CE-merkintä, Ekosuunnittelu ja Energiamerkintä tuovat päänvaivaa arkeen

Jos tuotteella on CE-merkintä, voiko olla varma, että se on hyvä Suomen olosuhteissa? Ei, CE-merkintä ei takaa, että tuote olisi turvallinen, laadukas saati kansalliset vaatimukset täyttävä.

Ensin positiiviset asiat. CE-merkinnät ovat helpottaneet olennaisesti suomalaisten tuotteiden vientiä ja liikkumista Euroopan talousalueella. Niiden yleistyessä samat merkinnät pätevät kaikissa EU-maissa, eikä esimerkiksi laitevalmistajien tarvitse hankkia jokaisesta vientimaasta kyseisen maan kansallisia tuotehyväksyntöjä.

Harmonisoitujen tuotestandardien (hEN) käyttöönotto on edellyttänyt, että valmistajalla pitää olla standardin mukainen ja dokumentoitu laadunvalvonta. Tämä on parantanut rakennustuotteiden laatua, vaikka CE-merkintä ei varsinaisesti mikään laatumerkki olekaan.

Harmonisoitujen tuotestandardien käyttöönoton myötä Eurooppaan on saatu rakennustuotteille yhteinen tekninen kieli, jota kaikki valmistajat käyttävät.

”Tämä on välttämättömyys, kun rakennusalalla siirrytään digitalisoinnissa eteenpäin. Tuotetietopankit tarvitsevat ehdottomasti tämmöisen järjestelmän”, sanoo johtaja Antti Koponen Rakennusteollisuus RT ry:stä.

CE-merkintä ei kuitenkaan takaa, että tuote olisi turvallinen, laadukas saati kansalliset vaatimukset täyttävä. Se on valmistajan ilmoitus siitä, että rakennustuotteen viranomaisten kannalta keskeiset perusominaisuudet on selvitetty ja ilmoitettu yhteisellä eurooppalaisella tavalla.

Helppoa ei ole

Rakennustuoteasetus vaatii, että EU-maat muuttavat kansalliset säädöksensä, niin että tuotteita koskevat vaatimustasot tulevat yhteensopiviksi harmonisoitujen tuotestandardien kanssa. Suomessa näin on tehty palo-ominaisuuksien suhteen, mutta ei muuten.

Siksi on pitänyt kehittää väliaikaisratkaisu. Tällaisia ovat SFS:n toimialayhteisöjen, kuten RTT:n laatimat kansalliset soveltamisstandardit (SFS 7000-sarja), jotka antavat suosituksia siitä, mitä tuotteen eri käyttökohteissa Suomessa pitäisi vaatia.

Nämä ovat asiantuntijasuosituksia, mutta ne ovat saaneet rakennusvalvonnassa vahvan statuksen. Niiden mukaan toimitaan, kun säädökset puuttuvat”, Koponen sanoo.

Eli miten on: jos tuotteella on CE-merkintä harmonisoidun tuotestandardin perusteella, voinko olla varma, että se on hyvä Suomen olosuhteissa? Kestääkö se varmasti esimerkiksi pakkasta?

”Pelkkä CE-merkintä ei vielä takaa mitään. Tuotteen suoritustasoilmoituksesta täytyy tarkastaa ilmoitettu pakkasenkestävyysluokka ja katsoa sitten kansallisesta soveltamisstandardista, täyttääkö se vaatimukset Suomessa”, Koponen kertoo.

”Pitää myös aina tarkastaa, mikä on tuotteen aiottu käyttötarkoitus. Esimerkiksi kupariputkille on harmonisoitu tuotestandardi, mutta se ei kata juomavesikäyttöön tulevan veden johtamiseen tarkoitettuja putkia. Tällaisille putkille valmistaja voi hakea tyyppihyväksynnän. Sen puuttuessa rakennusvalvontaviranomainen voi edellyttää rakennuspaikkakohtaista varmentamista. Muiden kuin juomaveden johtamiseen tarkoitettujen kupariputkien tulee olla CE-merkittyjä”, summaa Paula Porkola Tukesista.

CE- merkintä on ollut pakollinen Suomessa heinäkuusta 2013 alkaen markkinoille saatetuille rakennustuotteille, joille on harmonisoitu tuotestandardi, jonka CE-merkinnän siirtymäaika on päättynyt. Harmonisoidun tuotestandardin piiriin kuuluu volyymilla mitattuna jo 80 prosenttia Suomessa käytettävistä rakennustuotteista. Määrä kasvaa sitä mukaa, kun uusia hENiä julkaistaan ja niiden CE-merkinnän siirtymäaika päättyy.

Mitäs sitten kun rakennustuotteella on CE-merkintä pelkästään ekosuunnittelusäädöksen perusteella?

”Ekosuunnittelu ei kata kuin tietyt perusominaisuudet. Joten vaikka tuotteella olisi CE-merkintä, mutta jos se ei pohjaudu rakennustuoteasetukseen, valmistajan pitää hankkia vapaaehtoinen ETA CE-merkintä tai vapaaehtoinen kansallinen tuotehyväksyntä tai toimia rakennuspaikkakohtaisella selvityksellä puuttuvien ominaisuuksien osalta. Ei tässä ole järkeä, mutta näin se vain menee”, Koponen tuumaa.

Ekosuunnittelu määrittää minimitason

”Ekosuunnittelu on vain puitedirektiivi, eikä tarkoita sellaisenaan yrityksille vielä mitään. Sen pohjalta annetaan tuoteryhmäkohtaisia säädöksiä, ja ne ovat velvoittavia yrityksille”, kertoo Mika Kapanen Technetium Consulting Oy:sta.

Ekosuunnitteludirektiivi määrittää minimitason, jolla pääsee EU-markkinoille. Jos tuote ei täytä ekosuunnittelun vaatimuksia, ei sinne ole asiaa. Mutta jos vaatimukset täyttyvät, tuotteella on heti 508 miljoonaa potentiaalista asiakasta.

”Etupäässä ekosuunnittelu ja energiamerkintä koskevat valmistajaa ja maahantuojaa. Tämän pitää osoittaa, että tuote täyttää kummatkin vaatimukset: ekosuunnitteludirektiivin CE-merkintä ja energiamerkintädirektiivin vaatima energiamerkki pitää olla. Tämän pitää myös kerätä ja välittää tietoa toimitusketjussa eteenpäin”, Kapanen sanoo.

Ekosuunnittelu antaa säädökset tuotteille. Mutta mikä on tuote? Moottorin, pumpun tai puhaltimen vielä ymmärtää. Mutta mitä jos tuote koostuukin monesta eri komponentista? Esimerkiksi suuret kylmälaitokset koostuvat niin monesta komponentista, että niiden yhdistäminen voidaan tulkita laitteen valmistukseksi. Silloin urakoitsijasta tuleekin valmistaja ja suunnittelija voi joutua vastuuseen vaatimustenmukaisuuden arvioinnista.

”Vähän tuntuu olevan myös päällekkäistä sääntelyä. Jos ilmanvaihtokoneessa on puhallin, sitä koskee eri säädäntö kuin itse ilmanvaihtokonetta”, Kapanen sanoo.

Energiamerkinnät ovat lain mukaan pakollisia yhä useammille tuotteille. Ja jotta touhu ei menisi helpompaan suuntaan, energiamerkintädirektiivi uudistunee ensi vuoden alussa. Tulevista energiamerkeistä +-merkkien lisäily jää pois ja siirrytään noudattamaan pelkästään asteikko A–G. Myös voimassa olevat energiamerkit muuttuvat A–G -asteikolle siirtymäaikojen loputtua.

”Tavallista energiamerkkiä ei esimerkiksi ilmanvaihtolaitteen kohdalla kannata lukea ollenkaan sellaisenaan. Se on nimittäin energiatehokkuustaso Keski-Euroopan olosuhteissa. Täällä Suomessa pitää esimerkiksi vielä erikseen muistaa katsoa tuoteselosteesta laitteen tai komponentin energiatehokkuus olosuhteessa kylmä”, Kapanen huomauttaa.

Kapanen sanoo myös, ettei valmistajien antamilla tuoteselosteilla voi tehdä luotettavia laitevertailuja etenkään ilmanvaihtokoneissa. Tapauskohtainen laskenta on tehtävä joka tapauksessa.

Aihetta käsiteltiin 27.1.2016 pidetyssä Finvacin järjestämässä seminaarissa.

Lisätietoa aiheesta

• hEN Help Desk: Tietoa rakennustuotteiden harmonisoiduista tuotestandardeista ja rakennustuotteiden CE-merkinnästä osoitteessa www.henhelpdesk.fi.
• Finvacin kattava kooste osoitteessa http://www.finvac.org/eutietoa/johdanto
• Tuoteryhmäkohtaiset säädökset ovat EU-asetuksia, niitä ei löydy Finlexistä, vaan parhaiten osoitteesta www.ekosuunnittelu.info.

Talotekniikkatuotteita, joille on rakennustuoteasetukseen perustuva hEN

• Tekniset eristeet (mm. EN 140303 MW, EN 14309 EPS)
• Öljykattilat (EN 1)
• Huonetilan säteilylämmittimet (EN 442-1 patterit, EN 14037-1 katon säteilypinnat vesilämmöllä)
• Metalliputket (EN 1057 kupari, mm. EN 598 valurauta, mm. EN 10255 teräs, mm. EN 10312 ruostumaton teräs)
• Palonrajoittimet (EN 15650)
• Saniteettilaitteet (mm. EN 997 WC- istuimet, EN 14688 pesualtaat)
• Viemärituotteet (mm. EN 1916 betoniputket, EN 12566-1 pienet jätevesipuhdistamot)
• Kiinteät palosammutusjärjestelmät (EN 12094-sarja sammutuslaitteet (EN 12559-sarja spriklerit, EN 12101-sarja savunhallintajärjestelmät)
• Palopostit (EN 14339, EN 14384)
• Kestomuoviputkistojen liimat (EN 14814, EN 14680)
• Elastomeeriset tiivisteet (EN 681 -sarja, EN 682)
• Kaasuasennusten venttiilit (EN 331, EN 15069) ja taipuisa metallinenletku (EN 14800)
• Terässäiliöt (EN 12285-2)
• Kestomuovisäiliöt (EN 13341)
• Säiliöiden ylitäytönestimet (EN 13616) ja vuodonilmaisujärjestelmä (EN 13160-1)

Talotekniikkatuotteita, joille on ETAG/EAD

• Kylmähuonetuotejärjestelmät (ETAG 021)
• Palokatkotuotteet (ETAG 026)