Haasteita tarpeenmukaisessa ilmanvaihdossa

Virheitä tapahtuu rakentamisen ja rakennuksen käytön prosessin eri vaiheissa. Koko prosessia pitäisi parantaa suunnittelusta, asennuksesta ja käyttöönotosta aina rakennuksen käyttöön asti. Näin todettiin Nordic Ventilation Groupin selvityksessä, joka koski tarpeenmukaisia ilmanvaihtojärjestelmiä. Selvitystä veti Panu Mustakallio.

Aalto-yliopiston LVI-työelämäprofessorina ja Halton Oy:n kehityspäällikkönä työskentelevän Mustakallion mukaan ketju lähtee liikkeelle jo viranomaismääräyksistä. Siitä, että tarpeenmukaisiin ilmanvaihtojärjestelmiin edellytettäisiin tiettyä käyttöönottodokumentaatiota –  ei siis otettaisi järjestelmää käyttöön esimerkiksi vakioilmavirtajärjestelmän ehdoilla niin, että tarkastettuna on vain yksi toimintatila.

”Monimutkaisuus muodostuu kokonaisuudesta.”

– Rakennus sisältää paljon eri kohtia, jotka tulee käytännössä katsoa läpi, Mustakallio sanoo.

Koko ketju toimimaan

Nordic Ventilation Group on listannut eri vaiheiden ongelmia tarpeenmukaisissa ilmanvaihtojärjestelemissä. Suunnitteluvaiheessa keskeistä on kiinteistökohtainen dokumentaatio. Suunnitelman valinnat, suunniteltu järjestelmä kokonaisuudessaan sekä erilaiset valitut asetusarvot ovat tärkeitä dokumentoitavia – käyttöön asti. Silloin järjestelmän oikean toimivuuden takaavat asetusten suunnitteluarvot ovat tiedossa sellaisessakin tilanteessa, jossa asetukset menevät sekaisin. Mustakallion mukaan suunnittelupöydällä on usein tehty valintoja, jotka ilmenevät käyttöönotossa tai käytössä, mutta pohjaavat suunnitteluvaiheeseen.

– Sellaistakin on tullut vastaan aikaisemmin, että dokumentaatiot ovat yleisiä kaavioita, ja siellä ei olekaan ihan kaikkia kyseisen kiinteistön toiminta-arvoja, Mustakallio harmittelee.

Tarpeenmukaisen ilmanvaihdon ilmavirtarajat voivat Mustakallion mukaan olla myös todella isot, jolloin ne eivät välttämättä toimi järjestelmässä tai keskusjärjestelmän kanssa niin kuin pitäisi.

– On mahdollista, että se aiheuttaa epästabiilisuutta. Keskusjärjestelmä asettaa tyypillisesti rajoituksia minimi-ilmavirralle, minkä jälkeen ilmanvaihtokanavisto asettaa omia rajoituksiaan ja voi tulla ääniongelmia. Ilmavirransäätöpellit tai minimi-ilmavirrat pitää olla valittu niin, että ilmavirransäätöpellit pystyvät mittaamaan ja säätämään minimi-ilmavirtaa oikein. Sen jälkeen tulee varmistaa, että huoneen päätelaitteet toimivat ja luovat hyvän sisäilmaston sekä suurella ilmavirralla että mahdollisesti myös keskitason- ja pienellä ilmavirralla.

Jos suojaetäisyyksiä ei noudateta, ne eivät mittaa oikein.

Tarpeenmukaisten ilmanvaihtojärjestelmien asennusvaiheessa suunnitelmia pitäisi tietysti noudattaa hyvin ja asentaa laitteet rakennuksiin oikein. Jos järjestelmien toimintaan vaikuttavia ongelmia ilmenee, liittyvät ne hankalimmillaan Mustakallion mukaan esimerkiksi siihen, miten kanavisto ja siinä olevat ilmavirtasäätimet on asennettu.

– Jos suojaetäisyyksiä ei noudateta, ne eivät mittaa oikein. Sen jälkeen oikeita ilmavirtoja ei saada tilaan, tai ilmavirtojen tasapainoa tulon ja poiston välillä ei saada ylläpidettyä oikein.

Kun rakennuksessa on automaatio- ja ilmanvaihtojärjestelmä, automaatio- ja LVI-suunnittelijan sekä asennusta tekevän urakoitsijan on myös tärkeää tehdä yhteistyötä. Siinäkin on Mustakallion mukaan ilmennyt ajoittain haasteita.

Käyttöönotosta käyttöön

Tarpeenmukaisen ilmanvaihtojärjestelmän käyttöönotto on Mustakallion mukaan vaihe, jossa suunnittelun mahdolliset haasteet pitäisi käydä ilmi: Toimiiko kaikki käytännössä hyvin? Onko asennuksessa tapahtunut ongelmia? Toteutuvatko järjestelmän asetusarvot halutulla tavalla? Pystyykö järjestelmä hoitamaan laadukkaan sisäilmaston ilmavirran, lämpötilojen ja painesuhteiden puolesta?

Yksi käyttöönoton keskeisistä asioista on tutkia kaikki ilmavirtatilat: minimi- ja maksimi-ilmavirtatila sekä mahdollisuuksista riippuen myös keskimääräinen ilmavirtatila. Mustakallion mukaan eri toimintatiloja ei aina kuitenkaan käydä kohteissa tarpeeksi hyvin läpi.

– Tämä nousi Nordic Ventilation Groupin työssä esille Norjasta. Siellä oli kehitetty tarpeenmukaiselle ilmanvaihdolle erittäin hyvä käyttöönottoprosessi, jossa kaikki toimintatilat katsotaan huolellisesti läpi. On tärkeää, että ilmavirrat mitataan eri tilanteissa ja varmistetaan, hän sanoo.

Käyttöönottoprosessissa keskeistä on saada asetusarvot ja ilmamäärät kohdilleen sekä automaatiojärjestelmä toimimaan oikealla tavalla. Jos käyttöönottovaihetta ei ole tehty oikein, rakennus saattaa olla käytössä vuosia ilman, että ongelmia huomataan.

Mustakallio painottaa, että tarpeenmukaisen ilmanvaihtojärjestelmän toimintaa pitäisi pystyä monitoroimaan kiinteistöhallintajärjestelmästä.

– On tärkeää, että monitoroimme tiloista sisäilman laatua tai sisäilmastoa. Sekä lämpöolosuhteita että pääindikaattorina hiilidioksiditasoa. Energiatehokkaammissa järjestelmissä tyypillisesti myös läsnäoloa, siellä saattaa olla läsnäolotunnistin.

Mustakallion mukaan olisi keskeistä saada järjestelmien raportointiin myös lisää älykkyyttä niin, että ne tunnistaisivat itse mahdolliset viat ja raportoisivat niistä.

Osaaminen kohdilleen

Käyttövaiheessa Mustakallio pitää keskeisenä teknisen kiinteistöhoitohenkilöstön osaamista. Se ei aina ole tarpeeksi korkealla tasolla, mistä seuraa ongelmia – varsinkin, jos dokumentointia ei suunnitteluvaiheessa ole tehty tarpeeksi hyvin. Käyttövaiheessa järjestelmässä saattaa olla huollettavana esimerkiksi ilmavirtasäätimen toiminta: Onko se esimerkiksi likaantunut? Mittaako se oikein? Pitäisikö se huoltaa?

– Näitä on ennen kaikkea poistoilmassa. Siksi esimerkiksi ilmavirran ultraäänimittaus ja säätöpeltejä on alettu käyttää, Mustakallio sanoo.

Koulutusta pitäisi Mustakallion mukaan lisätä, jotta prosessi paranisi: suunnittelijat, urakoitsijat ja ylläpitohenkilöstö tarvitsevat riittävän koulutuksen järjestelmien suunnitteluun ja toimintaan. Mustakallio arvelee, että kentältä löytyy myös eräänlaista osaoptimointia, jossa ei olla ihan perillä kokonaisjärjestelmästä tai kokonaisuudesta.

”Materiaalit ja dokumentaatiot eivät auta, jos ne seisovat mapissa tai tietokoneen kansiossa.”

– Jotain saatetaan tehdä tahattomasti. Ja jos kaikkea ei ole dokumentoinnissa selkeästi esitetty, toiset eivät tiedä, mitä on tehty. Silloin tulee mahdollisia pulmia. Yksi haaste ovat alan syvälle juurtuneet käytännöt. Niitä pitäisi saada suunnittelussa, asennuksessa, urakoinnissa, käyttöönotossa ja käytössä muutettua.

Mustakallio korostaakin oppimiskäyrää: materiaalit ja dokumentaatiot eivät auta, jos ne seisovat mapissa tai tietokoneen kansiossa. Hän pohtii, osallistuuko prosessin eri vaiheisiin tällä hetkellä henkilöitä, jotka eivät tunne tarpeenmukaisia ilmavaihtojärjestelmiä riittävän hyvin.

– Ehkä siinä on mukana myös sitä, että ala on tottunut vakioilmavirtajärjestelmällä varustettuihin taloihin.

Mustakallio liputtaa myös tarpeenmukaisten ilmanvaihtojärjestelmien pakollisten tarkastusten puolesta. Suomessa niitä ei ole, mutta Ruotsissa ne näyttävät toimivan hyvin.

– Nordic Ventilation Groupissa Ruotsista tuli hyvin vähän kommenttia huonosti toimivista järjestelmistä. Järjestelmän toiminnan säännöllistä tarkastusta ja jälkikäyttöönottoa voi verrata auton huoltoon.

Hyvät sisäilmasto-olosuhteet – energiatehokkaasti

Tarpeenmukaisten ilmanvaihtojärjestelmien tavoitteena on taata ihmisille energiatehokkaasti laadukkaat sisäilmasto-olosuhteet: säätää ilmanvaihdon ilmavirtoja ja huolehtia ilma-vesijärjestelmässä myös jäähdytyksen ja lämmityksen veden- ja ilmansäädöstä.

– Tarpeenmukaisella ilmanvaihdolla ei vaikuteta pelkkään ilmanvaihdon energiankulutukseen, vaan myös lämmityksen ja jäähdytyksen energiankulutukseen, Mustakallio muistuttaa.

Onnistutaanko tarpeenmukaiset ilmanvaihtojärjestelmät saamaan kuntoon, Panu Mustakallio?

– Onnistutaan. Ihan absoluuttisen ehdottomasti. Nehän eivät loppupeleissä ole mitään älyttömän hankalia järjestelmiä. Kunhan löydetään hyvä tapa suunnitella ja dokumentoida, asennetaan oikein ja saadaan esimerkiksi suojaetäisyydet aina oikein sekä koulutus sekä ylläpito kuntoon. Silloin prosessi on varma.