Ihmiskokeita uudella tekniikalla

Rakentamiseen ja etenkin korjausrakentamiseen haetaan  yhä tehokkaampia ratkaisuja, joilla säästää aikaa, rahaa ja henkilöresursseja. Tutkimuksen ja tuotekehityksen kautta on löytynytkin hyviä ideoita – osa niistä on mullistanut jopa kokonaisia toimialoja.

Kaikki edistys ei kuitenkaan ole hyvästä. Tämä pätee eritoten silloin, kun toimitaan voimakkaiden ja altistavien kemikaalien parissa panostamatta työsuojeluun ja koulutukseen. Ongelmiin on törmätty tuoreeltaan pinnoituksissa ja sukituksissa, jotka aikanaan suuren kohun saattelemina lanseerattiin putkiremonttien – [pullquote_right]”Millaisten altistusten alaisiksi joutuvat talojen asukkaat, jotka jäävät remontin ajaksi ja sen jälkeen koteihinsa, jos asentajatkin oireilevat?[/pullquote_right] ja etenkin asukkaiden – pelastajaksi.

Menetelmät sinänsä ovat pääosin toki toimivia, ja usein ne ovat myös kelpo ratkaisu tilanteisiin, joihin ammattilainen ne valitsee. Mutta tässä kohden alkaa lipsuminen: kuinka huolella menetelmiä työmaalla käyttäviä on ohjeistettu kemikaaleista ja niiden haittavaikutuksista? Millaisten altistusten alaisiksi joutuvat ne talojen asukkaat, jotka jäävät remontin ajaksi koteihinsa?

Kävin aikoinaan eräässä alan ensimmäisistä yrityksistä ja samalla perehdyin asentajien saamaan koulutukseen. Suoraan kadulta värvätyt nuoret, niin tytöt kuin pojatkin, saivat parin viikon opastuksen pinnoituksen saloihin. Ammattitutkintoa ei läheskään kaikilla ollut pohjalla, työturvallisuus ja kemikaalien mahdolliset haittavaikutukset sivuutettiin olan kohautuksilla.

Työterveyslaitos onkin nyt esittänyt huolensa erityisesti epoksi- ja uretaanikemikaalien vaikutuksista, koska näille yliherkistyneitä nuoria asentajia tulee päivä päivältä lisää. Olisiko syytä ruveta tutkimaan myös asukkaita, jotka saattavat yhtä lailla hengittää jo työmaa-aikaisia huuruja, ja ehkä myöhemmin nielevät sisuksiinsa pahamaineista bisfenol-A:ta.

Ennen kuin haitat kasvavat hyötyjä suuremmiksi, kehotan alan yrityksiä panostamaan koulutukseen ja työturvallisuuteen. Olisi myös tarkkaan harkittava, tehdäänkö vaihtoehtoisilla menetelmillä putkisaneerauksia kodeissa, joissa ihmiset asuvat samaan aikaan. Edellä mainittuja seikkoja on tietysti syytä pohtia yhtä lailla muiden saneerausten yhteydessä ja aina silloin, kun käytetään voimakkaita tai altistavia kemikaaleja. Ei rakennuspölynkään hengittäminen ole hyväksi kenellekään.

Heikki Heikkonen
toimituspäällikkö