MMM: vesihuoltoverkostoihin parin miljardin remontti

Suomen vesijohto- ja viemäriverkostojen nykytilasta ja saneeraustarpeesta on valmistunut maa- ja metsätalousministeriön tilaama selvitys. Työ on jatkoa vuonna 1992 tehdylle tutkimukselle, jossa selvitettiin yhdyskuntatekniikan verkostojen silloista kuntoa ja saneeraustarvetta. Selvityksestä on vastannut FCG Planeko Oy. Tulokset ja johtopäätökset pohjautuvat vesihuoltolaitoksille tehtyyn kyselyyn ja ympäristöhallinnon vesihuoltotilastoihin sekä muihin lähdeaineistoihin.
Koko maan vesijohtopituuden arvioidaan olevan tällä hetkellä noin 92 000 km ja viemäripituuden noin 46 000 km. Vesijohtoja rakennetaan vuosittain noin 1600 km ja viemäreitä noin 950 km. Putkimateriaaleissa muovin osuus on edelleen kasvanut.
Selvityksen mukaan maamme vesijohtoverkostoista on huonossa tai erittäin huonossa kunnossa noin 6 %, joka tarkoittaa noin 5 500 kilometrin vesijohtopituutta. Viemäriverkostoista huonoja tai erittäin huonokuntoisia on 12 % eli myös noin 5 500 kilometriä. Saneeraustarve painottuu 1960-luvulla rakennettuihin putkiin. Saneeraustarvetta aiheuttavat monet tekijät materiaalien ominaisuuksista asennuksen ja täytön puutteellisuuksiin sekä olosuhdetekijöihin.
Vesijohto- ja viemäriverkostoja saneerataan Suomessa noin 700 – 900 km vuodessa. Vaikka saneeraus on kasvanut selvästi vuodesta 1992, tarve on edelleen huomattavasti toteutunutta suurempi. Verkostoja tulisi kunnostaa noin 1 900 km vuodessa eli kaksin- tai lähes kolminkertainen määrä nykyisestä, jotta niiden kunto pystytään turvamaan ja saneerauksen jälkeenjääneisyys poistamaan.
Seerausvelan poistaminen kymmenessä vuodessa edellyttää selvityksen mukaan vesihuoltoverkostojen saneerausten rahoituksen nostamista noin 320 miljoonaan euroon vuodessa. Kasvua nykyiseen olisi noin 200 miljoonaa euroa. Saneerauksen kasvattaminen tälle tasolle lisäisi Suomen vesihuoltolaitosten vuotuisia kustannuksia keskimäärin 15-20 %. Tämä vaikuttaisi vesihuollon maksuihin tapauskohtaisesti, sillä esimerkiksi muutokset uusinvestointien määrissä ja omistajille suunnatuissa tuloutuksissa vaikuttavat myös maksujen kehittymiseen.
Vesihuoltolain mukaisesti vesihuollon maksujen tulee olla sellaiset, että pitkällä aikavälillä voidaan kattaa vesihuoltolaitosten investoinnit ja kustannukset. Kustannusten kattamisen vaatimus koskee vesihuoltolaitoksen koko toimintaa, siis myös saneerausinvestointien kustannusten kattamista. Saneeraustoiminnan vaje antaa kuitenkin aihetta harkita lainsäädännön kehittämistä riittävän rahoituksen varmistamiseksi. Vesihuoltolaitosten tulisi joka tapauksessa parantaa varautumista saneerausinvestointien kasvuun ja kehittää selkeät perusteet ja rahoitussuunnitelmat verkostosaneerauksille.