Pro LVI -palkinto kruunasi Ilkka Salon uran – ”Sisäilmasto on kaiken rakentamisen perusta”

Kun Dahlin toimitusjohtaja Olli Nikula aloittaa puheensa Katajanokan Kasinolla joulukuussa järjestetyssä Pro LVI -palkitsemistilaisuudessa, puheensorina salissa hiljenee ja jännitys tiivistyy.

– Vuoden 2025 palkinnon saaja tunnetaan asiantuntemuksestaan viinien ja oluiden, erityisesti irlantilaisten oluiden osalta. Värit ja värimaailma ovat palkitulle tuttuja, ja hän viettää paljon aikaa vapaa-ajan asunnon yhteydessä sijaitsevassa ateljeessaan öljyvärimaalauksen parissa. Henkilökohtaisten ominaisuuksien monipuolisuutta kuvaa myös se, että hänellä on hallussaan maailmanmestaruudet niin köydenvedossa kuin saunanvedossakin, ja hän on hallitseva KIRA-alan jääcarting-mestari, Nikula lausuu.

Nikulan puheessa palkinnon saajasta Ilkka Salosta piirtyy hieman toisenlainen kuva kuin se, johon olen itse tottunut työyhteyksissä. Pian esiin nousevat toki myös ne ominaisuudet, joista Salo tunnetaan alalla laajemmin.

– Salo on loistava verkostoituja, mikä on edesauttanut mahdollisuuksia kehittää ja viedä alaamme eteenpäin yhdessä alan sidosryhmien kanssa. Salo on toiminut laajasti talotekniikka-alan luottamustehtävissä, ja hän on vaikuttanut myös Talotekniikkainfon luomiseen ja LVI-päivien perustamiseen.

Juhlapuheessa listattujen luottamustehtävien ja meriittien määrä on pitkä. Onkin juuri sopiva hetki kertoa Ilkka Salosta lisää, sillä hän jää eläkkeelle Taltekan toimitusjohtajan tehtävästä kuluvana keväänä. 

Tapaamme Salon haastattelun merkeissä pian palkitsemistilaisuuden jälkeen Taltekan toimistolla Helsingissä, Eteläranta 10:ssä. Salon työhuoneessa katse pysähtyy ensimmäisenä ikkunasta näkyvään Katajanokan terminaaliin ja Viking Linen laivaan, seuraavaksi tauluihin. Seinällä on muun muassa oman pojan muotokuva, Salon itsensä maalaamana. Salo kertoo harrastaneensa maalaamista jo nuorena, mutta palanneensa öljyvärien pariin uudelleen viime vuosina. Ennen koronaa hän aloitti opinnot Helsinki Atelier of Representational Artissa Lapinlahdessa.

Maalaaminen on Salolle intohimo, joka pakottaa keskittymään. Hän kuvaa maalaamista draaman kaarena: alussa innostus kantaa, sitten seuraa vaihe, jossa mikään ei tunnu onnistuvan, ja lopulta, kun oivallus löytyy, syntyy flow.

– Erottelen maalaamisessa kaksi asiaa toisistaan: prosessin ja lopputuloksen. Prosessi vie mennessään. Se on hyvä vastapaino ja parhaimmillaan hyvin meditatiivista, hän sanoo.

Toinen asia on lopputulos. Toiset työt onnistuvat ja toiset eivät.

– Taulu saattaa olla viikkoja tai kuukausia sivussa, joskus lattianrajassa jopa nurinpäin, kunnes jokin yksityiskohta kirkastuu. Joitakin töitä tulee paranneltua pitkäänkin. Maalauksen omasta pojastani toin juuri siitä syystä tänne toimistolle, että siinä on vielä jotain pientä korjattavaa ennen kuin se on valmis.

Kaksijakoiset tunnelmat

Entä eläkkeelle jääminen – miltä se tuntuu?

– Fiilis on kaksijakoinen. Oma rupeama on ollut pitkä ja on syytä antaa tilaa nuoremmalle ja energisemmälle henkilölle, mutta päällimmäisenä on myös ajatus siitä, että kivaa työtähän tämä on ollut. Luopumiseen liittyy lisäksi hieman haikeutta, Salo sanoo.

Eläkepäivillä on tarkoitus viettää aikaa maalaamisen lisäksi mökillä ja matkaillen.

– Lisäksi yksi luottamustehtävä säilyy vähän pidempään, eli RTL-säätiön puheenjohtajuus, johon minut nimitettiin kaksivuotiskaudeksi keväällä 2025.

Ilmoilla on ollut myös keskusteluja joistakin alaan liittyvistä töistä, mutta suunnitelmat ovat vielä kesken.

– Eli jollain tapaa saatan vielä tehdä jonkin verran töitäkin.

Salon aloittaessa Taltekan edeltäjä LVI-talotekniikkateollisuus ry oli pieni yhdistys. Hänen aikanaan jäsenmäärä on tuplaantunut.

– Tällä hetkellä Taltekassa on noin 60 jäsenyritystä, ja uusia tulee vuosittain muutama. Jäseneksi ei kuitenkaan tulla vain ilmoittautumalla. Hakemus kiertää jäsenistöllä, ja vasta myönteisen palautteen jälkeen hallitus käsittelee sen.

– Tarkoitus on varmistaa, että mukana ovat hyvämaineiset alalla toimivat ja tunnetut yritykset.

Taltekan tehtävä ei ole ratkaista yritysten kaupallisia haasteita, vaan luoda yrityksille parempi toimintaympäristö ja nostaa talotekniikka sille kuuluvalle paikalle.

– Me varmistamme hyvän toimintaympäristön ja kasvatamme kakkua. Yritykset viipaloivat kakun itse parhaalla tavalla, hän sanoo.

– Tavoitteena on kasvattaa kokonaisuutta, ja yhteisen nimittäjän löytyminen on avainasemassa.

Perusta on kunnossa

Tämä ajattelu on ollut myös Taltekan kehityksen taustalla. Salo käy läpi, miten pienemmistä yhdistyksistä koottiin 2000-luvun alussa vahvempi kokonaisuus. Myöhemmin tukkujen ja teollisuuden yhteenliittyminen vahvisti alan yhteistä ääntä, ja vuonna 2018 tapahtui kaksi isoa muutosta: teollisuuden ja tukkujen yhdistyminen sekä siirtyminen Teknologiateollisuudesta Rakennusteollisuuteen omaksi toimialaksi.

– Suuret muutokset eivät olleet kivuttomia, mutta kokonaisuutta kannattaa tarkastella aina askeleen verran kauempaa: missä vaikutetaan parhaiten ja mikä palvelee alaa, Salo sanoo.

– “Wellbeing indoors” oli tuolloin kantava teema ja tavoite, joka edellä toimintaa lähdettiin kehittämään. Tämä teema kantaa edelleen. 

Eläkkeelle jäädessään Salo kertoo olevansa tyytyväinen siihen, missä Talteka nyt on. 

– Perusta on kunnossa, samoin talous. Kun aloitin vuonna 2004, jäsenmaksuilla katettiin käytännössä palkkakulut. Nyt talous on vakaa ja puskurit ovat kunnossa. Olemme saavuttaneet tietyn tason, ja seuraajani Matti Loukkola voi tulla rauhallisin mielin jatkamaan työtä ilman tarvetta suurelle muutokselle.

Kun keskustelu kääntyy uran tärkeimpiin saavutuksiin, Salo nostaa esiin talotekniikan professuurin ja mainitsee, että RTL-säätiö oli Tampereen professuurin suurin rahoittaja.

– Professuurin takana oli riittävän laaja joukko alan yrityksiä ja järjestöjä.  Olin mukana kokoamassa rahoitusta ja lahjoitusprofessuurin ohjausryhmän puheenjohtajana viisivuotiskauden ajan.

Tarvittiin henkilökohtaisia keskusteluja ja ennen kaikkea rahoitus ensimmäiselle viisivuotiskaudelle.

– Kun päätös oli tehty, seuraava askel oli käynnistää tutkimus ja lopulta järjestää opetus, ja näissä professori Piia Sormunen on tehnyt mahtavan hienoa työtä. Ensimmäiset opiskelijat ovat nyt aloittaneet, ja yliopistolta on saatu varmistus, että professuuri jatkuu viisivuotiskauden jälkeen.

– Kokonaisuudesta jäi erittäin hyvä tunne. Työ vaati ponnisteluja, mutta lopputulos on mainio, hän sanoo.

Laaja verkosto

Toinen konkreettinen uramuisto löytyy kauempaa menneisyydestä. Salolla on ollut nimissään kolme patenttia, joista yksi liittyy paahtoleivän homehtumattomuuteen. 1990-luvun alussa Salo kehitti elintarviketeollisuudelle ratkaisun, jossa jäähdytys- ja pakkausprosessi siirrettiin puhdastilaan. Kun säilöntäaineet voitiin jättää pois ja leipä säilyi homehtumatta, lopputulos tuntui poikkeuksellisen konkreettiselta.

– Kokonaisuus eteni ideasta valmiiksi ratkaisuksi. Lopputuloksen näkeminen oli tärkeä hetki, hän sanoo.

Kyseisen leipomon paahtoleivän myynti moninkertaistui.

– Uutta tuotantolinjaa juhlittiin yrityksen toimitusjohtajan kesähuvilalla blinejä paistamalla, ja rakennuksen avajaisissa esiintyi Danny.

Salo kertoo, että Taltekan toiminta nojaa pienen ydinporukan lisäksi laajaan verkostoon. Se näkyy myös arjessa: työviikko muodostuu ennen kaikkea tapaamisista, työryhmistä ja jatkuvasta vuoropuhelusta eri toimijoiden kanssa.

– Koko toiminta perustuu verkostoihin ja yhteistyöhön eri tahojen kanssa. Ympärillä on laaja joukko jäsenyritysten asiantuntijoita, työryhmiä ja sidosryhmiä. Hallitus, johtoryhmä, jaokset ja niiden alaiset ryhmät muodostavat rakenteen, joka muistuttaa suuren yrityksen toimintamallia.

Salo sanoo, että yhteistyö eri tahojen kanssa tuo työn arkeen myös tärkeän hyödyn. Asioita tarkastellaan useasta suunnasta, ja oma ajattelu joutuu väistämättä koetukselle.

– Pidän yhteistyön tekemisestä. Se antaa uusia näkökulmia, ja asioita pystyy katsomaan useasta vinkkelistä. Silloin voi oivaltaa jotain: oma näkökulma ei ole ainoa eikä varsinkaan aina oikea. 

Hajanaista edunvalvontaa

Salo kertoo olleensa putkiasentajaharjoittelijana jo 1980-luvulla. Sen jälkeen hän työskenteli suunnittelijana ja konsulttitoimistossa, teki energiaselvityksiä ja suunnittelua, siirtyi teollisuuteen, laitevalmistukseen ja urakointiin ja lopulta järjestökentälle. Kokemusta on kertynyt niin kotimaisista kuin kansainvälisistäkin yrityksistä ja tiimityöstä.

– Ala tuli tosiaan tutuksi jo 1980-luvulla, mutta varsinaista työuraa voi kuvata noin 35 vuoden mittaiseksi, hän sanoo.

Salo puntaroi uransa aikana tapahtuneita muutoksia talotekniikka-alalla.

– Jos nyt katson esimerkiksi 20–30 vuotta vanhoja kirjoituksia ja artikkeleita, huomaan, että puhumme edelleen samoista asioista.

Se, mikä on nyt konkretisoitunut, on ympäristöystävällisyys.

– Talotekniikalla on hyvä asema tarjota kestävää kehitystä vähähiilisten ratkaisujen avulla. Teknologia on kehittynyt ja digitaalisuus mahdollistaa paljon asioita.

Korona teki näkyväksi sen, mistä on puhuttu pitkään: hyvällä sisäympäristöllä on iso vaikutus ihmisten terveyteen. 

– Tämä oppi uhkaa unohtua, kukaan ei halua enää puhua korona-ajasta. 

Salo painottaa, että tiukka jako lämmön, veden, ilman, sähkön ja automaation väliset raja-aidat pitäisi kaataa.

– Teknologialla ei viime kädessä ole väliä, hyvä lopputulos merkitsee. Sisäympäristö on koko rakentamisen perusta. Tässä asiassa maailma ei ole vielä valmis, mutta asiat etenevät koko ajan.

Salo sanoo, että edunvalvontamielessä talotekniikka-ala on edelleen liian hajanainen.

– Vaikuttamisen painoarvo pienenee etenkin silloin, jos kaikki tekevät kaikkea. Liian laaja-alaiseksi ei yhdistyksen kuitenkaan kannata kasvaa, koska sisäiset intressien ristiriidat saattavat tällöin rajoittaa terävää vaikuttamista. Talotekniikka-alalla tämä raja ei vielä ole lähellä. Yhteistyön lisäämiselle ja konsolidoitumiselle on tilaa ja vähintäänkin kunkin omaa profiilia ja fokusta on hyvä kirkastaa.

Sisäympäristön laatu vahvemmin mukana

Rakennusten energiatehokkuusdirektiivin EPBD:n jalkautuksesta Salo on hieman huolissaan.

– EPBD:n kansallinen jalkautus on tulossa kiireellä. Toukokuu tulee nopeasti, eikä ministeriössä ole tarpeeksi resursseja. Näyttää siltä, että talotekniikalla saavutettavia hyötyjä ei hyödynnetä riittävästi, ainakaan säädöstasolla.

Hallitusohjelmaa on tulkittu siten, että mikään ei saa maksaa yhtään enempää.

– Tosiasiassa hallitusohjelmassa mainitaan kustannustehokkuus. Kustannustehokkuus ei tarkoita sitä, että mikään ei saisi maksaa mitään. Jos halutaan parempaa energiatehokkuutta, se maksaa yleensä investointivaiheessa enemmän. Hyödyt tulevat takaisin käytön aikana. 

– Esimerkiksi energia on kallista, mutta samanaikaisesti rakennus voi olla energiatehokas ja hintapiikit saadaan leikattua pois. Se tarkoittaa kuitenkin sitä, että esimerkiksi automaatioon ja lämmitysjärjestelmään pitäisi investoida rakennusvaiheessa hieman enemmän.

EPBD:ssä on kaksi selkeää pääasiaa: rakennetun ympäristön päästöt sekä kulutus pitää saada alemmalle tasolle. 

– Nyt tuntuu olevan valloilla ajatus, että se riittää, kun saadaan päästöt alas, eikä kulutuksella ole merkitystä. Vaikka energia olisi puhdasta, se ei tarkoita sitä, että sitä voisi käyttää rajattomasti. Datakeskukset, teollisuus, liikenne ja monet muut sektorit tarvitsevat sähköä, joka on pitkälle jalostettua. Rakennuskannan osalta on katsottava, miten energiaa käytetään fiksusti.

Salo sanoo, että sisäympäristön laatu IEQ (Indoor Environmental Quality) on nyt vahvemmin EPBD:ssä mukana.

– Tämä asia on tällä hetkellä hieman unholassa. IEQ on EPBD:n uudemmissa linjauksissa mukana korostuneemmin: energiatehokkuutta on parannettava niin, ettei sisäympäristön laatu heikkene.

Salon mielestä olisi syytä puhua enemmän myös rakennusten ostoenergian tarpeesta.

– Paljonko energiaa joudutaan ostamaan ja millä hinnalla. Lisäksi ratkaisevaa on tietysti se, miten energia tuotetaan. 

Yhteinen nimittäjä

Vaikka eläkkeelle jääminen tuntuu hieman haikealta, nyt on oikea hetki siirtää kapula eteenpäin, Salo sanoo. 

– On aika antaa tilaa nuoremmalle, jolla on energiaa ja uusia ajatuksia.

Kun häneltä kysytään saatesanoja seuraajalle, vastaus palaa samaan perusajatukseen, jota hän on urallaan edistänyt: mitä suurempi tavoite, sitä enemmän tarvitaan yhteistyötä ja yhteistä nimittäjää.

– Tärkeintä on tehdä työtä yhteisen lopputuloksen eteen ja välttää lokeroitumista. Silloin saadaan enemmän aikaan, hän sanoo.

Nuorille, alalla oleville tai sitä suunnitteleville Salo lähettää rohkaisevat terveiset.

– Talotekniikka on ratkaisijan roolissa monessa asiassa, kun puhutaan rakennetusta ympäristöstä. Jos haluaa olla vaikuttamassa ympäristöön, ihmisten viihtyisyyteen ja terveyteen, tämä ala on oikea. Talotekniikka on olennainen osa suurta kokonaisuutta.

Palataan vielä hetkeksi Salon saavuttamiin maailmanmestaruuksiin. Hän suhtautuu juhlapuheessa mainittuihin maailmanmestaruuksiin huumorilla, ja kertoo tarinan köydenvedosta.

– Köyttä vedettiin Senaatintorilla opiskeluaikoina, joskus 1980-luvun puolivälissä. Kisasimme kauppakorkeakoulun opiskelijoita vastaan ja voitimme maailmanmestaruuden.

Eikä tässä vielä kaikki: Salo on yhä hallitseva KIRA-alan jääcarting-mestari – kilpailu tosin järjestettiin vain kerran, joskus 2000-luvun alkupuolella. Saunanvedon maailmanmestaruuden syntyperä jää tällä erää mysteeriksi.

Pro LVI -palkinto myönnetään henkilölle tai yhdistykselle, joka on merkittävästi edistänyt LVI-alan kehitystä ja toiminut esimerkillisellä tavalla alan hyväksi.