Hei, me valaistaan!

Ledit ovat tuoneet valaisemiseen ominaisuuksia ja säädettävyyttä, jollaisesta ennen voitiin vain haaveilla. Paitsi valon voimakkuutta, myös sen värin lämpötilaa voi nykyisin helposti säätää.

”Ihmisten vireystasoa voi säätää valolla. On paljon valaisimia, joissa värin lämpötilaa voi muuttaa. Esimerkiksi kouluissa ja päiväkodeissa halutaan aamuisin kylmempää valoa, että saadaan väsyneet lapset virkistymään. Kun lähestytään keskipäivää ja ruokailua, rauhoitetaan tiloja vähän lämpimämmällä valolla”, kertoo suunnittelupäällikkö Ari Peltola Swecolta.

Lähestulkoon kaikessa suunnittelutoimistojen tekemässä valaistussuunnittelussa pyritään Peltolan mukaan säädettävyyteen.

”Nykyisin ulkoalueilla voi pudottaa valotehoa rajattomasti yöaikaan, jotta sitä saadaan vain tarpeenmukainen määrä. Kun ulkoalue on käytössä, valotehoa voi nostaa tasolle, jossa näkeminen sujuu ja liikkuminen tuntuu turvalliselta”, Peltola kertoo.

Valojen säädettävyys on erittäin edullinen toteuttaa liitäntälaiteominaisuutena, eivätkä automaattisessa valaistuksessa käytettävät sensoritkaan ole nykyisin kynnyskysymyksiä.

Helsingin kaupungin rakennusviraston valaistuspäällikkö Juhani Sandström kertoo, että tarpeenmukaista valaisua käytetään aina vain enemmän kaupungeissa. Koira-aitaus tai lasten leikkipaikka ovat tyypillisiä ja helppoja kohteita.

Lastentauteja

Ledien alkutaipaleella pelkkään energiansäästöön tähtäävät kunnianhimot toivat markkinoille tuotteita, joiden käytettävyydessä oli paljon toivomisen varaa. Olemassa oleviin valaisinrunkoihin tungettiin vanhojen polttimien tilalle ledejä, eikä tulos ollut ilo silmälle.

”Ledien valmistajat tekivät valaisimista nuukuuttaan liian kylmäsävyisiä. Kylmä sinertävä valo on kaikkein helpoin ja edullisin tehdä. Valotehoa ei haluttu tuhlata varjostimiin tai häikäisyn estoon”, Sandström muistelee.

Ihmiset saivat varhaisista led-valoista kuvan, että niistä ei ole kuin riesaa.

”Pitää tehdä aika paljon käännytystyötä, että saa ihmiset uskomaan ledien olevan nykyisin aivan käyttökelpoinen hyvä valonlähde”, Sandström kertoo.

Toinen varhaisen kehitysvaiheen riesa oli häikäisy, joka ei ole vieläkään aivan selätetty ongelma.

”Optinen ajattelu led-maailmassa on aivan toisenlaista, kuin ennen. Led on pieni, mutta voimakas sormenpäänkokoinen valosiru. Huonolla valonjaolla siitä saa helposti aikaan silmiin pistävän, häikäisevän valon”, Sandström kertoo.

”Jos valaisimen rakennetta ei ole tehty kunnolla, sillä saadaan häikäisyä aikaiseksi aika rankastikin”, Peltola sanoo.

Sandström kertoo, että Helsingin kaupunki siirtyi ledeihin vasta, kun pahimmat lastentaudit oli saatu aisoihin ja ledeistä oli saatu aikaan aidosti käyttökelpoisia valaisimia. Vasta pari vuoden ajan laajemmassa käytössä ollut led tulee ajan mittaan syrjäyttämään lähes kaikki muut valaisintyypit.

Huikean nopea evoluutio

Peltolan ja Sandströmin mukaan ledien huonot puolet ovat vähentyneet hyvää vauhtia asiakkaiden vaatimusten ja tekniikan kehittymisen kanssa. Ledien valoteho kasvaa, ominaisuudet paranevat ja energiankulutus pienenee kaiken aikaa.

Säädettävyys tuo ledeille lisää elinikää ja ihmiset saavat nauttia yhtä yksilöllisemmin säätyvästä ja tarpeenmukaisesta valaistuksesta. Ennen hankalasti toteutettavat värilliset ja vaihtuvat RGB-valot ja muut efektit sujuvat nykyisin ledeillä helposti.

Kaikkien valmistajien kohdalla laatu ei kuitenkaan ole edelleenkään kohdillaan.

”Elektronisen puolen hallitsevat kaikki, se on ihan yksinkertaista tekniikkaa. Vaikeampi asia onkin, miten elektroniikka jalostetaan kunnolliseksi valoksi”, Sandström kertoo.

”Alalla on paljon pieniä valmistajia, ja valaisimia saatetaan valmistaa vain hetken aikaa. Kun valaisimia pitäisi uusia tai niihin tarvittaisiin varaosia, niitä ei löydykään”, Peltola kertoo.

Mielettömän nopeasti kehittyvä tekniikka johtaa siihen, että suunnittelijoiden on vaikea pysyä mallistojen perässä. Suunnitteluvaiheessa kohteeseen valitut valaisimet ovat saattaneet rakennusvaiheeseen tultaessa poistua jo tuotannosta.

Valaisinvalmistajien mallistoissa jo nyt 95 prosenttia tuotteista on pelkkiä ledejä. Monimetallivaloihin saatetaan vielä laittaa jonkun verran tuotekehitysrahoja, mutta tulevaisuus on kirkkaasti ledien varassa.

Väärin valaistu?

Peltola sanoo, että tarkoituksenmukaisen valaisemisen lähtökohtana pitää aina olla tieto siitä, mitä halutaan valaista. Toimistossa hyvä valon värilämpötila on noin 4000 kelviniä, kotona riittää 3000. Kylmä valo ei sovi paikkoihin, joissa on tarkoitus rauhoittua, sen sijaan lukeminen sujuu paremmin kylmemmissä valon sävyissä.

”Kylmässä valossa voi mennä helposti liiallisuuksiin. Jos liikutaan jo vaikkapa 6500 kelvinissä, valo alkaa sinertää ja pinnat alkavat näyttää omituisilta”, Peltola sanoo.

”Liikaa ei kannata innostua, vaikka tehokkaita valaisimia onkin saatavilla entistä halvempaan hintaan. Kirkkaampi ei läheskään aina ole parempi, vaan ydinkysymys on tarvetta vastaavan valaistuksen aikaansaaminen”, korostaa vanhempi tutkija Jari Lyytimäki Suomen ympäristökeskuksesta (SYKE).

Valon pitää aina osua haluttuun kohteeseensa, ei esimerkiksi ympäröiviin rakennuksiin.

”Häikäisyä ei ehdottomasti saa tulla, se alkaa helposti häiritä ihmisten toimintaa”, Peltola korostaa.

Lyytimäen mukaan ulkovalaistuksessa tehdyt tyypillisin virhe lienee häikäisyä aiheuttava tai jyrkkiä valon ja varjon kontrasteja aiheuttava epätasainen valaisu. Sandström kertoo, että katuvalaisimien kanssa täytyy olla tarkkana, jotta huoneistoihin ei eksy häiritsevää valoa, mutta katu pysyy silti valaistuna. Katuvaloissa on erityisen tärkeää asentaa valaisimet oikealle korkeudelle ja riittävän lähelle toisiaan.

Yhdessä arkkitehdin kanssa

Pimeä ja pohjoinen maa Suomi on ollut aina maailman kärkeä valaisuasioissa. Valaistussuunnitteluprosessissa olisi kuitenkin paljon toivomisen varaa. Sandström ja Peltola toivoisivat, että valaisuasiat nostettaisiin suunnittelupöydälle huomattavasti nykyistä aikaisemmassa vaiheessa.

”Tilaajat eivät ehkä ymmärrä, että arkkitehdit tekevät tiloja ja miettivät ratkaisuja liian pitkälle ja laativat tältä pohjalta hienoja visualisointikuvia. Kun projekti tulee valaistussunnittelijoille, on kovin surullista, että usein meidän pitää sanoa asiakkaalle, että emme voi suunnitella tuollaista valaistusta kohteeseen”, Peltola kuvailee.

Myös Sandströmin huolena on kohteisiin jälkikäteen liimattava valaistussuunnittelu, josta vastaavalla sähköinsinöörillä ei välttämättä ole samoja visuaalisia kunnianhimoja kuin kohdetta suunnitelleella arkkitehdilla.

Parasta olisi, jos valaistussuunnittelu kulkisi käsi kädessä arkkitehtisuunnittelun kanssa. Näin suunnittelussa voisi käyttää todellisia tuotteita ja visualisoinnista saataisiin todenmukainen.

Valaistussuunnittelussa käytetään paljon DIALux evo -ohjelmaa, jolla voidaan mallintaa erilaisia tiloja ja valon käyttäytymistä kohteissa. Peltolan mukaan ohjelma antaa hyvin realistisen kuvan lopputuloksesta.

Pari vuotta sitten ilmestynyt Valaistussuunnittelun tehtäväluettelo VAL12 on Peltolan mukaan lisännyt ilahduttavissa määrin tilaajien ymmärrystä. He osaavat tilata suunnittelua paremmin ja valaistuksesta puhutaan nykyisin paljon.

”Enää ei vain roiskaista jotain, ja toivota, että hyvä tästä tulee”, Peltola sanoo.

Pimeys on yhä suurin ongelma

”Edelleen ongelmana on liian heikkotehoinen valaisu paikoissa, joissa turvallisuus edellyttäisi hyvää valaistusta”, Lyytimäki sanoo.

Peltola kertoo näkevänsä paljon esimerkiksi taloyhtiöiden pihoja, joissa vanhat elohopeahöyrylamput eivät enää saa aikaan riittävästi valoa. Syntyy pimeitä nurkkia ja kulkuväyliä, joilla on selvä liukastumis- ja kompastumisvaara.

Pimeitä nurkkia riittää, mutta toisaalta Peltola sanoo, että suomalaiset valaisevat toisinaan turhan kirkkaasti.

”Kuun valon voimakkuus on vain noin 1 luksi, silti sen valossa näkee hyvin kulkea. Pihoille ei kymmeniä lukseja tarvita, vähemmälläkin voi luoda turvallisuuden tunnetta.”

Lyytimäen mukaan onnistuneeseen kaupunkien valaisemiseen päästään päivittämällä perusfilosofia 2000-luvulle. ”Taistelu pimeyttä vastaan on jo pääosin voitettu. Nykyään oleellista on pikemminkin pitää huolta pimeyden säilymisestä siellä missä keinovalaistusta ei nimenomaisesti tarvita.”

Teksti Minna Kärkkäinen

Kuvat Shutterstock, Helsingin kaupunki, Sweco ja Minna Kärkkäinen