraan henkilöön. Tässä jutussa esiin tulleet lainaukset käydyistä keskusteluista eivät mene enää edes huonon huumorin piikkiin. Vaikka olisi totuttu käyttämään karkeampaakin kieltä, pitää kuitenkin pystyä toimimaan ja viestimään hyvän maun ja huumorin rajoissa.
En tunne Jonna Järvisen tapausta henkilökohtaisesti muuten kuin tämän jutun perusteella. Se kertoo kuitenkin varsin karusta tapahtumaketjusta, jota ei olisi pitänyt tapahtua. Henkilön, joka jutun mukaan tekee unelmatyötään menestyksekkäästi, ei pitäisi joutua tekemään tällaisia ratkaisuja, että joutuu irtisanoutumaan työstään ulkopuolisten asiattoman käytöksen vuoksi. Kyseessähän ei ollut osaamattomuus tai alisuorittaminen.
Vaikka olisi totuttu käyttämään karkeampaakin kieltä, pitää kuitenkin pystyä toimimaan ja viestimään hyvän maun ja huumorin rajoissa.
Mielikuva vaikuttaisi enemmänkin olevan hyvin vanhoissa asenteellisissa tavoissa toimia. Ei osata ajatella avoimesti ja päästää päteviä naisia hoitamaan miesvaltaisen alan vaativia tehtäviä. Pelätään mahdollisesti sitä, ettei oma osaaminen riitäkään, ja tämä piilotetaan kyseenalaisiin toimiin ja kommentteihin. Parempi ja lopputulokseltaan eteenpäin vievä tapa ajatella olisi niin, että mitä uutta voisin tästä itse oppia. Ei sellaista seppää löydy miltään alalta, joka voisi sanoa tietävänsä kaikesta kaiken.
Rakentamisen toimialalle ylipäätään jatkuvasti kuulutetaan lisää naisia ja kerrotaan, kuinka hyvin ala sopii myös naisille. Työn luonne on muuttunut niin, ettei se ole enää fyysisesti kuormittavaa. Toinen juttu näyttäisi sitten olevan tuo psyykkinen puoli. Heräähän tässä sellainenkin kysymys mieleen, ovatko nämä naisten hakemiset vain juhlapuheissa kivoja, mutta käytännössä sitten ei välttämättä.
Toivoisin tämän olevan vain yksittäistapaus. Taidan kuitenkin olla väärässä, tuon mainitun tutkimuksen mukaan häirintää on. Toki on varmasti paljon asioita, mitä ei tässä tule esiin, ja asiaa pitäisi tutkia laajemmin riittävän isolla tutkimuksella.
Itse toivotan naisetkin tervetulleiksi alalle.
Lue myös:
Lue lisää
Katso kaikki
”Pohja on nähty” – Ensi vuodelle odotetaan kuuden prosentin kasvua
Marko Utriainen: ”Energiamurroksessa sähköurakoitsijat ansaitsevat oman reilun siivunsa”
