Finlandia-talon perusparannus – ”Lvi-teknisesti perinteinen, mutta työteknisesti erikoinen”

Vuonna 2022 alkanut, Alvar Aallon suunnitteleman rakennuksen laaja peruskorjaus on valmistunut. Päärakennuksen talotekniikan järjestelmät uusittiin kauttaaltaan. Peruskorjauksen myötä Finlandia-talo sai uuden maanalaisen noin 2 000 neliön kokoisen laajennusosan, joka levittäytyy Mannerheimintien puoleisen puistoalueen alle.

Syyskuisena aamuna kesän lämpö viipyilee vielä kaupungin keskustassa ja Finlandia-talo kylpee auringonvalossa. Talotekniikasta työmaalla vastaava Mikko Niemi Skanskalta on vastassa Finlandia-talon ja Pikku-Finlandian väliin jäävällä työmaakopilla. Suuntamme kohti työmaata ja neuvotteluhuoneessa seuraan liittyvät Skanskan talotekniikka-asiantuntija Aapo Hallikainen, Caverionin lvi-puolen hankekehitys- ja laskentapäällikkö Marko Kokkonen ja lv-Projektipäällikkö Antti Pyykkö.

Niemi kertoo, että suunnittelu alkoi jo vuonna 2018, hankesuunnittelu vuonna 2017.  Projektinjohtourakkamallilla toteutettavan korjausurakan työmaavaihetta edelsi puolen vuoden mittainen kehitysvaihe. Skanska Talonrakennus solmi sopimuksen Helsingin kaupungin kanssa kesäkuussa 2021.

– Tavoitteena on ollut olosuhteiltaan ja suorituskyvyltään huippuluokan rakennus, joka palvelee kävijöitä. Kokonaisuudessa haastavaa on ollut suojeltujen tilojen ja nykyisen talo- ja esitystekniikan vaatimusten yhdistäminen, kun olemassa oleviin tiloihin ei ole saanut tehdä näkyviä muutoksia.

Päärakennus on ilmanvaihtolämmitteinen kiinteistö. 

– Kaukolämpö, kaukojäähdytys ja ilmanvaihto. Lämmöntalteenotto on nyt kaikissa iv-koneissa, aiemmin se oli vain osassa. 

Uusi tekniikka vanhojen pintojen alle

Ilmanvaihdon vaatimukset ja talotekniikan tilantarve ovat kasvaneet niin paljon, että ilmanvaihtolaitteille tehtiin kokonaan uusi konehuone maan alle.

– Konehuoneet kattavat yli puolet uudesta tilasta, Niemi kertoo.

Järjestelmät ovat valtavat, sillä ihmisiä on sisällä parhaimmillaan 4 000 henkeä.

– Tapahtuma on päällä pienen osan ajasta, silloin rakennus toimii täydellä teholla, muun ajan osateholla.

Työmaatoiminta alkoi helmikuussa 2022. Rakennuksen suojelustatus on vaikuttanut merkittävästi purkutöiden laajuuteen ja toteutustapaan, erityisesti kuilujen ja pintamateriaalien osalta.

– Purkutöissä piti huomioida tarkasti suojeltujen seinä-, lattia- ja kattopintojen säilyminen ja varmistaa, ettei suojeltuja rakenteita vahingoiteta. Tästä syystä purku- ja rakennustyöt ovat olleet tarkkaan suunniteltuja ja toteutettuja, Niemi jatkaa.

Hän sanoo, että yhtenä tilan haasteena oli palkistojen läheisyys alakaton kanssa, mikä jätti hyvin vähän tilaa teknisille järjestelmille. Aiemmin tekniikkaa oli merkittävästi vähemmän alakaton päällä kuin nykyään, mutta kaikki uusi tekniikka piti saada vanhojen pintojen alle.

– Jos tiivistää tämän projektin talotekniikan yhteen lauseeseen, niin sanoisin, että lvi-teknisesti perinteinen, mutta työteknisesti erikoinen, esitys-, valaisin- ja sähkötekninen toteutus on puolestaan huomattavasti monisyisempi ja vähemmän perinteinen, kokonaisuutena haastava.

Vanhat reiät, uudet ilmamäärät

Työteknisesti on ollut erikoisia paikkoja toteuttaa, kuten katon palkkirakenteiden välissä työskentely, missä alapuolella suojeltu betoninen alakattopinta ja yläpuolella vesikatto, jonne tehty työaukkoja.

– Työskentelyolosuhteet ovat olleet ahtaat ja haastavat.

Esimerkiksi Finlandia-salin vanhaan kapeaan kuiluun, joka on noin 15 metriä korkea, rakennettiin työtasoja ja työaukkoja, jotta päästiin tekemään asennustöitä. Erikoiset asennusolosuhteet, kuten työskentely katon palkkirakenteiden välissä, on ollut vaativaa. Ratkaisut itsessään ovat tavanomaisia, mutta työtekniikkaa on pitänyt miettiä ja suunnitella.

– Alakatto on kiinni palkissa, ja vanhoista palkkirei’istä mentiin lävitse. Se on ollut suurin haaste talotekniikan osalta rahallisesti, aikataulullisesti ja työn kestollisesti.

– Haasteena tietysti oli myös se, että reiät olivat vanhat ja ilmamäärät uusien määräysten mukaiset. Kokonaisilmamäärä on noin neljä litraa per neliö koko rakennuksen keskiarvolla, mikä on paljon.

Tietomalli laserkeilaamalla

Rakennus laserkeilattiin purkuvaiheessa ja tietomalli päivitettiin sen mukaisesti.

– Tietomalli kuvaa oikeaa tilannetta, se on tarkennettu ja yhteensovitettu laserkeilauksien mukaiseksi. Työsuunnittelun alkuvaiheessa tämä työvaihe oli todella massiivinen. Laserkeilaukset ovat olleet keskeisiä, ja niiden avulla on saatu tärkeitä tietoja suunnitteluratkaisujen yhteensovittamisesta. Haasteet piti ratkoa paperilla, sillä työmaavaiheessa suuret reitti muutokset ovat vaikeita toteuttaa.

Vanhaa palkkia ei voi rei’ittää kuin pienillä rei’illä ja tietyistä paikoista.

– Sen vuoksi tietomallinnus on ollut erityisen tärkeä vaihe. Kanavan on oikeasti mahduttava siitä mihin se on suunniteltu, Niemi sanoo.

– Joskushan saatetaan tehdä niin, että alakattoa otetaan vähän alaspäin, jos kanavat eivät mahdukaan, täällä se ei ollut mahdollista, Kokkonen jatkaa.

Lisäksi kaikki liittymäpinnat ovat vanhoja, eli esimerkiksi ikkunat ovat alkuperäiset ja liittymäpinnat ovat olleet alun perinkin tiukat.

– Alakattoa ei voi tietenkään laittaa ikkunan päälle. Tästä olemme kyllä saaneet kiitostakin, että alakattokorot ja liittymäpinnat ovat säilyneet, Niemi lisää.

Tietomalli on ollut käytössä myös asentajilla, ja sitä on käytetty pääasiassa mobiililaitteilla.

– Asennusvaiheessa teimme reikäkierroksen, kun purku oli tehty. Isompia ongelmia asennuksissa ei ollut, mutta alkuun tuli tilanteita, että asentajat olivat käyttäneet tasokuvaa. Kun reiät ovat lähekkäin, niin helposti kävi niin, että sähköasentaja vei putkiasentajan reiän. Päätimme värittää reiät, ja se ratkaisi ongelman.

Laajennusosa maan alle 

Niemi on kertonut etukäteen, että mielenkiintoista nähtävää talossa on paljon, muun muassa näyttävä puhallinseinä, valtava lämmöntalteenottopatteri ja uniikit valaisimet, jotka ovat alkuperäiset ulkoasultaan mutta uudet tekniikaltaan.

Lähdemme kiertämään valtavaa rakennusta. Suuntaamme ensimmäisenä kellarikerrokseen, mihin rakennettiin maanalainen lisäosa. Lisäosa käsittää muun muassa uuden keittiön, konehuoneen ja ilmanvaihtokammion. Matkalla tarkastelemme paikalleen jo asennettuja valaisimia aulatilassa. Kaikkiin rakennuksen valaisimiin vaihdettiin led-valaisimet.

– Valaisimen värilämpötilaa voidaan nyt säätää. Se voi olla sinertävää tai lämpimämmän keltaista, tilanteen mukaan, Hallikainen kertoo.

Vanhaan perusmuuriin on tehty oviaukko, jonka lävitse kuljemme valmistuskeittiöön ja ilmanvaihtokammioon, jonka takaseinää peittää valtava puhallinseinä. 

– Raitisilmakammiosta tulee kaikki tuleva ilma puhallinseinän kautta. Puhallinseinän säätämisessä oli omat haasteensa, jotta automaatio toimii oikein eivätkä laitteet lähde ns. soutamaan.

– Ilmamäärä on valtava, 72 kuutiota sekunnissa, Kokkonen lisää.

Rakennuksen kaikkiin tiloihin keskimäärin neljä litraa neliötä kohden puhaltavan ilmanvaihdon on oltava myös hiljainen. Rakennuksen lämmitys- ja viemärijärjestelmät ovat hyvin perinteiset, remontissa ne nykyaikaistettiin. Lämmönjakohuoneessa on kahdeksan megawatin kaukolämmönsiirrin. Kokkonen mainitsee, että ilmastointiurakka oli rakennuksessa suurempi kuin putkiurakka.

– Yleensähän se on toisinpäin. Asennuksia tehtiin todella ahtaissa tiloissa, 60–70 senttisestä aukosta mentiin matalaan ryömintätilaan työskentelemään.

Näyttämön alla käärmeenpesä

Hyppäämme perusmuurin yli takaisin päärakennukseen ja ”käärmeenpesään”, joka sijaitsee talon kellarissa Finlandia-salin näyttämön alla.

– Jos miettii haasteita, mitä eteen on tullut, niin tämä on yks niistä: miten kanavamassa saadaan tuotua uudelta puolelta tilan reunoista pienistä rei’istä asennuslattian alla ja vietyä rakennukseen. Lattian alla kulkee noin 30 kuutiota ilmaa, sanoo Kokkonen.

Siirrymme Piazzaan, eli Finlandia-talon valtavaan juhla- ja näyttelytilaan.

– Myös tässä tilassa uudistettiin kaikki valaisimet. Itse valaisimille ei varsinaisesti tehty muuta kuin puhdistettiin, mutta tekniikka uusittiin kokonaan. 

Valaisimet ovat rakennussuojelulailla suojeltu, jonka vuoksi niitä suunniteltiin tarkkaan ja teetettiin tekniikka niihin liittyen. Ongelmana oli esimerkiksi se, miten 300 watin lämpökuorma saadaan tuuletettua, ilman näkyviä muutoksia valaisimeen.

– Valaisimiin piti saada lisää jäähdytystä lämpökuorman vuoksi ja lisää tilaa liitäntälaitetta ja jäähdytin siilejä varten, päädyimme tekemään noin 50 mm korkean kotelon, joka jäljittelee alkuperäistä valaisinrunkoa, jolla saimme kummatkin ongelmat ratkaistua, tilantarpeen sekä jäähdytyksen, Hallikainen kertoo.

Jokaisen reiän poraamiseen on pitänyt kysyä erikseen lupa.

– Käytimme vanhoja reikiä, ja jos on ollut välttämätöntä tehdä uusi reikä, niin siihen on pitänyt pyytää Museovirastosta lupa. Muutenkin koko valaisinkunnostusprosessissa on museovirasto ollut mukana joka käänteessä, Hallikainen mainitsee.

Suojeltu betonikatto

Jatkamme kierrosta Finlandia-saliin, joka näyttää olevan viimeistelyä vaille valmis. Niemi kertoo, että alakatto on betoninen ja suojeltu.

– Sitä ei saanut purkaa pois eikä myöskään tehdä luukkuja. Alakaton yläpuolella on menty siten, että vesikattoon on tehty reikä ja sitä kautta on menty betonipinnan päälle. Näkyviä reikiä ei siis tehty.

Hän jatkaa, että betonipalkit kulkevat puolentoista metrin välein ja jokaisen palkin välissä monta kymmentä metriä pitkä välikkö.

– Eli jokaiseen palkkiväliin on tehty oma reikänsä vesikattoon, jotta sinne on päästy. Reikiä on yhteensä noin 150 kappaletta. Välikölle jäi korkeutta noin 85 senttimetriä. Tilasta purettiin vanha talotekniikka pois ja rakennettiin uusi tilalle.

Siirrymme aulan kautta portaita pitkin Finlandia-talon parvelle. Aulan suurien ikkunoiden alaosassa on säleiköt, joiden kautta tuloilma nousee tilaan.

– Kiinteistö on tosiaan pääosin ilmanvaihtolämmitteinen, pattereita on vain osassa tiloja. Ilmanvaihtosäleikötkin ovat alkuperäiset. Ne on kunnostettu korjauksen aikana.

Saavumme parvelle ja ryhdymme tarkastelemaan tilan kattoa.

– Suurin osa kaapeloinneista, esimerkiksi kauitinkaapeloinnit, kulkevat tuolla ylhäällä.

Myös Finlandia-salin valaisimet uusittiin. Valaisimia ohjataan DMX-järjestelmän kautta.

Kaikki on suurta

Jatkamme matkaa kohti ylintä kerrosta, Finlandia-salin yläpuolella sijaitsevaan, 6. kerroksen konehuoneeseen, johon on sijoitettu Finlandia-salin lämmöntalteenottopatterit.

– Jos työteknisiä haasteita vielä miettii, niin tässä on yksi niistä. Kokonaisuus tuotiin neljässä lohkossa ylös katon kautta. Torniosan katolla, noin kahdeksan metriä korkeammalla kuin tämä tila, oli tiputusreikä, mistä patterit laskettiin. Eli osat nostettiin ensin noin 30 metrin korkeuteen torniosan katon korkeudelle ja kokonaisuus laskettiin neljässä lohkossa tilaan, ensin pystyssä, lopuksi juuri ja juuri mahduttiin kääntämään vaakaan, sitten paikalleen, Pyykkö kertoo.

– Finlandia-salin poistoilma kulkee näiden pattereiden läpi; lämpö otetaan talteen, viedään putkiston kautta kellarissa sijaitsevaan Finlandia-salin tuloilmakoneeseen, Pyykkö lisää.

Siirrymme Finlandia-salin päälle ritiläkatolle.

– Salin tekniikka on yläkautta huollettavissa. Esimerkiksi valaisimet voi nostaa luukkujen kautta pois ja huoltaa.

– Jokaisen penkin alla on päätelaite, äänenvaimennin ja tasauslaatikko. Tuloilma tulee alapuolella sijaitsevan ”käärmeenpesän” kautta, Niemi kertoo. 

Kurkistamme valaisimen huoltoluukusta alas saliin. Katsomon penkit siintävät kaukana alhaalla, reilun kymmenen metrin päässä. Salissa on 1672 istuinta.

Hallikainen osoittaa mustaa kattoa, missä kulkee punainen paloilmoittimen näytteenottoputkisto.

– Katto on tarkoituksella musta, ja esille jäänyt tekniikka on maalattu mustaksi. Asennushyllyt on pellitetty ja maalattu mustaksi, Hallikainen kertoo.

Paloilmaisin on toteutettu siten, että se toimii näytteenottoputkiston avulla.

– Se imee ilmaa, haistaa savun ja tekee paloilmoituksen. Paloilmoitin on erikseen paikassa, missä huoltaminen onnistuu helpommin. Tällainen järjestelmä on tässä salissa sekä Helsinki-salissa. Muuten rakennus on sprinklattu, Hallikainen kertoo.

Jatkamme matkaa salin teknisten tilojen takaa kohti rakennuksen kattoa. Auringon säteet heijastuvat torniosan valkoiselta marmorilta häikäisten silmät. Ohitamme kattoterassin ja suuntaamme aurinkopaneeleille.

– Tehoa uudella kentällä on noin 50 kilowattia. Aurinkopaneeleja oli katolla aiemminkin, vanhat siirrettiin Pikku-Finlandian katolle.

Miten projekti sujui?

Katolta suuntaamme takaisin neuvotteluhuoneeseen. Miten näin valtavassa urakassa, missä talotekniikka ei saa näkyä eikä myöskään kuulua, ovat työt ovat sujuneet? 

Niemi sanoo, että urakka on sujunut hyvin. Lvi- ja muiden teknisten töiden aikataulutus ja logistiikka on järjestetty työvaiheaikataulun avulla, jossa työmaa on jaettu noin 30 tahtilohkoon.

– Vaiheittainen tapa on auttanut hallitsemaan työmaan monimutkaisuutta ja varmistamaan, että kaikki toiminnot etenevät suunnitellusti, Niemi sanoo.

Urakoitsijat, suunnittelijat ja muut sidosryhmät ovat tehneet tiivistä yhteistyötä, ja kaikki tarvittavat muutokset alkuperäisiin suunnitelmiin on käsitelty viikoittaisissa kokouksissa.

– Tällaiset yhteensovituskokoukset ja niiden jatkuva ylläpito ovat mahdollistaneet joustavan ja tehokkaan projektinhallinnan.

Henkilöiden vaihtuvuus projektin asentajien kärkihenkilöistä lähtien pysynyt erittäin vähäisenä. Talotekniikan osalta toimihenkilöiden osalta avainhenkilöissä ei ole ollut lainkaan vaihtuvuutta.

– Tällä ollut positiivinen merkitys sujuvan projektoinnin kannalta.

Niemi sanoo, että näiden toimenpiteiden ja hyvin organisoidun projektinhallinnan ansiosta peruskorjaus on sujunut ilman suuria ongelmia, ja projekti on saanut tunnustusta muun muassa WDBE-Most innovative Digital Project delivery -kategorian voitolla, laserkeilausdatan käyttämisestä tietomallin yhteensovitukseen.

Kohteen luovutus tapahtuu syksyllä 2024 ja yleisölle rakennus avautuu vuoden 2025 alkupuolella.