Juha-Ville Mäkisen kolumni: Ammatillisen koulutuksen laatu syntyy paikallisesti

Ammatillinen koulutus on ollut viime aikoina kovan kritiikin kohteena. Tutkinnon suorittaneiden osaamisen kerrotaan heikentyneen, lähiopetuksen määrän vähentyneen ja turvallisuuden jopa romahtaneen. Oppilaitosten välillä on toki isoja eroja, mutta tilanne on kuitenkin vakava.

Opetus- ja kulttuuriministeriö on perustanut joukon työryhmiä pohtimaan ratkaisuja ammatillisen koulutuksen laadun nostamiseksi. Korjaussarjasta on puhuttu jo jonkin aikaa ja nyt se on saamassa konkreettisia muotoja. Työryhmien mietinnän tuloksista on alkanut kuulua ennakkotietoja ja ovatpahan jotkin asiat jo edenneet lausuntokierroksille.

Osaavan työvoiman saamisen kannalta voisi nostaa esille muutamia kriittisiä seikkoja, joiden laatuun ja vaikuttavuuteen kansallisella ohjauksella on merkitystä. Ensinnäkin osaamistarpeiden ennakointi, joka vaikuttaa kansallisiin tutkintovaatimuksiin ja paikallisella tasolla suoraan opetuksen sisältöihin. Hieman yllättäen, säännösluonnoksia lukemalla vaikuttaa siltä, että kansallista ennakointityötä ajatellaan ministeriössä parannettavan lopettamalla se.

Samaan ajatukseen lienee päädytty tutkintojen toimeenpanon laadunvarmennuksen kanssa. Missään luonnoksessa tai muistiossa ei ilmene mallia, jossa esiintyisi koulutuksen järjestäjän toimintaa arvioivaa ulkoista tahoa, joka tunnistaisi parannettavia kohtia tai antaisi rakentavaa palautetta. Eikä myöskään tahoa, jonka toimivaltaan kuuluisi säännösten noudattamisen valvonta tai rikkomuksiin puuttuminen. Jotkut asiantuntijat vitsailevatkin, että ongelmaa ei ole, kun sitä ei nähdä.

Työelämän kanssa tehtävä yhteistyö saatetaan jatkossa organisoida siten, että meillä on yksi kansallinen ryhmä, joka miettii yhteistyön sisältöjä. Sen toimintaa tukemaan on kaavailtu viittä monialaista alueellista ryhmää. Näiden ryhmien tehtävät, toimivalta ja ylipäänsä niiden toteutuminen ovat vielä täysin auki. Mitään ei ole päätetty, mutta lienee selvää, että kun tällaisia kevyitä malleja on julkisesti esitelty, niin järeämpiä ratkaisuja tuskin on tulossa.

Mitä tästä kaikesta pitäisi ajatella? Selvää lienee, että kansallinen ohjaus on päättymässä sellaisena kuin me olemme sen tottuneet näkemään. Hyvä uutinen on kuitenkin se, että ammatillinen koulutus paikallisella tasolla ei ole loppumassa. Kansallisen ohjauksen hiipuminen jopa pakottaa oppilaitokset ja työnantajat tiiviimpään paikallisen tason yhteistyöhön. Sitä juuri nyt tarvitaan, laatu määritetään ja tuotetaan paikallisesti.

Kolikolla on kaksi puolta. Nyt esillä on ollut ankeampi puoli, resurssit loppuvat ja asiat kaatuvat päälle. Tilanne on vaikea, mutta muutos sisältää aina mahdollisuuksia. Maailma on kolmenkymmenen vuoden aikana muuttunut. Uusi todellisuus tarvitsee uusia ratkaisuja. Samaan aikaan ammatillisen koulutuksen toimeenpanossa on opittu paljon ja ongelmien juurisyitäkin on tunnistettu. Nyt on aika ryhtyä koulutuksen laadun nostotalkoisiin. Se on meidän alalla toimivien tehtävänä ja paikallisella tasolla.