AsuntoForum 23. maaliskuuta 2009

Asuntoministeri Jan Vapaavuoren käynnistämän AsuntoForumin tavoitteena on nostaa esiin asumiseen liittyviä vaikeitakin kysymyksiä ja yhdessä etsiä niihin ratkaisuja. Järjestyksessään viides AsuntoForum pureutui korjausrakentamiseen.

Ministeri Vapaavuoren avajaispuheen otsikoksi oli valittu �?�korjausrakentaminen kunniaan”, mikä ministerin mukaan viittaa siihen, ettei korjausrakentamiseen suhtauduta sillä vakavuudella, kun siihen pitäisi suhtautua.

– Aihe on erityisen ajankohtainen nykyisessä taloustilanteessa, jossa korjausrakentamisen odotetaan vilkastuvan ja paikkaavan ainakin osin uudistuotannon hiipumisen aiheuttamia kansantaloudellisia tappioita, ja jossa remontoinnille on poikkeuksellisen otolliset olosuhteet niin kustannusten laskun kun valtion erityistukitoimien johdosta, Vapaavuori sanoi ja korosti, että korjausrakentamisen kunnianpalautuksessa on kyse paljosta muustakin kuin suhdanneluonteisesta harjoituksesta. – Tarpeeseen nähden riittämätön korjaaminen ja kunnossapito kasvattavat korjausvelkaa jatkuvasti. Esimerkiksi vuonna 2007 korjaukset ja kunnossapito vastasivat VTT:n arvion mukaan vain 70 %:a asuinrakennusten rakenteiden kulumisesta aiheutuneesta arvon alennuksesta. Koulujen, päiväkotien ja monien muiden julkisten rakennusten osalta kertynyt korjausvelka on vielä suurempi. Kyse on erittäin merkittävästä kysymyksestä, eritoten kun huomioon otetaan rakennuskannan valtava osuus koko kansallisuusvarallisuudestamme.

Vapaavuoren mielestä koko korjausvelkakäsite on osaltaan hieman harhaanjohtava. Korjaaminen nähdään liian usein rakennuksen kunnon eräänlaisena palauttamisena alkuperäiselle tasolle. – Korjataan kuntoon, ylläpidetään tai kunnossapidetään, kun näkökulman pitäisi ennemminkin olla rakennuskannan kehittäminen vastaamaan nykyisiä ja tulevaisuuden vaatimuksia, hän sanoi.

Energiatehokkuuden parantaminen on Vapaavuoren mukaan hyvä esimerkki tästä tarkastelutavasta. Myös väestön ikääntyminen sekä ylipäänsä ihmisten asumistoiveiden ja tarpeiden kehittyminen sekä erilaistuminen korostavat tarvetta paitsi ”ylläpitää” myös ”kehittää” asuntokantaamme.
– Korjausrakentamisella voidaan ja tulee osaltaan sopeuttaa rakennuskantaa vastaamaan väestömuutoksista kuten väestön ikääntymisestä aiheutuviin muuttuviin tarpeisiin esim. esteettömyyden suhteen, Vapaavuori sanoi.

Asuntoministeri muistutti, että asuntokannan kehittämistä ei voi jättää pelkän uudistuotannon varaan. Suomalaista asuntorakentamista on viime vuosikymmeninä osin aiheestakin syytetty �?�bulkkituotannosta�?�, joten korjausrakentamisen avulla tästäkin tuotannosta on saatavissa yksilöllistä ja kunkin omistajan tarpeet ja toiveet paremmin täyttävää.

Oppia tulisi Vapaavuoren mukaan hakea liike- ja toimitilakannastamme.
– Kun esimerkiksi toimistoa remontoidaan, lähtökohtana lienee useimmiten tilojen muuttaminen vastaamaan tämän päivän vaatimuksia. Asuinrakennuspuolella korjaamisessa ei tällaista kehittämisen näkökulmaa ole mukana, ainakaan samassa määrin.

Ilmastonmuutos on suurin haaste

Aikakautemme suurin haaste liittyy asuntoministeri Vapaavuoren mukaan ilmastonmuutokseen. Se edellyttää kasvihuonekaasupäästöjen olennaista vähentämistä, mikä puolestaan edellyttää niin energian säästöä kun uusiutuvien energialähteiden käytön lisäämistä. – Rakennuskantamme on näissä talkoissa keskeisessä roolissa, vastaahan rakennuskanta peräti 40 %:sta maamme energiankulutuksesta ja 30 %:sta maamme kasvihuonekaasupäästöistä, Vapaavuori muistutti ja totesi, että rakennuskannan hitaan uusiutumisen takia korjausrakentaminen on jälleen avainasemassa. – Lyhyellä aikavälillä tämä on itsestäänselvyys, mutta sen merkitystä ei pidä vähätellä myöskään pitemmässä juoksussa. Kaikista niistä rakennuksista, joita meillä on vuonna 2050, peräti puolet on jo rakennettu.

Uudistuotannon puolella energiatehokkuuden parantaminen on korjausrakentamista helpompaa ja se voidaan tehdä ministerin mukaan pitkälti normivetoisesti. Myös alan teknologian ja osaamisen oletetaan merkittävästi kehittyvän. Vapaavuori ennustaa, että tällä saralla tuloksia on helppo saavuttaa. – Silti: jopa vuoden 2050 tulokulmasta peräti puolet haasteesta palautuu rakennuskantaamme, joka meillä on jo tänään silmiemme edessä, hän totesi.

Painopiste on Vapaavuoren mukaan ollut valistuksessa, informaatio-ohjauksessa sekä yleisemmin ennakoivan ja suunnitelmallisen ylläpitokulttuurin korostamisessa. Valtiovallan perusviestinä on ollut, ettei ainakaan yhtään isompaa peruskorjausta tulisi toteuttaa ilman, että samalla kiinnitetään huomiota energiakysymyksiin. Yleistä ymmärrystä asiassa on edistetty mm. käyttöön otetulla energiatodistusjärjestelmällä.

– Valistuneeseen vapaaehtoisuuteen perustuva tiekartta ei kuitenkaan näytä tuottavan toivottavia tuloksia ainakaan riittävän ripeästi, Vapaavuori sanoi.
– EU:n komission tuoreessa energiatehokkuusdirektiiviä koskevassa muutosesityksessä tulokulma onkin jyrkentynyt. Direktiivin mukaan laajojen korjaustoimenpiteiden yhteydessä tulisi kaikkien rakennusten osalta asettaa myös normipohjaiset energiatehokkuuden vähimmäisvaatimukset.

Polttopisteessä asuntotuotannon hiipuminen

Asuntoministeri Vapaavuori muistutti, että kansainvälisen talouskriisin aiheuttamia tappioita voidaan rakennusalalla vähentää vauhdittamalla vuokra-asuntotuotantoa ja peruskorjaustoimintaa.
– Nousukaudella peruskorjaamiseen liittyi monia ongelmia. Kapasiteetti- ja kiinnostusongelmien ohella haasteena olivat erityisesti korkeat kustannukset. Nyt tilanne on toinen. Kiinnostusta on. Työväkeä riittää. Tarjouksia saa. Ja ennen kaikkea kustannukset ovat laskeneet, osin jopa merkittävästikin. Kaiken tämän päälle asunto- ja vuokrataloyhtiöt saavat vuoden loppuun asti valtiolta ylimääräisen 10 %:n korjausavustuksen. Pientaloissa – ja kerros- ja rivitaloissa asukkaan omalla vastuulla olevien korjausten – osalta puolestaan voi hyödyntää vuoden vaihteessa ehdoiltaan olennaisesti parantunutta kotitalousvähennystä. Jos joskus niin nyt kannattaa peruskorjata. Jos joskus niin nyt kannattaa tehdä ne toimet, jotka joka tapauksessa tulee tehdä tai olisi jo jopa pitänyt tehdä, koska jos joskus niin nyt se on myös taloudellisesti kannattavaa, asuntoministeri Jan Vapaavuori sanoi. Hän myönsi, että rakentamisen suhdanneherkkyys näkyy monella tavalla, mutta muistutti, että seuraava nousu tulee ennemmin tai myöhemmin. Silloin kustannukset nousevat jälleen.
Vapaavuoren mukaan elvytysfilosofian tarkoitus on aikaansaada sellaisia välittömästi vaikuttavia toimia, joilla alan työllisyyden laskua voidaan mahdollisimman tehokkaasti loiventaa. – Kyse on määräaikaisesta elvytystoimesta, ei pysyvästä korjaustoiminnan tukielementistä, jollaiseksi se on toisinaan virheellisesti mielletty, hän korosti ja huomautti, että vaikka osalle taloyhtiöistä aikataulu on haasteellinen. Se ei kuitenkaan koske kaikkia. – Järjestelmä suosii niitä taloyhtiöitä, jotka ovat ennakoivassa ja suunnitelmallisessa ylläpitokulttuurissaan ottaneet muita pitempiä askelia.
Vapaavuori sanoi olevansa vakuuttunut, että yleinen ilmapiiri peruskorjaustoimintaa kohden paranisi selvästi, jos korjaustoiminnan prosesseja osattaisiin kehittää siten, että korjaaminen olisi rakennuksissa asuville ja niitä käyttäville nykyistä vaivattomampaa ja häiritsisi vähemmän heidän jokapäiväisiä askareitaan.
– Toki myös päätöksentekomenettelyjä tulee pyrkiä kehittämään, erityisesti asunto-osakeyhtiöissä. Tässä tarkoituksessa hallitus tullee jo tällä viikolla antamaan eduskunnalle esityksen uudeksi asunto-osakeyhtiölainsäädännöksi. Uusi lainsäädäntö on tarkoitus saada voimaan vuoden 2010 alusta.
Kunnossapito- ja uudenaikaistamistoimien tehostamispyrkimyksiin liittyy myös uusi velvoite, joka on Vapaavuoren mukaan tarkoitus säätää yhtiön johdolle ja osakkeenomistajille yhdessä hoidettavaksi. Yhtiökokouksessa tulisi vuosittain käsitellä seuraavien viiden vuoden aikana odotettavissa olevaa kunnossapitotarvetta.