Lämpöpumppujen vaihtomarkkina avautumassa – ”Tämä on jo nähty Ruotsissa”

1,7 miljoonasta myydystä lämpöpumpusta on maalämpöpumppuja noin 200 000 kappaletta. Niistä noin 20 000–30 000 kappaletta on siinä iässä, että vaihto on pian ajankohtainen.Tulevina vuosina lämpöpumppujen päämarkkina tulee koostumaan vaihtomarkkinasta.

–  Tämä on jo nähty Ruotsissa. Siellä on huolto- ja vaihtomarkkina jo yli 50 prosenttia koko markkinasta, sanoo SULPUn toiminnanjohtaja Jussi Hirvonen.

Hirvonen on kutsunut Talotekniikka-lehden Espoon Kiloon seuraamaan maalämpöpumpun vaihtoa. Paikalla on Jussi Hirvosen lisäksi Juha Hirvonen, jonka tehtävänä on vaihtaa vanha maalämpöpumppu uuteen. 

– Tämä kiinteistö, mihin nyt tehdään maalämpöpumpun vaihto, kiinnittyy monella tapaa lämpöpumppujen läpimurtoon Suomessa. Tässä oli ensin 1997 vuonna asennettu IVT:n malli. Pian sen jälkeen laitteesta tuli huippumalli, ja vaihdoimme sen tähän kiinteistöön vuonna 2000. Sen avulla pystyimme toteuttamaan koulutuksia konkreettisesti.

Ensimmäiset lämpöpumppukokeilut Suomessa alkoivat jo 1980-luvun alussa.

– 1980-luvulla buumia ei vielä saatu lentoon. Suomeen asennettiin 10 000 lämpöpumppua, mutta kaikki alan yritykset kaatuivat vuona 1984. Me ihmettelimme toistakymmentä vuotta, miten bisneksen saisi lentoon, sillä Ruotsissa homma toimi jo. 

Hirvosella on ollut siitä asti vahva visio, että Suomen lämmitys lämpöpumppuistuu. Merkittävä kehitysvaihe käynnistyi vuonna 1995, kun Jussi Hirvonen ja Juha Hirvonen perustivat asennusyrityksen JH-Lämpö oy:n. Yrityksessä vaikutti myös Jukka Hirvonen; Jussi Hirvosella oli oma lämpöpumppujen vuonna 1995 perustettu konsultointiyritys ILP-Tekniikka oy.

– Emme ole sukua keskenämme samasta sukunimestä huolimatta, kertoo Jussi Hirvonen, joka on äänessä tässä artikkelissa.

Alkuvuosina ILP-Tekniikka keskittyi asennuksiin ja konsultaatiopalveluihin, mutta pian yritys ryhtyi tuomaan ruotsalaisia IVT-lämpöpumppuja Suomeen. Hirvonen kumppaneineen rakensi jakeluverkostoa koko maahan. Syntyi paikallisia urakoitsijoita ja kymmenessä vuodessa IVT-jälleenmyyjiä oli lähes sata. Verkoston rinnalla rakennettiin huoltopalveluita ja koulutettiin asentajia.

– IVT-tuotemerkki oli tuolloin Suomen suurin. Tämä Espoon Kilossa sijaitseva kiinteistö oli ”lämpöpumppualan bisneskeskus”, Hirvonen sanoo.

Vuonna 2004 saksalainen Bosch osti IVT:n Ruotsissa ja puolen vuoden päästä myös ILP-tekniikan.

– Kun päämies muuttui Boschiksi, siirryin Boschin Suomen maajohtajaksi, Hirvonen kertoo.

Boschin jälkeen tie vei Hirvosen yhdistystoimintaan. Hän oli mukana perustamassa Suomen lämpöpumppuyhdistystä vuonna 1999 ja osallistui myös Euroopan sekä Viron lämpöpumppuyhdistysten perustamiseen. Hirvonen toimii edelleen SULPUn toiminnanjohtajana. Hän ei kaipaa bisneksen pariin. 

– Näin synnyn, kasvun, nousun, tein yrityskaupan ja menin saksalaiseen konserniin sisään ja vein ”oman lapseni” sinne. Se meni saksalaisen jyrän osaksi. Joitain vuosia myöhemmin totesin, että tämä on nähty ja että haluan tehdä vielä niin sanottuja kivoja töitä ennen eläkettä.

Suomen lämpöpumppukanta on kasvanut nopeasti 2000-luvulta lähtien. Esimerkiksi maalämpöpumppuja on maassa jo noin 200 000. Ala koostuu kuitenkin edelleen pienistä yrityksistä.

– Laadun ylläpitäminen on haastavaa, mutta keskimäärin lämpöpumppuala toimii tänä päivänä hyvin. Nyt on käynnistymässä valtava vaihtomarkkina: vanhimmat laitteet ovat tulossa elinkaarensa päähän, ja uudet invertterisäätöiset mallit korvaavat vanhat. Tämä on merkittävä askel alalla. 

Kylmäpuolen tekijöistä pulaa 

Huoltomarkkina ei ole vielä kovin kehittynyt, ja huoltoyhtiöitä tarvitaan Hirvosen mielestä lisää.

– Huoltoliikkeellä pitää olla kylmäpätevyys. Jos maalämpöpumpun vaihtaa, sen voi tehdä kuka vaan, mutta kompressorin vaihtoon tarvitaan pätevyys. Kylmäpuolen tekijöistä tulee tulevaisuudessa pulaa, se on selvää.

Hirvonen pitää nyrkkisääntönä sitä, että 20 vuotta vanha pumppu kannattaa uusia, ei korjata.

– Kiertovesipumppu, vaihtoventtiilit ovat vaihdettavia osia, mutta kun kompressori hajoaa, niin silloin kannattaa pumppu uusia.

Hän lisää, että ilmalämpöpumput ovat hieman lyhytikäisempiä.

– Niissä ei hajoa kompressori vaan usein puhallinmoottorit. Halvemman laitteen korjaaminen on suhteessa niin kallista, että se ei usein kannata.

Toinen suuri muutos on F-kaasuasetuksen aiheuttama kylmäaineisiin liittyvä muutos, kun luonnolliset kylmäaineet korvaavat perinteiset kylmäaineet. Hirvonen sanoo, että Frankfurtin ISH 2025 -messuilla korostui erityisesti ilmavesilämpöpumppujen ja propaania (R290) käyttävien laitteiden esiinmarssi. 

– Messuilla oli kaksi isoa hallia täynnä lämpöpumppuja. Perushuomio messuilta oli se, että propaanilla toimivat ilmavesilämpöpumput ovat markkinoiden päätuote ensi vuonna.

Keski-Eurooppa lämpöpumppuistetaan Hirvosen mukaan ilma-vesilämpöpumpuilla.

– Keski-Euroopan markkina on erilainen. Meillä Suomessa ilmalämpöpumppumarkkinaa ruokkii sähkölämmitys. Keskieurooppalaisilla markkinoilla ei myöskään maalämpö ei ole yhtä suosittu kuin Suomessa, sillä porausolosuhteet ovat heikommat.

Hirvonen lisää, että ilma-vesilämpöpumpussa propaani kylmäaineena ei aiheuta juurikaan turvallisuuteen vaikuttavia asioita.

– Kylmäaine on ulkoyksikössä. Jotain pieniä rajoituksia on sen suhteen, kuinka kauas ulkoyksikkö pitää sijoittaa rakennuksesta, mutta muilta osin turvallisuudesta ei tarvitse kantaa huolta.

Vähän kerrassaan myös ilmalämpöpumpuissa kylmäaine vaihtuu propaaniin.

– Jos kylmäainetta on alle 150 mg, ei tarvitse tehdä mitään. Jos kylmäainetta on enemmän, niin pitää huolehtia, että kylmäaine saadaan vuototilanteessa ulos.

Hirvonen huomauttaa, että propaani on oikeastaan grillikaasu, pitäisi puhua R290-kylmäaineesta.

– Propaanilla ei ole samanlaisia puhtausvaatimuksia kuin R290:lla.

Kilon kiinteistön rakennuksen uuden maalämpöpumpun kylmäaineena on perinteinen kylmäaine. Useimmat laitevalmistajat tuovat R290-varustetut maalämpöpumput vasta ensi vuonna markkinoille.

– Valinnanvaraa ei vielä juurikaan ole. Alkuperäinen laite oli merkiltään IVT ja hankin nyt Boschin vastaavan laitteen.

Lämpöpumppu vaihdetaan joko siksi, että se menee rikki tai on elinkaarensa päässä.

– Kilossa pumppu ei ollut vielä rikki, mutta en halunnut odottaa sitä, koska esimerkiksi talvipakkasella se olisi ikävä yllätys. Rakennukseen tehtiin iso remontti ja 25-vuotias pumppu alkaa olla joka tapauksessa elinkaarensa päässä.

Hirvonen huomauttaa, että nykyiset pumput ovat invertterisäätöisiä ja sitä kautta tehokkaampia.

– Maalämpöpumpun vaihdon yhteydessä pitää käydä läpi laitteen toimittajan kanssa, onko lämmönlähde riittävä, toisin sanoen onko myös porareikä riittävä. Jos on tehokkaampi pumppu, joka yrittää ottaa enemmän kuin kaivo antaa, niin voidaan joutua poraamaan lisää tai käyttämään sähköä kaverina. 

– Uskon, että huoltosopimusten suosio tulee kasvamaan eli ihmisille tehdään helpoksi ostaa palvelu siten, että huoltoyhtiö käy säännöllisesti huoltamassa laitteen.

Hirvonen ryhtyy vielä muistelemaan 90-lukua ja alkuaikojaan pumppubisneksessä.

– Kilon kiinteistöllä on kaksi taloa ja viereiseen rakennukseen asennettiin Suomen ensimmäinen ilmalämpöpumppu. Taisin saada joiltain tahoilta hullun paperit, kun raahasin pumpun Ruotsista vuonna 1992 ja ryhdyin testaamaan sitä. Olin sitä ennen sattunut samaan baariin Ruotsissa lämpöpumppuja asentavan henkilön kanssa. Meillä syntyi siinä kiista, voiko ilmasta ottaa energiaa. Sanoin hänelle, että älä nyt energiatekniikan diplomi-insinöörille puhu potaskaa, että ulkoilmasta voisi ottaa merkittävästi energiaa talon lämmitykseen. Tein seurantaa kolme vuotta ja sen jälkeen uskoin, että totta se oli. Elämäntehtäväkseni tulikin yllättäen levittää tätä uskoa, Hirvonen päättää