Konehuoneessa kampuksella – Näin rakennus tukee oppimista

Katossa tekniikkaa, joka vastaa väreiltään tietomallia. Konehuoneet, joihin mahtuu tuomaan kerralla kokonaisen opiskelijaryhmän. Lasiovien takana näkyvillä kulkevia kanavia. Stadin ammatti- ja aikuisopiston kampus on samalla opiskelijoiden pedagoginen alusta.

Kampuksen katossa kanavat on maalattu tietomallin värisiksi. Näin oppilaat voivat verrata niitä tietomalliin. Kuva: Cristian Hallivuori

Tapaan Stadin ammatti- ja aikuisopiston Myllypuron kampuksen aulassa Caverionin hankekehityspäällikön Tomi Nurmisen. Nurminen on vastannut viime vuonna valmistuneen kampusrakennuksen talotekniikasta aina tarjousvaiheesta suunnitelmien toteutumiseen asti ja luvannut kierrättää meitä kampuksella. 

Rakennuksessa on kellarikerros, neljä täyttä kerrosta ja viidennessä kerroksessa kattokonehuone. Taloteknisten asennusten pääreitit on suunniteltu muuntojoustavuuden näkökulmasta: kevyissä väliseinissä on vältetty muun muassa vesipisteiden kaltaisia kiinteitä asennuksia.

Kampuksen konehuoneisiin on jätetty opiskelijaryhmille tilaa saapua havainnoimaan esimerkiksi ilmanvaihtolaitteita. Tämä kolmoskerroksen konehuone on myös virallista opetustilaa. Kuva: Cristian Hallivuori

Kampusrakennuksen ”aivoina” toimii rakennusautomaatio. Automaatiojärjestelmän kautta muun muassa ohjataan tilojen olosuhteita, seurataan ja raportoidaan energian kulutusta sekä luetaan ja seurataan ilmanvaihdon paine-eroja.

Rakennushankkeen kantavana teemana on ollut oppimista tukeva rakennus ja rakennusta tukeva oppiminen. 

– Rakentamisvaiheessa oli mukana talotekniikan ja rakentamisalan harjoittelijoita. Nyt kun rakennus on valmis, se palvelee itsessään pedagogisia tarkoituksia, Nurminen sanoo. 

Tietomallin värisiä kanavia

Kävelemme aulasta ykköskerroksen talonrakennuksen harjoittelusaliin. Täällä opiskelijat harjoittelevat parhaillaan runkovaiheen töitä ja laatoitusta. Katossa kanavat ja putket kulkevat tietomallia vastaavissa väreissä: patteriverkoston meno ja paluu, kylmä ja lämmin vesi, kiertovesi, tulo- ja poistoilma sekä likainen poisto on maalattu väreiltään tietomallin mukaan. Se helpottaa oppilaita hahmottamaan eri tekniikat: he voivat verrata toteumaa tietomalliin, josta saa tarkempaa tietoa tekniikan sisällöstä.

– Tietomallissa esitetyt tekniikan värit ovat yleensä erilaiset kuin käytännössä, jolloin mallin värit eivät välttämättä kerro tuoreelle oppilaalle mitään. Tästä voi katsoa, mitä ne tarkoittavat. Taitopajapuolella on pyritty jättämään tekniikkaa muutenkin näkyviin, jotta rakennus olisi vielä paremmin hyödynnettävissä pedagogisena alustana, Nurminen kertoo.

Vasemmalla kuvassa kolmos- ja neloskerroksen ja oikealla ykkös- ja kakkoskerroksen ilmanvaihtokoneet. ”Näiltä koneilta menevät rungot pystykuilussa alas”, Nurminen kertoo. Kuilun kanavat tulevat konehuoneen oven ulkopuolelta seinän läpi. Kuva: Cristian Hallivuori

Salissa työskennellään paljon puun kanssa, joten palokuormaa löytyy. Palo-osastointia helpottamaan rakennus on varustettu sprinklerijärjestelmällä. Sen avulla palo-osasto voi olla suurempi. 

Katossa näkyy kostutusjärjestelmälaitteita. Niiden tarkoituksena on sitoa puupölyä ja estää pölyn leviämistä tiloissa sekä vähentää staattista sähköä ja puutavaran kuivumista. Purunpoistolaite imee purut salista ja puristaa ne briketeiksi. Ilman laite palauttaa suodatettuna takaisin saliin.

Salissa on myös korkean rakentamisen harjoittelualue, jossa opiskelijat pääsevät harjoittelemaan kerrostalorakentamiseen esimerkiksi putkivetoja.

Korkean rakentamisen harjoittelutilan takana on näkyvillä opiston tekniikan pääkuilu purunpoiston rungoille sekä ilmanvaihdon runkokanaville. Ne tulevat rakennuksen kattokonehuoneesta, kaartuvat alempiin kerroksiin ja kulkevat kellariin asti.

Tilaa havainnoinnille

Siirrymme hissillä ykkös- ja kakkoskerroksen väliseen parvikerrokseen, jonka laitetilasta löytyvät kompressori paineilmasäiliöineen sekä keskuspölynimuri. Jatkamme matkaa kakkoskerroksen talonrakennuksen puutyösaliin. Näkyy vannesahaa, sorvia ja höylää. 

Salista löytyy lasiovellinen kuilu, jonka kanavia voi katsella lasin läpi. Samanlaisia löytyy ympäri opistoa opiskelijoiden havainnointia varten. Tässä kuilussa kulkevat koulun ykköskerroksen taitopajaa palvelevan ilmanvaihtokoneen tulo- ja poistoilmakanavat. Lasiseinän kylttiin on merkitty niiden palvelualueet, järjestelmät, ilmamäärät ja ilman nopeus. 

 Tekniikan pääkuilu purunpoiston rungoille ja ilmanvaihdon runkokanavia viitoskerroksen kattokonehuoneen ja kellarin välillä. Kuva: Cristian Hallivuori

Siirrymme taas hissillä ylöspäin, kolmannen kerroksen konehuoneeseen. Toteamme, että siellä olisi tilaa vaikka pingispöydälle – eikä väljyys ole sattumaa. Ajatuksena on, että opettaja voi tuoda konehuoneeseen opiskelijaryhmiä. Ei tosin pelaamaan pingistä, vaan esimerkiksi havainnoimaan ilmanvaihtokoneita ja perehtymään asennettuun tekniikkaan vertaamalla suunnitelmia ja asennuksia.

Oppilaat pääsevät havainnoimaan kanavia lasiovien läpi. Kuva: Cristian Hallivuori


Opiskelijoiden kanssa voidaan konehuoneessa jäljittää esimerkiksi päätelaitteen reitti huonepäästä ilmanvaihtokoneelle asti ja käydä koneen osia läpi. Asetusarvoja opiskelijat eivät pääse muokkaamaan ja säätämään. Ne ovat Caverionin vastuulla.

Konehuoneesta löytyy ilmanvaihtokone ykköskerroksen ravintola- ja työelämätiloille, perinteinen roottorikone. Keittiön ilmanvaihtokoneessa on glykoli-lto-patteri. Koneella hoidetaan keittiön puhtaampi ilma – ei niin sanottua rasvapuolta. Keittiön rasvapoisto on toteutettu vesikatolle sijoitetulla poistoilma-lämmöntalteenottoyksiköllä. 

Hallinnolle löytyy oma ilmanvaihtokoneensa, koska hallintotilojen käyttöajat ovat muita tiloja laajemmat. Koneen jäähdytyksellä olosuhteet varmistetaan tavoitteiden mukaisiksi myös kesäaikana. Ilmanvaihto on toteutettu tarpeenmukaisena: sen määrää säädellään joko tilan hiilidioksidipitoisuuden tai tilan lämpötilan mukaan.

Ilmanvaihtoasennuksia ja hitsausta

Liikumme taas hissillä ylöspäin, nyt neljänteen kerrokseen ilmanvaihtopuolen asennusharjoittelutilaan. Täällä opiskelijat harjoittelevat esimerkiksi ilmanvaihdon kanava-asennuksia. Tilasta löytyvät tekniikkaliitokset, jotka ovat tarpeen mukaan käytössä: purunpoistoa, paineilmaa, sähköä. 

Salin talotekniikkaa Nurminen kuvaa teolliseksi. Tilaan oli vaatimuksena neljä metriä vapaata korkeutta, joten tekniikka on tuotu niin ylös kuin mahdollista. Korkea tila mahdollistaa opetuksessa korkeat rakennelmat. Tiloja palvelevat kanavat on sijoitettu pääasiassa tilojen reunavyöhykkeille, ja haarakanaviin suoraan asennetut päätelaitteet huuhtelevat tilan pitkällä ilman heittopituudella. 

 Suodatusjärjestelmä hitsauskärynpoistoon löytyy viidennen kerroksen konehuoneesta. Samanlaista järjestelmää käytetään Nurmisen mukaan paljon tehdasmaailmassa. Kuva: Cristian Hallivuori



Astumme salista hitsaamoon. Paikalla ovat ilmanvaihtoa opettava talotekniikan lehtori Jari Suominen (hänet näet tämän lehden kannessa) sekä hitsausta opettava Jukka Kemppainen. Tilassa on opiskelijoille 20 hitsauspaikkaa, joista jokaisesta löytyy oma kohdepoistonsa. Hitsauskäryt poistetaan työpisteistä ja käryt johdetaan kanavistoa pitkin erotin- ja suodatinyksikölle. Puhdistettu ilma kierrätetään takaisin tilaan.

Lämpöä ei haluta painaa katolta harakoille. Kohdepoistojen lämmöntalteenotto on merkittävä energiansäästöratkaisu verrattuna perinteiseen ratkaisuun, jossa kohdepoistot ohjataan suoraan ulos. 

A-energialuokan rakennus

Suominen lähtee hitsaustilasta mukaamme harjoittelusaliin, joka on jaettu kylmäasennukseen, putkiasentajien lämmitystöille sekä rakennuspeltisepille ohutlevytyöverstaaseen. Kylmäpuolella opettaa haastatteluhetkellä sijainen. Opettajaa on etsitty pitkään ja hartaasti.

Nousemme portaita pitkin kampuksen kattokonehuoneeseen. Väljyyttä opiskelijoita varten löytyy jopa enemmän kuin kolmoskerroksen konehuoneesta.

– Näin väljää konehuonetta en ole nähnyt ikinä ennen, Suominen kiteyttää.

Opiskelijalle tarkoitettu hitsauskoppi sekä kaasuhitsaus-, erikoisputkisto- ja tukirakennenäyttö. Hitsausta opettavan Jukka Kemppaisen mukaan varusteet hitsaamisen opettamiseen ovat hyvät. Opiskelijoiden käytössä on myös hitsaussimulaattori. Kuva: Cristian Halllivuori

Konehuoneesta löytyy lämpöpumpun säiliöt. Kokoluokaltaan sadan kilowatin lämpöpumppu tuottaa opistoon lämmintä ja kylmää. Rakennuksen hybridienergiajärjestelmässä on päälämmöntuotantomuotona kaukolämpö, mutta lämpöpumpulla tuotetaan niin paljon kuin mahdollista. Ilma-vesilämpöpumppu tuottaa tilalämmityksen energiantarpeesta reilusti yli puolet ja lämmittää tiloja aina pikkupakkaselle asti.

Konehuoneesta jatkamme katolle, jossa sijaitsee kohteen ilma-vesilämpöpumppu. Katolla on myös tilavaraus kylmätekniikan opetuksessa käytettäville ulkoyksiköille. 

Kampuksen kattokonehuone ei ole virallinen opetustila, sillä poistumisteitä ei kolmoskerroksen konehuoneen tapaan löydy kahteen suuntaan. Vierailemaan tilaan kuitenkin mahtuu isommallakin ryhmällä. Kuva: Cristian Hallivuori

Katon noin 190 aurinkopaneelia tuottavat vuodessa 65 megawattituntia sähköenergiaa. Se vastaa Nurmisen mukaan noin 25:n keskimääräisen kerrostalokaksion kulutusta vuodessa. Uusiutuvat energiaratkaisut ovat merkittävässä roolissa siinä, että opistorakennus yltää A-energialuokkaan ja suomalaisen RTS-ympäristöluokituksen neljän tähden tasoon. Toteutunut energiatehokkuusluku on 58 kWh/m2/a. Energiatehokkuutta on lisätty myös kampuksen led-valaistuksen läsnäolo- ja päivänvalo-ohjauksella.

Laskeudumme vielä hissillä rakennuksen kellarikerrokseen. Sieltä löytyvät sosiaali- ja teletilat, lämmönjakohuone, sprinklerikeskus, tietojärjestelmähuone sekä turvalaitteita video- ja kulunvalvontoineen. Sähköpääkeskustilassa on pienjännitepuolen pääkeskus. Muuntamo on ulkona.

Lopuksi nousemme takaisin ykköskerrokseen, jossa aulan seinälle on ripustettu RIL-palkinnon kunniakirja. Kampus saavutti RIL-palkintokilpailussa jaetun toisen sijan. Kysyn vielä Nurmiselta, paljonko koko rakennuksessa on yhteensä neliöitä. Vajaat 10 000, hän vastaa. Niistä jokainen on mietitty tarkkaan.

Lue lisää

Katso kaikki