Emeritusprofessori Olli Seppänen: ”Energiatehokkuus ei ole mikään ratkaistu asia”

Emeritusprofessori Olli Seppänen on työskennellyt talotekniikka-alalla yli 50 vuotta. Mihin suuntaan alan pitäisi hänen mielestään kehittyä?

Juttu on ilmestynyt alun perin Talotekniikka-lehdessä 8/2022.

”Tänä päivänä energiasta puhutaan paljon. Energiakriisi on tuonut mukanaan monia uusia toimijoita, jotka pyrkivät hyödyntämään tilannetta vähäisin perustiedoin politiikassaan tai liiketoiminnassaan.” Tätä mieltä on emeritusprofessori Olli Seppänen. Tilanne vaatisi Seppäsen mielestä vahvemmin aitoa asiantuntemusta ja sitä, että talotekniikka-ala ottaisi yhdessä uudet haasteet vastaan.

– Ala olisi voinut reagoida meneillään olevaan energiakriisiin nopeammin eikä odottaa, että viranomaiset alkavat kampanjoida. Tehdä esimerkiksi nettisivuja ja oppaita sekä olla enemmän julkisuudessa esillä, Seppänen harmittelee.

Seppäsen mukaan talotekniikka-alalle on tyypillistä hajaannus: organisaatioilla on liikaa erilaisia intressejä eikä yhteistä ääntä. Esimerkiksi kulutuksen ja tuotannon väliseen epäsuhtaan on tullut Seppäsen mielestä ratkaisuja hitaasti. Kuluttajille ei ole riittävästi teknisiä apuneuvoja, joilla esimerkiksi kulutusjousto tapahtuisi automaattisesti. 

– Ja nyt kun näitä teknisiä apuneuvoja alkaa tulla, järjestelmät eivät välttämättä toimi niin kuin pitäisi. Mitä monimutkaisemmiksi järjestelmät menevät, sen helpommin niihin tulee virheitä. Järjestelmien toiminnan varmentaminen tulee olemaan lähitulevaisuuden keskeinen haaste.

”Kun työntekoon tottuu, siitä on vaikea luopua”

Seppänen jäi Aalto-yliopiston professuuristaan eläkkeelle vuonna 2008, mutta jatkaa edelleen esimerkiksi vuonna 2004 alkanutta FINVACin hallituksen puheenjohtajuuttaan.

– Kun työntekoon tottuu, siitä on vaikea luopua. Tämä on ollut nähtävissä työn lisäksi harrastuksena, jotta saa tuloksia ja vaikuttavuutta aikaiseksi, Seppänen sanoo.

Uransa alkuvaiheessa Seppänen työskenteli ja teki tutkimusta Ekono-nimisessä Suomen suurimmassa LVI- ja rakennusalan konsulttiyhtiössä, vuosina 1975–1982. Pari vuotta työrupeamasta kului Ekonon tytäryhtiössä Yhdysvalloissa. Aiemmin Seppänen oli työskennellyt Yhdysvalloissa Kansas State Universityssa sisäilmatutkimuksen parissa, myöhemmin useamman jakson Lawrence Berkeley National Laboratoryssa Kaliforniassa.

Aalto-yliopiston professorin virkaan nimittäminen vuonna 1982 oli Seppäsen uran käännekohta tutkimus- ja kehityspuolelle. Virkauran loppuvuosina Suomen Euroopan Unioniin liittyminen toi mukanaan eurooppalaistumisen. Kansainvälistyminen oli tapahtunut jo aiemmin.

– Ohjasin oppilaita kansainvälisiin julkaisuihin ja yhteistöihin. 2000-luvun alussa REHVA (Federation of European HVAC Associations) johdatti minut Brysselin toimintaan, ja asuin Brysselissä viisi vuotta. Toimin järjestön teknisen toimikunnan puheenjohtajana, presidenttinä ja pääsihteerinä.

Seppänen onkin vaikuttanut urallaan erityisesti sisäilmastokysymyksiin Suomen lisäksi kansainvälisesti. Aiemmin REHVA Journalia kuusi vuotta päätoimittanut Seppänen työskentelee edelleen lehden toimitusneuvostossa sekä REHVAn toimikunnissa. Hän on myös pyrkinyt saamaan sisäilmakysymyksiä jokaiseen EPBD:n (Energy Performance of Buildings Directive) versioon enemmän esille. 

– Se on ollut hidas tie. Direktiivin viimeisimmässä luonnoksessa (lokakuu 2022) on kuitenkin vaatimuksia muun muassa sisäilman monitoroinnille. 

Järjestelmien pitää toimia

Vuosikymmenien saatossa Seppänen on nähnyt, miten sisäilmaongelmat pulpahtavat eri suunnilta esiin. Niiden kurissa pitäminen ja poistaminen herättää hänessä huolta – kuten myös energiatehokkuuteen liittyvät asiat.

– Energiatehokkuus ei ole mikään ratkaistu asia. Nykyisen kriisin aikana on tullut yhä enemmän tarvetta sovittaa energiantuotantoa ja -kulutusta paremmin yhteen. Tutkijapiireissä tämä tiedostettiin jo 15 vuotta sitten, mutta ala on reagoinut ongelmaan hitaasti. Melko vähän on tapahtunut sen eteen, että meillä olisi käytännönläheisiä järjestelmiä, jotka ottaisivat energian tarjonnan huomioon sisäilmastoa huonontamatta, Seppänen pohtii.

Seppänen sanookin suoraan, ettei rakennusala ole koskaan ollut mikään nopealiikkeisin. Yhtenä jarrutekijänä hän pitää yhteistoimintaa rakennusliikkeiden, taloteknisten urakoitsijoiden ja tilaajien välillä.

– Jos järjestelmän luvataan toimivan jollain tavalla, pitää sen käytännössä myös toimia. Tästä löytyy paljon huonoja esimerkkejä petetyistä odotuksista. 

Esimerkiksi tarpeenmukainen ilmanvaihto toimii Seppäsen mukaan teoriassa hienosti, mutta käytännössä ei. 

– Professori Risto Kosonen veti Aalto-yliopistossa tutkimusta, jossa kahdeksasta tutkitusta järjestelmästä yksi toimi niin kuin piti. Siinä ei vaikuttanut niinkään ehkä tekniikka, vaan koko rakennusprosessi. Pääurakoitsijat eivät anna talotekniikkaurakoitsijoille ja -toimittajille riittävästi tilaa, vaan määräävät tanssin tahdin.

Tämän vuoden alkupuolella uusittu TalotekniikkaRYL antaa Seppäsen mielestä teoriassa edellytykset paremmille toimijoille. Hän kirjoitti itse laatuvaatimusten yleisen osan ja ilmanvaihto-osan käsikirjoituksen.

– Jos sen mukaan toimittaisiin, lopputulos olisi parempi. Mutta käytännössä ei välttämättä pystytä käymään läpi kaikkia vaiheita, jotka TalotekniikkaRYL määrittelee. 

Ihminen keskiössä

Seppänen muistelee, miten 1970-luvun energiakriisin aikana alettiin miettiä tarkemmin talotekniikkaa ja sen parantamista. Kriisin aiheuttamina myös sisäilmavirheet nousivat esiin.

– Se antoi lähtölaukauksen energia- ja sisäilmakysymysten kehittymiseen alalla. 1980-luvulla sisäilmakysymykset ja -tekniikka tulivat yhä enemmän esiin sekä ilmanlaadun että lämpöolojen säädön osalta, Seppänen kertoo.

Energiatehokkuus on Seppäsen mukaan ollut alalla keskeinen teema 1970-luvun alusta lähtien – vaihtelevalla painotuksella, riippuen energian hinnoista ja hintasuhteista. Seppänen on pyrkinyt viemään sisäilmastoa eteenpäin energiatehokkailla tavoilla. 

– Ensimmäiset oppaat energiansäästöön tulivat 1970-luvulla. Tein itse Ekonossa 1970-luvun puolessavälissä oppaan siitä, miten patteriverkostot tasapainotetaan.

Automaation ja tietotekniikan kehitys alkoi 1970-luvun lopulla. Ekono-talossa oli jo tuolloin tietokoneohjaus, aurinkokeräimet, rakennuksen lämpökapasiteetin hyödyntäminen sekä monia muita myöhemmin käyttöön tulleita ideoita, kuten IMS ja maalämpö.

– Ensimmäiset rakennusten simulointiohjelmat olivat käytössä 1970-luvun loppupuolella. Mutta prosessit ovat pitkiä ennen kuin tieto kokeilujen ja käytännön kautta siirtyy suunnitteluun ja sieltä rakentamiseen. 

1900-luvun loppupuolella talotekniikka-ala alkoi Seppäsen mukaan asettaa yhä enemmän ihmisen keskiöön. Viimeisinä vuosikymmeninä on keskitytty siihen, että ihmiset viihtyvät sisätilassa lämpötilan, ilmanlaadun ja muiden palveluiden suhteen. Lopputulokseen kiinnitetään yhä enemmän huomiota. 

Pohjoismaista yhteistyötä

Muutama vuosi sitten Seppänen käynnisti VVS Föreningen i Finland rf:n toiminnanjohtaja Siru Lönnqvistin kanssa pohjoismaisen yhteistyön ilmanvaihdon alalla. Yhteistyö on jatkumoa 1980-luvulla käynnistyneelle yhteistyölle, joka keskeytyi vuonna 1995 Suomen Euroopan Unioniin liittymisen myötä. 

– Meillä on pohjoismaissa paljon yhteisiä tottumuksia, tekniikkaa ja yrityksiä. Katsotaan, jos yhteistyötä tiivistettäisiin myös tutkijoiden ja viranomaisten alueella, Seppänen pohtii.

Seppänen ja Lönnqvist ovat vetäneet yhteistyötä kahdella tasolla. Toinen ryhmä pohtii säädöksiä ja niiden kehittämistä, toisessa ryhmässä lähinnä professoritason pohjoismaiset tutkijat vaihtavat tietoa ja kehittävät yhteisiä ohjeistuksia. Viime vuosina on mietitty erityisesti ilmanvaihdon parempaa käyttämistä ilmavälitteisten tai ilmassa kulkeutuvien taudinaiheuttajien torjunnassa. Parhaillaan ryhmässä seurataan myös EPBD:n seuraavaa kierrosta ilmavaihdon kannalta.

– Eurooppalaisia ilmanvaihto- ja sisäilmastandardeja ollaan uusimassa, jotta ilmanvaihdon merkitys tulisi terveyden kannalta paremmin huomioiduksi. 

Jos Seppänen jonain päivänä malttaa jäädä kokonaan eläkkeelle, hän haluaisi tulla muistetuksi sisäilmatekniikan ja sisäilmaston nostamisesta kansallisesti ja kansainvälisesti esiin. Erityisen merkittävänä hän pitää sisäilman ja energiatekniikan yhdistämistä. 

– Energian säästöä ei pidä tehdä sisäilmaston kustannuksella. 

Työn vastapainona:

• Ulkoilee ja retkeilee erityisesti Nuuksion kansallispuistossa. Harrastus lähti liikkeelle aikoinaan partiolaisuudesta.
• Asuu vaimonsa kanssa omakotitalossa Espoon Laajalahdessa. Isolla tontilla puutarhassa riittää puuhaa.
• Halusi insinööriksi jo lapsena. Ammatinvalintaa ohjasivat osaltaan diplomi-insinööri-isä sekä arkkitehtiveli.