Missä vaiheessa sisäilman asiantuntijat pääsevät hankkeeseen?
Julkisissa hankkeissa sisäilmastotavoitteet kirjataan joskus jo hankesuunnitelmaan.
Kuva: Cristian Hallivuori
Kun sisäilmasto on hyvä, kukaan ei sitä huomaa. Ja kun ei ole, niin urputusta riittää.
Ihannetilanteessa sisäilmastosuunnittelija, tai sisäilmaosaaminen talotekniikkasuunnittelun osana, otetaan mukaan jo hankesuunnitteluvaiheessa. Tässä vaiheessa voidaan vielä aikuisten oikeasti vaikuttaa tilojen käyttötarkoituksiin ja kuormituksiin, ilmanvaihdon perusratkaisuihin sekä lämpöoloihin, akustiikkaan ja valaistukseen liittyviin tavoitteisiin.
Realismi on kuitenkin toista. Käytännössä sisäilmasuunnittelu pääsee liian usein mukaan vasta yleis- tai toteutussuunnitteluvaiheessa. Yleensä sisäilma-asioita pyöritellään talotekniikkasuunnittelun ”sisällä” ilman erillistä roolia. Vähintäänkin kovaa säätämistä on edessä, koska siinä vaiheessa on arkkitehtoniset ja rakenteelliset ratkaisut on jo pitkälti päätetty. Tilavaraukset saattavat olla riittämättömiä ja järjestelmien optimointi voi jää kompromissien tasolle.
Julkisissa hankkeissa tilanne on joskus parempi. Niissä sisäilmastotavoitteet kirjataan useammin hankesuunnitelmaan, ja asiantuntijoita otetaan mukaan aiemmin.
Lievää positiivista muutosta on onneksi alkanut näkyä. Vaativissa kohteissa sisäilmastotavoitteet määritellään aiempaa selkeämmin. Prosessiin on tullut mukaan sisäilmasimulointeja, käyttäjälähtöisiä tavoitemäärittelyjä ja elinkaaren aikaista seurantaa.
Se kuinka paljon ja missä vaiheessa sisäilma-asiantuntijoita kuullaan, on yleensä kiinni rakennushankkeen tilaajan tahdosta.
Sisäilma on noussut Suomessa 2000-luvulla puheenaiheeksi. On opittu, että se vaikuttaa suoraan ihmisten terveyteen, työkykyyn, oppimiseen ja viihtyvyyteen.
Sisäilmasto syntyy arkkitehtuurin, rakenteiden, talotekniikan sekä käytön ja ylläpidon yhteisvaikutuksesta. Jos jokin lenkki ketjussa pettää, lopputulos kärsii.
