Maalämpö pohjavesialueella – Loputon debatti?

Geologian tutkimuskeskuksen Teppo Arola ja Rototec oy:n Matias Hämäläinen kritisoivat tulkintojen aiheuttamaa epäjohdonmukaisuutta. Kategorisista kielloista pitäisi luopua, sillä nykylainsäädäntö ei kiellä maalämpökaivojen asentamista pohjavesialueille, sanoo Geologian tutkimuskeskuksen geoenergian johtava asiantuntija Teppo Arola. 

– Pohjavesialueilla on ollut debatti käynnissä jo jonkin aikaa ja nyt tuntuu olevan taas hetki, että aiheesta keskustellaan enemmän. Tämä on muodostunut hyvin hankalaksi aiheeksi vuosien mittaan ja ajatukset eivät kohtaa tässä asiassa lainkaan. Yhtenä ongelmana on erot kuntien lupakäsittelyssä, sanoo Arola. 

Geologian tutkimuskeskuksen rooli on tuottaa tietoa niin suunnittelijoille, toimijoille kuin myös viranomaistaholle päätöksenteon tueksi. 

– Pohjavettä ei saa pilata, se on selvä, eikä porata vedenottamojen lähelle, mutta eri toimijoiden ja viranomaisten välillä on selviä näkemyseroja siitä, millaisia riskejä pohjavesialueiden käyttö ja maalämpökaivojen poraaminen voivat aiheuttaa. Pyrimme tuomaan näihin keskusteluihin luotettavaa tietoa, jotta riskit ymmärrettäisiin paremmin ja päätöksenteko olisi perusteltua. 

Ohjaavat dokumentit saavat suuren roolin.

Suomessa on pohjavesialueita noin 6 000. 

– Lähtökohtana on pohjavesien suojelu ja juomaveden puhtaana pitäminen, samanaikaisesti maalämpö on merkittävä lämmönlähde. Tällä hetkellä lämmitystä tuotetaan noin 10 terawattituntia maalämpöpumpuilla, joka on siis enemmän kuin Helsingin ja Tampereen kaukolämpö yhteensä.

Näkemykset eroavat huomattavasti

Pohjaveden suojelu on erityisessä asemassa, mutta kieltopäätöksiä on tehty Arolan mukaan kategorisesti.

– Me pyrimme tuottamaan GTK:lla tietoa päätöksenteon tueksi päättäjille ja toimijoille. Kysymys kuuluu, millaisen riskin maalämpökaivon poraaminen muodostaa, tähän olemme pyrkineet tuottamaan tietoa. Toimijoiden ja viranomaisten näkemykset eroavat toisistaan huomattavasti. Olemme tuottaneet riskitarkasteluja ja tulleet siihen tulokseen, että kategoriselle kieltämiselle ei ole luonnontieteellistä perustetta. 

Etelä-Suomen aluehallintoviraston ympäristölupavastuualueen johtajan Teemu Lehikoisen mukaan kieltäviä päätöksiä ei tehdä kategorisesti vaan tapauskohtaisesti tarkastellen. 

– Energiakaivojen poraamista pohjavesialueelle ei ole kielletty kategorisesti, vaan jokaista lupa-asiaa tarkastellaan tapauskohtaisesti. Lupaharkinta tehdään jokaisen lupa-asian yhteydessä erikseen ja päätökset perustuvat tähän tapauskohtaiseen harkintaan. Jokaisen ratkaisun perustelut löytyvät kustakin päätöksestä. Myös energiakaivojen asentamista ja käyttöä koskevat vesilain mukaiset lupahakemukset käsitellään aina tapauskohtaisesti, hän kertoo sähköpostin välityksellä. 

Arola painottaa, että GTK:n lähtökohtana on tuoda keskusteluun luonnontieteelliseen ja ympäristögeologiseen näkökulmaan nojaavaa tutkimuksellista tietoa ja ottaa paremmin huomioon päätöksenteossa. 

– Tämä auttaisi parantamaan päätösten laatua ja vähentämään virheitä, jotka toistuvat usein päätöksestä toiseen. Meidän tutkimuksemme osoittavat, että isoimmat riskit liittyvät porauksen aikaisiin pintamaavuotoihin. 

Lainsäädännössä puutteita

Lehikoisen mukaan vesilain mukaisissa asioissa päätöksenteko pohjautuu intressivertailuun, jossa arvioidaan ja vertaillaan hankkeesta saatavia hyötyjä ja siitä aiheutuvia haittoja yleiselle edulle ja yksityiselle edulle. 

– Jotta hanke voisi saada luvan, on hyötyjen oltava huomattavia haittoihin verrattuna. Intressivertailu tehdään erikseen ja itsenäisesti jokaiselle hankkeelle. Pohjavesialueille sijoittuvien energiakaivojen tapauksessa yksi merkittävä haittatekijä on pohjaveden laadulle ja määrälle aiheutuva riski, Lehikoinen sanoo sähköpostivastauksessaan. 

Lehikoinen kertoo, että korkein hallinto-oikeus on antanut energiakaivoasioista kaksi ennakkopäätöstä, joissa vesitalousluvan myöntämisen edellytykset eivät energiakaivojen sijoittamisessa pohjavesialueelle ole intressivertailuun perustuen täyttyneet. 

– Ennakkopäätöksellä on merkitystä lain soveltamiselle muissa samanlaisissa tapauksissa tai ennakkopäätöksillä on muutoin yleistä merkitystä, Lehikoinen sanoo. 

Lehikoisen jatkaa sähköpostitse, että oikeuskäytännön mukaan välillisten hyötyjen, kuten hiilidioksipäästöjen vähenemisen, painoarvo on verrattain pieni.

– Esimerkiksi KHO:n päätöksessä 2019:37 on todettu, että hiilidioksidipäästöjen väheneminen oli tapauksessa luonteeltaan välillinen ja vähäinen hyöty. Intressivertailussa huomioon otettavilla yleisillä eduilla tarkoitetaan vesilain 3 luvun 6 §:ssä hankkeeseen välittömästi liittyviä konkreettisia hyötyjä. 

Tällainen villi länsi lupamenettely ei saisi olla.

Arola mainitsee, että lainsäädännön puutteet ja ohjaavien dokumenttien vahva asema luovat haasteita.

– Kokonaisuuden juuret juontavat vuodelle 2013, jolloin Uudenmaan ELY laati kirjeen otsikolla Maalämpökaivot pohjavesialueella. 

Kyseisen kirjeen mukaan pohjavesien suojelun kannalta on riskejä muun muassa lämpökaivoja porattaessa pohjavesiesiintymän maakerrosten puhkaisun vuoksi, kallion sisään porattaessa. Kirjeessä mainitaan, että on mahdollista, että laadultaan huonompi kalliopohjaveden ja pohjavesiesiintymän hyvälaatuisen pohjaveden sekoittuminen. Lisäksi mainitaan, että lämmönsiirtoaineen vuoto pohjaveteen voi aiheuttaa pohjaveden pilaantumisen ja riskinä nähdään myös radonin pääsy rakennukseen puutteellisesti tiivistettyjen läpivientien kautta. 

Arola sanoo, että sekä porausvaiheen että käyttövaiheen riskit on mahdollista minimoida hyvällä suunnittelulla ja toteutuksella.

– Maaperän ja kallioperän vesien sekoittuminen voidaan estää huolellisella suunnittelulla ja toteutuksella. 

Vuotoriskin hallinta on tärkeää, mutta on olennaista ymmärtää, mitä aineita vuotaa ja kuinka paljon. 

– Olemme mallintaneet näitä riskejä ja todenneet, että ne ovat hallittavissa. Lisäksi nykyaikaiset lämmönsiirtoaineet ovat ympäristölle vähemmän haitallisia kuin aiemmin käytetyt aineet.

– Tästä huolimatta näkemykset näiden riskien hallinnasta vaihtelevat toimijoiden ja viranomaisten välillä.

Perusongelma lainsäädännön näkökulmasta on se, että maalämpö- ja geoenergia-asioita ei ole laissa lainkaan mainittu. Sen vuoksi ohjaavat dokumentit saavat suuren roolin.

– Jos katsotaan Uudenmaan ELYn vuonna 2013 laatimaa kirjettä, niin siinä on selkeitä virheitä luonnontieteellisestä näkökulmasta katsottuna. Tästä kirjeestä ala ”kärsii” edelleen. 

Perusteluissa virheitä 

Arola sanoo, että myös korkeimman hallinto-oikeuden päätöksissä häntä on mietityttänyt se, että niiden perusteluissa on ollut samankaltaisia virheitä. 

Tällä hetkellä tilanne on se, että toisissa kunnissa lupia myönnetään, toisissa ei. 

– Tällainen villi länsi lupamenettely ei saisi olla. Tämä aiheuttaa hankaluutta tietysti alan toimijoille, miksi toisessa kunnassa saa luvan ja toisessa ei. Eikä tämä ole oikein, Arola sanoo.

– Ymmärrän sen, että jos ei ole tietoa, niin riskiä ei voi ottaa, että antaa luvan toiminnalle, joka on riski pohjavedelle. Mutta näin ei enää ole. Tietoa on saatavilla ja me toivomme, että uusi tutkimustieto otettaisiin käyttöön, Arola sanoo. 

Mitä asialle pitäisi tehdä? Arola on sitä mieltä, että nykyinen menettely on hyvä.

– Olennaista on se, että päätöksissä nojauduttaisiin tieteelliseen perustaan. Lisäksi voisi pohtia, pitäisikö Ympäristökeskuksen energiakaivo -opasta päivittää. Uudelle ohjauskirjeelle olisi myös tarvetta. 

Argumentointi on tullut tutuksi

Rototec oy:n Matias Hämäläinen on työskennellyt maalämmön parissa kymmenisen vuotta ja törmää ongelmaan jatkuvasti. 

– Olemme hakeneet muutamia vesitalouslupia ja sitä myöten prosessi ja argumentointi on tullut tutuksi vesitalouslupamenettelyssä.

Hämäläinen sanoo, että paikallisviranomaisia on ohjeistettu kirjeitse voimakkaasti kategorisen kiellon suuntaan.

– Usein tuntuu siltä, että paikalliset viranomaiset eivät uskalla tehdä AVIn kannasta poikkeavaa päätöstä, vaikka viranhaltijalla olisi siihen oikeus. Tietoa porausmenetelmästä pitäisi jakaa ja vahinkotapauksia tulisi tutkia tilastollisesti. 

– Kun toimenpidelupahakemus energiakaivolle menee ELYn lausunnolle, tulee automaattisesti vesitalouslupamenettely kyseeseen. Lupahakemus on kallis ja hidas, sekä kielteinen päätös enemmän kuin todennäköinen.

– Yritimme myös nostaa keskusteluun sitä, että onko pohjavesiä oikeasti pilattu jossain, mutta mitään faktaa ei mistään löydy. Viranomaisen puolelta ei ole saatu tähän mitään vastinetta. Vedenottamot ovat tietysti asia erikseen, niiden viereen ei porata. 

Hämäläinen mainitsee, että useissa kunnissa kaupunki omistaa kaukolämpöyhtiön. 

– Esimerkiksi Lappeenrannassa kaupunki on määrittämässä lisää pohjavesialueita. Erikoista mielestäni on se, että Salpauselän alueella on junaratoja, muun muassa Lappeenrannassa on lentokenttä pohjavesialueella, mutta nämä eivät aiheuta kenenkään mielestä haittaa tai riskiä pohjavedelle. 

Vuosien saatossa yksittäisiä lupia on onneksi saatu paikallisviranomaisten päätöksellä pohjavesialueille. 

– Erään kunnan ympäristöpuolelta tuli juuri kommentti, että riski on vähäinen. Luvan hakemisesta poraamiseen kului aikaa noin kolme viikkoa. Toinen vaihtoehto on se, että toimenpidelupa menee ELY-keskukseen, joka lausuu, että heidän mielestään tarvitaan vesitalouslupamenettelyä. 

Kunnissa olisi mahdollista tehdä päätökset itsenäisesti.

Sen jälkeen pitää tehdä uusi lupahakemus AVI:lle, aikaa kuluu noin vuosi ja todennäköisesti lupaa ei puolleta. 

– Nämä ovat kaksi reaalimaailmaa, missä elämme. 

Kunnissa olisi mahdollista tehdä päätökset itsenäisesti, kuten ympäristönsuojelulaki sen sallii.

– Mielestäni AVIn ääni on liian vahva tässä asiassa. Toiset rakennusvirastot myöntävät näitä lupia, toiset eivät. Sitten on myös henkilöitä, jotka tuntuvat vastustavan henkilökohtaisella tasolla maalämpöä ja näinhän sen ei pitäisi olla. 

Sijainti pohjavesialueella vaatii vesilain mukaista lupaa, joka haetaan aluehallintovirastolta, kerrotaan Aluehallintoviraston nettisivuilla. 

– Tämä on hämmentävää siinä mielessä, että lain mukaan geotermiseen lämpöön liittyvät poraukset eivät edes kuulu vesitaloushankkeisiin vesitalousluvan mukaisiin hankkeisiin. 

Vesitalouslupamenettely koskee Hämäläisen mukaan muun muassa laitureita, uittoja, ruoppauksia, järven pohjaan asennettavia putkistoja.

AVIn Lehkoisen mukaan energiakaivoja pohjavesialueella käsitellään vesilain mukaisina hankkeina siksi, että vesilaki edellyttää lupaa hankkeilta, joilla voi olla vaikutusta pohjaveden tilaan, antoisuuteen tai käyttökelpoisuuteen. 

Hämäläinen miettii, mahtaako prosessi muuttua, kun ELYt ja AVIt järjestäytyvät uudelleen 2026.

– Toivon, että tämän muutoksen myötä asia yhtenäistyisi.