Vihreä siirtymä on polttava puheenaihe, mutta kenellä on siihen varaa?

Euroopan unioni painottaa kuluttajien roolia energiamarkkinoilla ja odottaa heidän osallistuvan varastointiin, pientuotantoon ja kulutusjoustoon. Kansalaisia kannustetaan tuottamaan itse energiaa esimerkiksi asentamalla aurinkopaneeleita tai muita uusiutuvan energian ratkaisuja omiin kiinteistöihinsä.

Energiatehokkuusdirektiivin tavoitteena on muun muassa lisätä rakennusten energiavarastointimahdollisuuksia, jolloin kuluttajat voivat esimerkiksi hyödyntää akkuteknologiaa sähkön varastoimiseen ja käyttää sitä silloin, kun sähkön hinta on korkeampi.

Tavallisia kansalaisia rohkaistaan myös mukauttamaan energiankäyttöään kysynnän ja tarjonnan mukaan. Esimerkiksi sähköautojen lataamista tai lämmityksen käyttöä voidaan ohjata ajankohtiin, jolloin sähkö on edullisempaa ja kuormitus sähköverkossa alhaisempaa.

Epävarmuus leimaa ihmisten ennakkokäsityksiä.

Direktiivi kannustaa myös älykkäiden rakennusautomaatiojärjestelmien käyttöönottoon, mikä helpottaa energianhallintaa ja optimoi kulutusta.

Hajautettu energiantuotanto herättää kysymyksiä vallan ja omistuksen jakautumisesta. Kenellä on varaa investoida tarvittavaan energiateknologiaan?

Vihreää siirtymää koskeva viestintä sijoittuu laajempaan kansalaisosallistumisen ekologiaan, sanoo Helsingin yliopiston professori Eva Heiskanen.

– Kun yritämme viestiä vihreästä siirtymästä faktojen avulla, vastaanottajalla on jo usein ennakkokäsitys, joka on syntynyt pääasiassa median ja sosiaalisen median kautta. Käsitys voi olla hyvinkin negatiivinen. Uuden tiedon omaksuminen on vaikeaa, jos ennakkoluulot ovat vahvoja, Heiskanen sanoo. 

Viestintää vaikeuttaa se, että aiheen käsittely on ajoittunut samaan ajankohtaan energiakriisin ja Ukrainan sodan kanssa. Monille vihreä siirtymä tuntuu kuuluvan samaan kategoriaan muiden taloudellisten uhkien kanssa.

– Tässä ajassa on paljon vastakkainasettelua ja polarisoitumista. Epävarmuus leimaa ihmisten ennakkokäsityksiä.

Sosiaalinen epätasa-arvo nousee esiin.

Energiakysymykset ovat monimutkaisia, ja vain harvat ihmiset ovat alan asiantuntijoita.

– Sähköala voi tuntua tavalliselle ihmiselle vaikeasti ymmärrettävältä. Esimerkiksi eräissä energia-alan koulutuksissa naiset kokivat usein, ettei heitä otettu vakavasti. Heti tulee ‘setä’, joka huomauttaa virheestä ja vie pohjan koko keskustelulta. Vaatimus asiantuntemukselle on hirvittävän korkea.

Energiamurros on tuonut mukanaan uudenlaisia ratkaisuja, kuten aurinkopaneeleja, kotiakkuja ja sähköautoja. Kaikilla ei kuitenkaan ole mahdollisuutta investoida niihin.

– Ihmiset ajattelevat, että tuulivoima tekee sähköstä kallista, mutta todellisuudessa uusiutuva energia on edullista. Investointeja tehdään, koska ne ovat taloudellisesti järkeviä ja samanaikaisesti vastuullisia. 

Sosiaalinen epätasa-arvo nousee esiin myös muiden energiainvestointien kohdalla. Vihreän siirtymän hyödyt eivät jakaudu tasaisesti, ja sosiaaliset verkostot ovat eriytyneet.

– Jos henkilö kokee, ettei häntä ole huomioitu ja ettei hänellä ole varaa investoida, syntyy vastustusta vihreälle siirtymälle. 

Heiskanen harmittelee, että tukia on vuosikausia jaettu varakkaille, vaikka niitä olisi pitänyt kohdistaa niille, joilla ei ole varallisuutta. Hän kertoo, että esimerkiksi Ranskassa matalapalkkaiset ovat voineet saada sähköauton käyttöönsä sosiaalisen leasingin avulla hyvinkin edullisesti.

– Tällaiset ratkaisut lisäävät henkilökohtaista kokemusta ja siten ymmärrystä energiamurroksen hyödyistä.

Joissakin piireissä uutta teknologiaa omistetaan ja hyödynnetään, toisissa taas ei ole ketään, joka olisi siihen päässyt osalliseksi.

– Ne, jotka eivät hyödy siirtymästä, vastustavat sitä helpommin. Energiamurros koskee kuitenkin kaikkia, ja kaikkia pitäisi myös auttaa pääsemään siitä osalliseksi. Vihreä siirtymä ei enää saisi olla vain edelläkävijöiden tukemista.