Vesihuollon kriittinen korjausvelka
Tuhansien järvien maassa vesijärjestelmät ovat varsin turvallisia ja vettä riittää, mutta maanalaisten verkostojen kasvava korjausvelka on merkittävä uhka. Vesihuollon mallimaata uhkaavat myös heikkenevät resurssit.
Riikka Juuti on kirjoittanut useita tietokirjoja vesihuollosta. Viimeisin teos Hukkaan valunut vesi– tietokirja vesihuollon ikääntyvästä infrasta julkaistiin vuonna 2021 ja Vesihuoltolaitosten näkyvyys ja asiakaslähtöiset vesihuoltopalvelut vuonna 2023.
Ikääntyvän infrastruktuurin ongelmat kuplivat kirjaimellisesti pinnan alla. Samaan aikaan kun saneerausvelka kasvaa, vesihuoltojärjestelmän kunto huononee jatkuvasti. Tänä vuonna julkaistun Roti 2023 -raportin ennusteen mukaan investointitarpeiden määrä kasvaa vuosina 2020–2040 vesijohtoverkoston osalta 526 prosenttia ja jätevesiviemäreiden osalta 450 prosenttia.
– Meillä on asiat veden osalta niin hyvin, että putket ovat päässeet unohtumaan maan alle. Jatkuvasti paisuvaan saneerausvelkaan pitäisi suhtautua vakavammin, sanoo Tampereen yliopiston yliopistotutkija Riikka Juuti.
”Rahan puutteen lisäksi ongelmana on sen ohjautuminen muualle kuin vesi-infraan.”
Vepatuki-hankkeen teettämän tutkimuksen mukaan suurimmat syyt korjausvelan kasvulle ovat rahoituksen puute ja haluttomuus tehdä korotuksia vesimaksuihin. Rahan puutteen lisäksi ongelmana on sen ohjautuminen muualle kuin vesi-infraan.
– Kaunis ajatushan on se, että tämä paletti pyörii vesihuoltolaitosten maksuilla. Periaatteessahan vesimaksu sisältää tietyn, korvamerkityn osan saneeraukseen, mutta valitettavasti kovin helposti käykin niin, että raha valuu ihan muuhun käyttöön. Vesilaitoksen tulot, ellei kyseessä ole osakeyhtiö, voidaan ohjata kaupungin kirjanpidossa helposti muihin kohteisiin. Vaikka vesihuoltolaitoksilta on kantautunut jo pitkään viestiä, että putket vaativat saneerausta, niin usein joudutaan tekemään sen kaltaisia poliittisia päätöksiä, jotka ohjaavat rahat muihin käyttötarkoituksiin. Päättäjiltä puuttuu halua ymmärtää, että putket ovat todella monessa paikassa tiensä päässä.
Tuottovaatimukset kohtuuttomia
Vesilaitos voi toimia liikelaitoksena, taseyksikkönä tai osakeyhtiönä. Eroavaisuuksia on kaupunkikohtaisesti, mutta vesilaitos saa maksaa kohtuullista tuottoa omistajalleen eli kunnalle.
– Kunnan omistamassa osakeyhtiössä päätöksentekoa voidaan tehdä itsenäisemmin. Sinne ei tule kunnallispoliitikko sanomaan, että raha siirretään muuhun käyttöön. Osakeyhtiössäkin saneerauksiin tarkoitettu raha voi toki valua kunnalle, sillä lainsäätäjä ei ole vielä uskaltanut sanoa, mikä on kohtuullinen tuotto omistajalle.
Erityisesti joillakin suurimmilla vesilaitoksilla on ollut paineita kohtuuttomien tuottovaatimusten kanssa. Lisäksi vesihuoltomaksujen korotuksia ei ole välttämättä tehty silloin, kun olisi pitänyt.
– Vanhanaikaisesta ajattelusta, että veden pitää olla halvempaa meidän kunnassa kuin teidän kunnassa, on onneksi päästy jo pitkälti eroon.
Juuti työskentelee Hervannan kampuksella yliopistotutkijana vesihuoltopalveluiden tutkimusryhmässä ja tutkimusklusterissa, jota rahoittaa tällä hetkellä yhdeksän vesilaitosta Suomessa.
– Saamme sieltä aiheita, johon tuotamme tutkimukseen perustuvaa tietoa. Esimerkiksi Ikääntyvä infra -projektissa olemme antaneet perusteet vesilaitoksille, miksi infra pitää saneerata. Vaikka Vepatuki-hanketta rahoittaa vain pieni osa vesilaitoksista, niin tutkimukset ovat kaikille avoimia.
Korjausvelkaa satoja miljoonia
Kyse on siis puhtaasti rahasta, resursseista ja yleisestä tahtotilasta.
– Korjausvelkaa on satoja miljoonia ja 2030-lukua lähestyttäessä tilanne tulee huononemaan dramaattisesti. Sekä vesi- että jätevesiputket ovat huonokuntoisia. Rahamäärä pitäisi kolminkertaistaa, jotta pääsimme sille tasolle, että voisimme luottaa täysin, että vesihuolto toimii. Mutta putket ovat katseilta piilossa, joten niiden huono kunto ei varsinaisesti näy vielä juuri missään, ellei lasketa viimetalvisia putkirikkoja Helsingissä.
”Saneerausvelan lisäksi huolenaiheena vesilaitoksilla on monen muun alan lailla tekijäpula.”
Marraskuussa 2021 ison runkolinjan rikkoutuminen aiheutti useita putkirikkoja Helsingin kantakaupungin alueella. Syyksi todettiin runkolinjan putkimateriaalin ikään liittyvä vaurio ja kasvaneen liikenteen rasitus. Saman päivän aikana tapahtuneet putkirikot olivat HSY:n mukaan seurausta vuodon nopeasta rajaamisesta ja sen aiheuttamasta voimakkaasta paineiskusta. Putken saneeraus oli suunniteltu vuodelle 2024.
– Helsingin vesilaitos on ensimmäisiä Suomeen perustettuja vesilaitoksia. Putket voivat olla peräisin 1940-luvulta tai vielä aikaisemmilta ajoilta. Lisäksi pitää muistaa, että pelkkä putken ikä ei ratkaise. Karkeasti yleistämällä putken ikä on noin 40–60 vuotta, jopa 70 vuotta, mutta esimerkiksi 90-luvulla asennetut muoviputket eivät tule kestämään näin pitkään, ja välillä sekaan sattuu maanantaikappaleita ja asennusvirheitä.
Tekijöistä pulaa
Vesihuollon suuntaviivat 2020-luvulle -raportin mukaan korjausvelkaongelma on vakavin pienillä ja keskisuurilla laitoksilla. Hajanainen, paljon pieniä laitoksia sisältävä kokonaisuus on haavoittuvainen. Vähäisillä resursseilla ei korjausvelkaan pystytä pureutumaan riittävästi.
Myös Roti 2023-raportissa todetaan, että yksi haasteista on se, että monet nykyisistä toimijoista ja niiden asiakasmääristä ovat liian pieniä. Suomessa on tällä hetkellä noin 1 400 vesilaitosta, joista pienimmät palvelevat muutamia kotitalouksia.
Juuti sanoo, että pienten yksiköiden yhdistäminen ei muuta asioita automaattisesti paremmaksi. Yhteistyö toimii Suomessa varsin hyvin eri vesihuoltolaitosten kesken.
– Korjausvelan määrä ei pienene yhdistymällä. Vesiosuuskuntia on paljon, mutta nehän eivät kilpaile millään muotoa keskenään. Yhteistyö vesilaitosten kesken toimii hyvin.
Saneerausvelan lisäksi huolenaiheena vesilaitoksilla on monen muun alan lailla tekijäpula.
– Valmiita ”vesi-ihmisiä” ei ole saatavilla eläkkeelle jäävien tilalle. Jonkin verran on jo resurssipulaa sen suhteen, löytyykö vesilaitokselta osaamista ja henkilökuntaa, joka pystyy keskittymään saneerausten suunnitteluun. Ala tarvitsisi kasvojenkohotuksen, jotta saisimme nuoria houkuteltua alalle. Työhän ei ole paskan lapioimista, vaikka sellainen mielikuva taitaa edelleen elää vahvana. Jätevedenpuhdistamot ovat hyvin pitkälti automatisoituja nykyään. Olemme miettineet jonkinlaista brändäystä, jotta nuoret kiinnostuisivat alasta. Yksi vetovoimatekijä voisi olla se, että työtä on varmasti tulevaisuudessakin, eikä se katoa mihinkään.
Vesi on liian halpaa
Onko vesi sitten liian halpaa Suomessa? Siihen nähden, että saneerauksiin tarvitaan valtavasti rahaa, niin korotuspaineita on, Juuti sanoo.
– Veden käsittely ja puhdistaminen on Suomessa edullista, siksi veden hintakin on alhainen.
”Jollain tasolla ei ole vielä täysin oivallettu, että saneerauksia ei voi lykätä loputtomasti.”
Vedenkulutus on laskenut Suomessa vuodesta 1974 lähtien. Tuolloin vesilaskulle lisättiin jätevesimaksu.
– 1970-luvun alkupuolella ennustettiin, että vedenkulutus voisi nousta jopa 300 litraan per henkilö, mutta kävikin päinvastoin; vedenkulutus on laskenut tasaisesti. Tällä hetkellä suomalainen käyttää noin 129 litraa vettä päivässä. Muun muassa huoneistokohtaiset mittarit myös uudemmissa kerrostaloissa ovat hillinneet vedenkulutusta.
Kasvavissa kunnissa saneerauksen rahapotti saattaakin valua saneerauksesta uuden infran rakentamiseen. Toisenlainen ongelma on niissä kunnissa, joissa väki vähenee.
– Käyttäjät vähenevät ja sitä kautta tulot vähenevät. Pienissä vesiosuuskunnissa voi olla osallisina naapurusto, missä yksi innokas on pitänyt toimintaa yllä. Siellä voi tulla ongelmaksi sitten se, että uutta vetäjää ei löydykään, kun sellaista tarvitaan.
Vesi on halpaa, mutta saneeraus ei.
– Esimerkiksi Helsingin keskustassa, missä kaivetaan maa auki kapeilla kaduilla, saneeraaminen on todella kallista. Jos katu kaivetaan auki jostain muusta syystä, niin vesi-infran kartoitus kannattaa tehdä samalla. Suunnitelmien integroiminen on resurssiviisasta.
Lykätä ei voi loputtomasti
Juuti kertoo, että silloin tällöin kuulee alalla haikailtavan lakisääteisten kehittämissuunnitelmien perään.
– Lakisääteisyys poistettiin vuoden 2014 tienoilla. Ajatuksena oli silloin se, että kunnilta saataisiin tehtäviä pois. Mitään muuta sen kummempaa selitystä asialle ei tainnut olla.
”Vesi on halpaa, mutta saneeraus ei.”
Yksiselitteistä vastausta siihen, miksi Suomessa maa- ja vesirakentaminen osuus bruttokansantuotteesta on Pohjoismaiden pienin ja Euroopan mittakaavassa alle keskiarvon, ei ole.
– Jollain tasolla ei ole vielä täysin oivallettu, että saneerauksia ei voi lykätä loputtomasti.
Vettä ei Suomessa tarvitse säästää, se ei auta mitään. Vedenkäsittelyssä prosessit eivät toimi, jos alamme pihtaamaan vettä. Säästämällä emme myöskään auttaisi maita, missä vettä ei ole, sillä vesi on paikallinen rikkaus. Lämmintä vettä ei tietenkään pidä tuhlailla, sillä veden lämmittäminen kuluttaa myös energiaa.
Ainoa toimiva lääke korjausvelan vähentämiseen on yksinkertaisesti ennakoiva ja suunnitelmallinen korjaaminen. Nyt, eikä vasta myöhemmin.
Juttu on julkaistu ensimmäisen kerran Talotekniikka-lehdessä 3/24.
