Mika Kapanen: ”Laajempi ymmärrys F-kaasuasetuksen vaikutuksista olisi ehdottomasti tarpeen”

Kolmas F-kaasuasetus on ollut voimassa vuoden 2024 maaliskuusta lähtien. Uusin F-kaasuasetus ulottuu laajasti myös kuluttajapuolen tuotteisiin, kuten ilmastointilaitteisiin, jäähdytyslaitteisiin ja lämpöpumppuihin.

Suomen Kylmäliikkeiden Liitto ry:n hallituksen puheenjohtaja Mika Kapanen sanoo, että monilla toimijoilla ei tunnu vieläkään olevan kiinnostusta muutokseen tai ymmärrystä siitä, mitä F-kaasuasetus pitää sisällään. 

– F-kaasuasetus on monelle edelleen vaikeaselkoinen, ja siitä liikkuu paljon ristiriitaista tai jopa virheellistä tietoa.

Kapanen kertoo, että kentällä kuulee tulkintoja, joiden mukaan jokin kylmäaine olisi täysin kielletty tietyssä laitteessa tai sovelluksessa, vaikka asetuksessa ei siten sanota.

Vaarat mystifioidaan tarpeettomasti.

– Samoin väitetään, että jokin aine ei olisi enää huoltokäytössä sallittu tietyn päivämäärän jälkeen, vaikka nämäkään väitteet eivät aina perustu asetukseen.

Selkeä asetus

Kapanen sanoo, että monet pitävät F-kaasuasetusta vaikeaselkoisena tai jopa tulkinnanvaraisena. 

– Mutta omasta mielestäni asetus on varsin selkeä. Siellä on nimetty tarkasti GWP-raja-arvot, laitetyypit, tehorajat, käyttökohteet ja päivämäärät, jolloin rajoitukset astuvat voimaan. Ongelma on usein siinä, että asetusta ei lueta tai se tulkitaan toisten kertomusten eikä alkuperäisen tekstin kautta.

Laajempi ymmärrys asetuksen vaikutuksista olisi ehdottomasti tarpeen.

– Suurin muutos suunnittelijan näkökulmasta on lisääntyneet turvallisuusvaatimukset. Edelleenkin samoja laitteita voi sijoittaa samoihin paikkoihin kuin ennenkin, mutta lisäksi on otettava uudet turvallisuusnäkökohdat huomioon. Ennen esimerkiksi lämpöpumpun saattoi asentaa suoraan tekniseen tilaan, mutta nyt luonnollisten kylmäaineiden, esimerkiksi propaanin kanssa, on muistettava tarkastaa mitä lisätoimia turvallisuuden suhteen tarvitaan. Onko tilassa riittävä ilmanvaihtoa, tuleeko huomioida turvaetäisyyksiä, tai millaisia sähkölaitteita voidaan tilassa käyttää. Voikin olla, että laite pitää siirtää esimerkiksi ulkotilaan tai asentaa erilliseen konehuoneeseen.

Perusteettomia pelkoja

Kapanen mainitsee, että luonnolliset kylmäaineet tuntuvat herättävän jonkin verran perusteettomia pelkoja. 

– Mielestäni suurin osa peloista liittyy siihen, ettei aineita ja niiden ominaisuuksia tunneta tai niiden vaarat mystifioidaan tarpeettomasti. Esimerkiksi propaani on syttyvä kylmäaine, mutta sen käyttäminen ei ole sen kummallisempaa kuin muidenkaan kylmäaineiden, jos asiat tehdään oikein, Kapanen sanoo.

Kapanen painottaa, että edellinen F-kaasuasetus julkaistiin jo vuonna 2014, mutta vielä vuonna 2021 tehtiin laitehankintapäätöksiä, jotka eivät ottaneet huomioon vuoden 2022 alusta tulevia rajoituksia. 

– Suunnittelijat ja tilaajat eivät joko tiedä, mitä on tapahtumassa, tai tietävät, mutta sivuuttavat tilanteen tietoisesti.

– Se on toisaalta inhimillistä, mutta kyllä tämä kertoo laajemmin siitä, että asiakaskunta edelleen valitsee useimmiten sen investointikustannukseltaan halvimman vaihtoehdon.

Kapanen painottaa, että pitäisi miettiä sitä, mitä valinnat tarkoittavat käyttö- ja huoltokustannusten kannalta laitteen elinkaaren aikana ja kuinka pitkä on oletettu elinkaari. Esimerkiksi mitä tapahtuu kahdeksan vuoden päästä, kun huolto ei enää onnistu ja kone pitääkin vaihtaa. Usein vähän kalliimpi laite olisi elinkaarikustannuksiltaan selvästi edullisempi ja olisi kestävä valinta myös F-kaasuasetuksen näkökulmasta jopa 30 vuotta. 

– Mielestäni tässä törmätään klassiseen ongelmaan: investointikustannus otetaan vasemmasta taskusta ja käyttökustannukset oikeasta, eikä kukaan laske näitä yhteen.

Tuotteiden saatavuus laahaa

Kapanen sanoo, että pienemmän kokoluokan sovelluksissa luonnollisista kylmäaineista nousee esiin propaani, suuremmissa teollisen kokoluokan sovelluksissa hiilidioksidi ja ammoniakki. 

– Propaanilla (R290) on erittäin matala GWP-arvo, Global Warming Potential on 0,02, eli se ei lämmitä ilmastoa käytännössä lainkaan. Propaani on myös termodynaamisesti erinomainen kylmäaine. Se on energiatehokas ja toimii hyvin monissa järjestelmissä.

Esimerkiksi Frankfurtin ISH-messuilla maaliskuussa 2025 propaani oli esillä melkein jokaisella osastolla, missä esiteltiin lämpöpumppuja. 

– Olen itse hieman skeptinen, onko kaikilla näillä toimijoilla vielä todellista valikoimaa, sillä olen nähnyt tämän saman kehityskulun aikaisemmin kaupan kylmäpuolella. Markkinointi käy kuumana, mutta tekninen toteutus ja tuotteiden saatavuus laahaa vielä perässä.

Suuret laitevalmistajat ovat kuitenkin tuoneet jo luonnollisilla kylmäaineilla toimivia laitteita markkinoille. 

– Esimerkiksi Gebwellin valikoimassa on jo muun muassa maalämpöpumppu, jossa on kylmäaineen propaani. 

Riskit on tunnistettava ja hallittava

Suurten laitteiden propaanitäytökset vaativat suuria kylmäainemääriä ja turvallisuuteen liittyvät kysymykset aiheuttavat edelleen haasteita.

– Tässä tullaan mielestäni suunnittelijoiden ja asiakaskunnan konservatiivisuuteen. Ei uskalleta vielä käyttää propaania, vaikka turvallisuusratkaisut ovat olleet olemassa jo pitkään. Käytännössä niissä ei ole mitään ihmeellistä, Kapanen sanoo.

Tehdasvalmisteiset laitteet testataan useaan kertaan: paine- ja vuotokokeet, vakuumikokeet ja kaasunhaistelut kuuluvat valmistusprosessiin. 

– Jos laite lähtee tuotantolinjalta, sen voi olettaa olevan tiivis. Vuodot syntyvät myöhemmin lähinnä kulumisesta tai vääristä asennus- ja käyttötavoista.

EU-lainsäädäntö lähtee siitä, että riskit on tunnistettava ja hallittava.

– Propaanin kohdalla pitää huomioida sen syttyvyys, ja se taas vaikuttaa työkaluihin, suojavaatetukseen ja työtapoihin. Esimerkiksi työvaatteiden staattinen kipinä voi riittää syttymiseen. Mutta muuten propaanin kanssa toimiminen on pitkälti samaa kuin minkä tahansa kylmäaineen kanssa. Tämä ei ole mitään salatiedettä, Kapanen toteaa.

Samankaltaisia ajatuksia tuli ilmi hiilidioksidin (CO₂) tullessa käyttöön kaupan kylmäkalusteissa.

– Ensimmäisiä CO₂-kalusteita ja koneikkoja pelättiin, koska kasvaneet paineet tuntuivat hurjilta. Mutta eihän se oikeasti ollut vaarallista. Pahimmillaan, jos CO₂ purkautuu putkesta, siitä tulee pieni lumisade.

Kuten kaikissa kaasupohjaisissa järjestelmissä, suljettu tila voi tehdä aineesta vaarallisen.

– CO₂ ei ole sinänsä pienissä pitoisuuksissa myrkyllistä. Mutta jos pitoisuus suljetussa tilassa nousee liikaa, happi syrjäytyy ja ihminen voi menettää tajuntansa ja lopulta menehtyä. Sama koskee monia muitakin aineita. Kysymys ei ole siitä, että aine olisi vaarallinen, vaan siitä, miten sitä käsitellään ja missä.

Kapanen mainitsee, että usein riittää, että asennetaan kaasuhaistelija, joka vuototilanteessa aktivoi hätätoiminnot ja sulkee järjestelmän. 

– Isommat laitteet kannattaa sijoittaa erilliseen konehuoneeseen. Siellä on helpompaa järjestää kaikki vaadittavat turvatoimet eli kaasuhaistelijat, hätäpoistojärjestelmät ja sammutusjärjestelmät.

Jos propaania vuotaa laitteesta, suurin riski on syttyminen. 

– Ihmiselle ei siis muodostu hengenvaaraa pelkästä altistumisesta. Vaaratilanne syntyy silloin, jos kaasu pääsee syttymään esimerkiksi kipinästä. Silloin voi tapahtua räjähdys, hän kertoo.

– Tässä suhteessa propaani on aivan eri asia kuin hiilidioksidi. Hiilidioksidivuoto on vaarallinen, koska sitä ei haista eikä huomaa. Ihminen alkaa voida huonosti, menee tajuttomaksi ja lopulta voi tukehtua. Hiilivedyillä taas ei ole tällaista vaikutusta, koska syttymiseen riittävä pitoisuus on alhaisempi.

Hiilidioksidi soveltuu parhaiten tietynlaisiin sovelluksiin, kuten pakasteisiin, kaupan kylmäkalusteisiin ja teollisuuden jäähdytykseen. 

–  Lisäksi jäähalleissa ja teollisuuden prosesseissa se on oikein käyttökelpoinen. 

Ammoniakki puolestaan on erinomainen vaihtoehto vielä suuremmissa järjestelmissä. 

– Ammoniakkia on käytetty teollisuusprosessien jäähdytyksessä jo kohta 200 vuotta. Se ei ole kadonnut minnekään, eikä katoa. Se on edelleen erittäin hyvä vaihtoehto isoissa teollisissa sovelluksissa.

Mitä tapahtuu ja milloin?

F-kaasuasetuksen osalta kokonaisuuden hahmottaminen voi olla edelleen haastavaa. 

– Moni ei ole saanut selkeää kuvaa siitä, mitä konkreettisesti tapahtuu ja milloin. Vaikka asetuksen päätavoite on selkeä, eli kaikkien HFC-yhdisteiden käytön loppuminen vuoteen 2050 mennessä, niin välivaiheet ja asteittaiset rajoitukset aiheuttavat epätietoisuutta.

Yksi konkreettinen askel vuonna 2030 on se, että R-404A:n huoltokäyttö loppuu kokonaan tiettyihin laitteisiin. 

– Esimerkiksi R-404A-kylmäaineen käyttö on hyvä esimerkki siitä, mitä F-kaasuasetus tuo tullessaan. Tällä hetkellä on niin, että jos sinulla on vanha laite, joka edelleen toimii ja käy, sitä saa kyllä käyttää, mutta sitä ei enää saa huoltaa samalla kylmäaineella. Eli jos kone toimii, se saa puksuttaa niin kauan kuin toimii, mutta kun tulee huoltotarve, kylmäaine on vaihdettava matalamman GWP-arvon aineeseen.

Kapanen kertoo, että kyseistä kylmäainetta käytetään tyypillisesti ammattikeittiöissä, kaupan kylmälaitteissa ja erilaisissa pienemmissä jäähdytyslaitteissa. 

– Ammattikeittiöt ovat erityisen kiinnostava sektori. Niitä on Suomessa noin 22 000, ja suuri osa niistä on julkisen sektorin omistuksessa. Siellä tietoisuus tulevista muutoksista ei ole mielestäni vielä riittävällä tasolla. 

Kapanen painottaa, että asetusta ei tarvitse hallita kokonaan, mutta muutaman keskeisen termin ymmärtäminen auttaa suunnittelijaa valtavasti.

– Esimerkiksi useimmat suunnittelijat voisivat päästä jyvälle jo pelkästään lukemalla liite IV:n. Kun osaa kuudesta kahdeksaan määritelmää, katsoa Liitteen IV -taulukkoa ja ymmärtää päivämäärät ja GWP-arvot, niin sillä pääsee jo pitkälle. 

Tässä törmätään klassiseen ongelmaan: investointikustannus otetaan vasemmasta taskusta ja käyttökustannukset oikeasta.

F-kaasuasetuksen liite IV määrittelee tarkasti, millaisia GWP-raja-arvoja eri laitetyypeille asetetaan ja milloin rajoitukset astuvat voimaan. 

– Esimerkiksi kiinteät, itsenäiset lämpöpumput ja ilmastointilaitteet, joiden teho on 12–50 kilowattia, eivät saa 1.1.2027 alkaen ylittää GWP-arvoa 150. Tietyissä poikkeuksissa raja on korkeampi, 750.

Kapanen on huomannut, että usein ei huomata kiinnittää yksittäisiin sanoihin tai väliotsikoihin riittävästi huomiota. 

– Pitää katsoa, lukeeko kohdassa ”kiinteä” vai ”itsenäinen”. Kiinteä tarkoittaa paikalleen asennettua laitetta. Itsenäinen taas sitä, että laite lähtee tehtaalta valmiina pakettina, ilman että sen kylmäpiiriä joudutaan avaamaan asennuspaikalla, Kapanen selventää. 

Jos laitteeseen tehdään kylmäpiiritöitä asennuksen yhteydessä, se ei enää kuulu samaan kategoriaan – ja silloin rajoituksia haetaan liitteen IV eri kohdasta, tässä kohdasta 9. 

– Asetuksen ja sen liitteiden lisäksi pitää erottaa, mikä on markkinointikielto ja mikä huoltokielto. Liite IV koskee myyntiä ja markkinoille saattamista. Artiklan 13 huoltokielto taas liittyy siihen, saako vanhaa laitetta huoltaa tietyllä kylmäaineella.

Uuden F-kaasuasetuksen huoltokieltoihin liittyy yksityiskohtia, jotka saattavat hämmentää käytännön työssä. Yksi olennaisista eroista on, että huoltokielto määritellään laiteen sovelluksen eli käyttötarkoituksen näkökulmasta, ei niinkään siitä, millainen laite on teknisesti kyseessä. Lisäksi huoltokiellossa käsitellään uutta, kierrätettyä ja regeneroitua kylmäainetta, mikä itsessään aiheuttaa lisähämminkiä.

– Esimerkiksi vedenjäähdytin on jäähdytyslaite, jolloin huoltokielto määrää, ettei vedenjäähdyttimien huollossa saa 31.12.2029 jälkeen käyttää mitään kylmäainetta, jonka GWP-arvo olisi vähintään 2500. Mutta ilmastointilaitteiden ja lämpöpumppujen kunnossapidossa tai huollossa vastaavia aineita saa käyttää 31.12.2031 asti. Laitehan voi fyysisesti aivan sama, mutta käyttötarkoitus eri, Kapanen sanoo.

Sen sijaan laitteet, joita ei ole mainittu nimeltä tai käyttötarkoituksen mukaan, eivät automaattisesti kuulu huoltokiellon piiriin. Silloinkin ratkaisee se, mihin sovelluskategoriaan laite kuuluu.

Turvallisuusmääräykset eivät ole uusia

Kapanen muistuttaa, että vanhaa laitetta saa edelleen käyttää niin kauan kuin se toimii. Mutta jos huolto vaatii kylmäaineen lisäystä, ei vanhaa ainetta enää välttämättä saa käyttää, ja uuden kylmäaineen tekninen yhteensopivuus ei ole taattu.

– Fluoratun kylmäaineen tilalle voi joskus vaihtaa toisen fluoratun, jolla on sallittu GWP. Mutta on huomattava, että laitteen teho voi muuttua, eikä se enää välttämättä täytä alkuperäistä käyttötarkoitustaan.

Kapanen korostaa, että turvallisuusmääräykset eivät ole uusia. 

– Lämpöpumppuja ja ilmastointilaitteita koskevat kansainväliset turvallisuusstandardit ovat olleet olemassa jo vuosikymmeniä, ja hiilivetyihin liittyvät vaatimukset on lisätty niihin mukaan, Kapanen sanoo.

Standardien ansiosta valmistajilla on selkeät kriteerit, joiden mukaan laitteen turvallisuus pitää varmistaa. 

– Valmistaja vastaa siitä, että laite on rakennettu standardien mukaisesti ja että sen sijoitus on turvallinen. 

Standardit määrittelevät myös kylmäaineen suurimman sallitun täyttömäärän suhteessa tilan kokoon. Esimerkiksi R-32:n kohdalla täytösrajat ovat eri kuin propaanilla, ja asennuspaikan koko vaikuttaa siihen, kuinka paljon kylmäainetta laitteessa saa olla, jos se sijoitetaan sisätilaan.

Halvin hinta ei ole kestävä kriteeri

Kapanen muistuttaa, että muutos ei koske vain suunnittelijoita ja asentajia. Myös loppukäyttäjien ja asiakkaiden pitäisi ymmärtää, että halvin hankintahinta ei ole enää kestävä kriteeri.

– Kylmäaineet ovat muuttumassa rajusti. Nyt pitää oikeasti miettiä, haluaako laitteen viideksi vai viideksitoista vuodeksi. Elinkaariajattelu ja koko elinkaaren aikaiset kustannukset ovat entistä tärkeämpiä, hän painottaa.

Koko elinkaaren aikaiset kustannukset ovat entistä tärkeämpiä.

F-kaasuasetuksen käytännön toteutus ei kaadu tekniikkaan, usein haasteet liittyvät tiedonkulkuun ja vastuuketjuihin. Kylmäaineisiin liittyvien turvallisuus- ja ympäristönäkökohtien ymmärtäminen jää monesti puolitiehen erityisesti kiinteistöjen omistajapuolella.

– Vaikka suunnittelijat tai laitevalmistajat olisivat vastuullisesti toimivia ammattilaisia, mutta asiakkaalla ei ole tietoisuutta tai kiinnostusta asiaa kohtaan, tulee seinä vastaan.

Tilannetta mutkistaa se, että kiinteistön omistaja, käyttäjä ja rakennuttaja ovat usein eri tahoja. Tieto ei kulje, eikä kukaan ota kokonaisvastuuta kylmäainevalintojen pitkäaikaisista seurauksista.

– Tällaisessa sopassa järkeviä, kestäviä ratkaisuja on vaikea perustella tai myydä, ellei ymmärrys ole yhteistä. Pikkuhiljaa se onneksi paranee.

– Kylmäaineiden sääntely ei kaadu tekniikkaan vaan tiedon puutteeseen. F-kaasuasetuksen viesti on kuitenkin selvä: vastuullinen valinta on investointi tulevaisuuteen, Kapanen tiivistää.