Joka kolmas taloyhtiö riskiryhmässä
Moni palokuolemista voitaisiin estää, jos turvallisuutta mitattaisiin ja kehitettäisiin systemaattisesti.
Suomalaisten kiinteistöjen pelastusturvallisuudessa on vakavia puutteita. Taloyhtiöiden porraskäytävissä, lämmönjakohuoneissa ja ullakoilla säilytetään tavaraa, joka voi aiheuttaa tulipalon, kiihdyttää palon leviämistä tai vaikeuttaa sen sammuttamista.
Alkusammutusvälineiden tarkistuksia ja savunpoistojärjestelmän huoltoja laiminlyödään, eivätkä asukkaat tunne pelastussuunnitelmaa. Kiinteistöjen pelastusturvallisuuteen erikoistuneen Safetum Oy:n mukaan 36 prosenttia yhtiön viime vuonna tarkastamista kiinteistöistä kuuluu pelastusturvallisuuden riskiryhmään.
”Juuri valmistunut vuositilastomme osoittaa, että suomalaisissa kiinteistöissä eletään näennäisturvallisuuden aikaa”, Safetumin johtava turvallisuusasiantuntija Tuomas Jurvelin sanoo. ”Parhaat taloyhtiöt ovat hoitaneet asian kuntoon, mutta liian monelle taloyhtiölle turvallisuustyö tarkoittaa lakisääteistä paperiharjoitusta, joka ei valitettavasti johda korjaaviin toimenpiteisiin eikä riskien ennaltaehkäisyyn.”
Safetumin Pelastusvalvoja-palvelua käyttää yli 6 000 taloyhtiötä ja yrityskiinteistöä. Safetumin pelastusvalvojien tarkastuksissa arvioidaan kiinteistön riski- ja vaaratekijät, analysoidaan tilanne ja lasketaan rakennukselle niin sanottu turvallisuusindeksi. Kiinteistöjen isännöitsijät käyttävät pelastusvalvojien suosituksia pelastusturvallisuuden kehittämiseen.
Kiinteistöjen tulipaloissa kuolee vuosittain 80–100 suomalaista. Tuomas Jurvelinin mukaan suuri osa palokuolemista voitaisiin estää, jos turvallisuutta mitattaisiin ja kehitettäisiin systemaattisesti.
”Löydämme jatkuvasti turvallisuusriskejä, joita kiinteistön omistajat ja isännöitsijät eivät ole aiemmin tunnistaneet”, Jurvelin sanoo. ”Riskien poistamisella voidaan parantaa turvallisuutta nopeasti ja edullisesti. Havaittujen ongelmien suuri määrä viittaa kuitenkin siihen, että Suomessa tapahtuu liian paljon palokuolemia, jotka olisi periaatteessa voitu estää.”
Savunpoiston ongelmat hyvin yleisiä
Yksi tärkeimmistä asioista on viestintä. Tulipalojen onnettomuustutkinnassa on toistuvasti kiinnitetty huomiota siihen, että asukkaat eivät tunne talojensa pelastussuunnitelmaa. He eivät siis tiedä, miten onnettomuustilanteessa pitäisi toimia. Tulipalojen aiheuttamia henkilö- ja omaisuusvahinkoja voidaan vähentää myös tekniikan avulla. Safetumin pelastustarkastuksissa havaitut tekniset ongelmat liittyvät useimmiten savunpoiston ja palovaroitinten toimintaan.
Vuonna 2016 tehtyjen tarkastusten yhteydessä peräti 61 prosenttia taloyhtiöistä sai huomautuksen savunpoistojärjestelmästä: huollot olivat jääneet tekemättä, laitteisto ei ollut toimintakunnossa tai niiden akusto oli vanhentunut – tai järjestelmä oli vikatilassa. Palovaroitinjärjestelmän puutteista annettiin huomautus 35 prosentille kohteista.
”Osa taloyhtiöiden palovaroitinjärjestelmistä ei toiminut ollenkaan”, Tuomas Jurvelin sanoo. ”Laitteistojen huoltoja laiminlyödään jopa vuosien ajan, koska huollon vastuita ei ole määritelty. Kukaan taloyhtiössä ei silloin tiedä akkujen vanhenemisesta. Sähkökatkoksen sattuessa tällainen järjestelmä mykistyy.”
Omavalvonta vaatii terävöittämistä
Safetumin pelastusvalvojat jakoivat runsaasti huomautuksia myös poistumisturvallisuuteen ja palokuormaan liittyvistä ongelmista. Yhtiön vuositilaston mukaan mm. sähköpääkeskuksissa (60 %), lämmönjakohuoneissa (56 %), porrashuoneessa (30 %) sekä varasto- ja ullakkokäytävillä (12 %) säilytetään tavaraa, jotka eivät sinne kuulu. Ylimääräinen tavara voi aiheuttaa tulipalon, kiihdyttää palon leviämistä tai vaikeuttaa sen sammuttamista.
Korjauskehotuksia annettiin myös alkusammutusvälineiden kunnossapidosta ja rakennusten palo-osastoinnista. Joka viidennen kiinteistön palo-ovien toimivuudessa tai kaapeleiden, putkien ja hormien läpivienneissä oli puutteita, jotka voidaan korjata yleensä vähäisillä kustannuksilla.
”Safetumin pelastusvalvojien tekemät havainnot viittaavat siihen, että Suomen nykyinen omavalvontaan perustuva pelastussuunnittelu ei tuota riittävän hyviä tuloksia”, Jurvelin sanoo.
”Ensimmäinen suuri askel on tietoisuuden lisääminen, julkinen keskustelu ja asennemuutos. Taloyhtiöiden ja niiden isännöitsijöiden tulee hoitaa turvallisuus kuntoon vähintään samalla perusteellisuudella kuin ne pitävät huolta porrashuoneiden siivouksesta tai nurmikoiden leikkaamisesta. Tämän lisäksi tarvitaan luultavasti myös tarkennuksia lainsäädäntöön. Sisäministeriön tulisi varmistaa, että pelastussuunnittelu tarkoittaa asukkaiden hyväksi konkretisoituvaa parempaa turvallisuutta eikä viranomaista varten laadittua paperia.”
